Minkä takia aina toitotetaan että älä osta rekisteröimätöntä koiraa tulee tauteja jne, mutta kun olemme yrittäneet ja muutkin ovat yrittäneet ostaa rekisteröidyn pennun, mutta eipä kasvattajat myy jos ei näyttelyt kiinnosta tai on lapsia "liikaa" tai kaikista paras on :kasvattaja pääkaupungista sanoi ei myydä kuin helsinkiläisille. Yksi sanoi onko ennen ollut kyseistä rotua kun ei niin sanottiin että ei kiinnosta myydä.kyseinen rotu virallisessa rotumääritelmässä sopii perheen ensimmäiseksi koiraksi hyvin ja sopii lapsiperheisiin. ainakin kymmenen eräänki rodun kasvattajaa kuuluu näihin jotka ylläpitävät sitä että ihmisten on ostettava joko rekisteröimätön tai sekarotuinen koira.
Koiran ostaminen
Ihmettelen vaan
241669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Saanko olla utelias: Minkä rotuista koiraa olet etsinyt? Aina löytyy pentueista yksilöitä, joita ei näyttelyihin viedä (esim. purenta- tai värivirhe). Kummaa suhtautumista kyllä on kasvattajilta. Ehkä rotuvalintaa voisit laajentaa, josko samankaltainen toinen rotu olisi helpommin saatavilla.
Itselläni ensimmäisenä koirana terrieri, eikä kasvattajani epäillyt vaativamman luonteen omaavan rodun sopivan meille. Nyt jo toinen samanlainen samalta kasvattajalta.
cavalier kingcharlesinspanieli. Meille kävisi oikein hyvin myös esim. värivirheinen cavalierin pentu. Sellaista ei vielä vaan ole löytynyt. Me haluamme koiran meidän perheeseen lenkkikaveriksi ja seurakoiraksi. Rekisteröidyn pennun haluaisimme. Mutta olemme todellakin yllättyneitä tämmöiseen suhtautumiseen kun eri kasvattajille olemme soitelleet ja kyselleet pentua. Todellakin hyvään kotiin pentu tulisi. Ja pennun hankintaa olemme miettineet tarkkaan. Emme ole hetken mielijohteesta kallista (1000€) pentua meille ostamassa.
Eihän nyt Cavalier niin vaativa ole, että ihan normaali perhe sitä osaisi kasvattaa. Tuttavallani on värivirheellinen pentu, ehkä hän siksi sen saikin ;D. Jaksakaa vaan etsiä pentua. Monasti saa odottaa kauan, ennen kuin sopiva ilmaantuu. Ymmärrän hyvin, ettei rotua halua vaihtaa, kun siihen yhteen on mieltynyt.
Tämä rotu olisi kuin "tehty" meitä varten. :) Ja tuosta vaativuudesta ollaan mekin saatu käsitys, että pystytään oikein hyvin cavalieri kasvattamaan. Myös värivirheellinen pentu olisi oikein tervetullut meidän perheeseen. Jospa sellaisen sitten saisi helpommin. Ei vaan ole vielä sellaista kohdalle osunut. Ja juu, etsimistä jatketaan varmasti. Uskoisin, että joku kasvattaja vielä meillekin pennun "uskaltaa" luovuttaa. Todellakin hyvän kodin se pentu tulee saamaan. :)
Ehkä "lapsilauma" ole kasvattajan mieleen ?
Rotu on hyvin suosittu/kysytty lempeä herkkäsieluinen eikä tämän vuoksi sovi ankarille ihmisille.
On muistettava ettei se kestä kovaa käsittelyä pienen kokonsa vuoksi.
Kiinnostaisi vain tietää mikähän rotu on kyseessä kun noin nihkeä meininki vallitsee. Itse pohjois-suomalaisena koin jonkin asteista syrjintää kun vuosi sitten hommasin terrierin pentua. Yhdestä paikasta, jostain Helsingin läheltä muistaakseni, sanottiin, etteivät myy mielellään niin kauas. Toisesta nikottelijasta kuulin vasta kun olin pentua hakemassa(Etelä-Suomesta); yksi kasvattaja jostain Turun läheltä oli sanonut koirani kasvattajalle että "Oli sieltäkin asti tullut kyselyä pennusta, eihän siellä ole edes näyttelyitä." Kun minä siis olin laittanut kyselyä tällekin kasvattajalle kun heillä pentuja oli tulossa.
Kasvattaja jolta ostin ei mitenkään vaatinut näyttelyissä käyttämistä, sanoi vain että se on hänen mielestään mahdotonta vaatia pennun ostajalta. Tänä kesänä ostin toisen samanrotuisen pennun huomattavasti lähempää, eikä hänkään mitenkään edellyttänyt näyttelyissä käymistä. Tiesi kuitenkin että tulisin käyttämään, sillä vanhempaakin koiraani olen käyttänyt aika paljon.
Tietysti kasvattajat tahtovat olla varmoja, että pennut pääsevät hyvin koteihin, mutta typerää olla noin yltiövarovainen. Milloin sitä sitten saa sen ensimmäisen rotunsa edustajan jos ei koskaan myydä ensimmäiseksi! Täysin käsittämätöntä. Minulta vain kyselivät, että onko kokemuksia rodusta, että tietävät minkälainen tämä rotu on. Toivottavasti tekin löydätte kasvattajan, joka myy ihan vaan kotikoiraksikin:)
jep olen nähnyt näitä nk. kasvattajien myynti ilmoja joissa on heti ettei lapsiperheeseen mun mielestä kummallista kasvattajalta kun rotu nimenomaan sopii lapsiperheen koiraksi. mulla nuorin lapsi 1v8kk ja vanhin 9v cavat 1v10kk, 10kk ja 7kk hyvin tulevat toimeen keskenään ei mitään ongelmaa :) ja nyt sitten joulukuussa astutetaan vanhin ja pennut tulevat olemaan osa perhettä syntymästä luovutukseen asti saavat leikkiä lasten kanssa ja varmasti ei ole ongelmaa.
Meillä on myös pieniä lapsia. Nuorin 1v ja vanhin 6v. Useammalle kasvattajalle ollaan soiteltu, ja joillakin kasvattajilla on todella ilkeään sävyyn tullut vastauksena, että ei ole kiinnostuneita meille pentua myymään. Yksi kasvattaja alkoi epäilemään, että emme pysty pentua kasvattamaan ja pentu ei saa nukkua rauhassa ym. Ja naurahti puhelimessa, kun kerroin, että meillä on 2 aikuista perheessä, jotka hoitaa lapsia ja sitten tulevaa pentua. En toki yksin kaikkea joudu tekemään. Todella ihmetyttää tämä suhtautuminen. Ja sitä käytännön kokemusta kun ei tosiaan kyseisestä koirasta voi saada, jos ei sitä ensimmäistäkään pentua kukaan meille aio luovuttaa.
mua rupesi tässä yhdessä näyttelyssä ollessa naurattaan kun kuuntelin yhden kasvattajan puheita kuinka hänellä on ne parhaat koirat...ym nooh! ennen kehään menoa pidin koirani häkissä piilossa kun nämä puku päällä valmistautuivat kehään menoa olivat puheittensa mukaan hakemassa pokaalit pois:) no ne pokaalit lähti meidän mukaan ja oltiin kyl hymy korvissa asti sen jälkeen ja koira on kotikasvattajalta ei näiltä parhaimmilta? kasvattajilta.
Taisi olla kova paikka niille "yli-ihmisille". :D
..joo-o seuraavassa näyttelyssä vähän nolona onnitteli, varmaan siksi että oli muita kasvattajia jotka hymyssä suin onnittelivat voitosta meitä ;)
Olisikohan teiltä mahdollista saada pentu? Olisimme todella kiinnostuneita sellainen meille saamaan. :)
laita sähkäri osoite ni voidaan asiasta keskustella...
sähköposti osoite on: [email protected]
Cavalier on pääsääntöisesti seurakoira eli sopii parhaiten aikuisten seuraan, sillä se haluaa olla hellitty keskipiste eikä mikään lasten lelu. Lapsiperheessä, varsinkin kun on monta alle kouluikäistä, rauhaa ei juuri ole ja tuskin vanhemmat ehtivät koko ajan perään katsoa. Koiraa saatetaan retuuttaa tai muuten käsitellä pahasti, kun lapset noin pieniä.
Mielestäni voisitte odottaa vähintään nelisen vuotta ennen kuin hankitte minkään laista elävää olentoa kotiinne. Hoitakaa ensin lapset vähän isommiksi, sillä lapset tarvitsevat vanhempiensa kaiken huomion, ja sitten kattelkaa tilannetta uudelleen.
lapsia saatikka koiraa olet tainnut lukea liian paljon kirjoja ;) koirahan ei ole lasten lelu vaan perheenjäsen ja toiseksi mistä sinä voit tietää kuka jaksaa ja mitä jaksaa?! ei meillä ainakaan lapset ole koskaan koiria retuuttaneet tai pitäneet elävää olentoa leluna ja pennut ovat saaneet aina nukkua rauhassa kun unen mailla ovat olleet ja erittäin hyvä luonteisia cavoja ovat...cavalier on erittäin sopiva lapsiperheen koira ja perheenjäsen suosittelen :)
Meillä on nyt n. 8kk ikäinen englanninmastiffi ja koska meillä ei ole omia lapsia suositteli kasvattaja tutustuttamaan lapsiin.. Tietenkin! MAstiffikaan ei etenkään kokonsa vuoksi ole helpoimpia koiria lapsiperheille eikä ensimmäiseksi koiraksi, mutta vaikka kasvattajalaan ei itsellään ollut lapsia oli hän aivan täysin avoin myös perheellisille. Jos lapset ovat hyvin kasvatettuja ja "huollettuja" pidetään varmasti koirastakin hyvää huolta. Jos lapset eivät tottele niin luulatavsti koiraakaan ei saada koulutettua niin hyvin. Mielestäni jokaiselle lapselle tulee opettaa miten eläinten kanssa tulee toimia oikein ja jokaisen koiran kuuluu tutustua myös lapsiin, näin voidaan välttyä todella ikäviltä tapauksilta!
Nettikirjoittelun perusteella emme kukaan voi tietää millainen perhe on kyseessä. Aloittaja kertoo, että heillä monta alle 6-vuotiasta lasta. Se yksin riittää ainakin minulle, etten heille vielä koiraa myisi. Miten he sen edes ehtisivät hoitaa?
Toki Cavalier sopii lapsiperheeseen. Meillä oli Cavalier 13 vuotta ja lapsemme 6- ja 10-vuotiaat pennun tullessa. Koiralle riitti aikaa ja samoin lapsille.
Kyllä aloittajan perhe varmaan pärjää ilman koiraa vielä muutaman vuoden. Saavat lapset kunnialla vähän isommiksi.
Minusta ap vaikuttaa ihan järkevältä koiranhankkijalta? Ei halua tukea pentutehtailua, on valmis maksamaan ison summan terveestä pennusta ja hakee koiraa perheenjäseneksi. Alle kuusivuotiaat lapset eivät minusta ole ongelma, jos ap itse tietää pystyvänsä vielä koiran hoitamaan.
Koiran ei tarvitse olla elämän keskipiste, mutta se voi silti olla rakastettu ja hyvin hoidettu perheenjäsen! Eli muutakin elämää: lapsia, töitä ym. voi koiran ohella hoitaa, ilman että kukaan joutuu kärsimään.
... tuo kolmen cavan omistaja, vaikka tulikin vahingossa saman tapainen nimimerkki. Itsellä on ollut welshejä :).
miksi koira ei soveltuisi lapsiperheeseen? Entäs nuorelle parille joilla ei ole lapsia, hankkivat koiran tai kaksi ensin ja myöhemmin yleensä tulee myös lapsia? Eikö hekään kykene molempia hoitaman? Pitäiskö heidän antaa koirat pois? Tunnen monia koiraharrastajia joitka on itse kasvaneet koiraperheessä ja heillä itsellä on koiria ja lapsia eikä mitään ongelmia. Toki ongelmia aina voi tulla, mutta sen ei pitäisi olla oletus. Itsekin olen tullut äitini kanssa laitokselta ja meille tuli samana päivänä koiranpentu! Ja oli vielä 2 vuotias isovelikin talossa. Eikä me olla ikinä rääkätty koiria vaan hyvin opittu pienestä pitäen miten koirien kanssa käyttäydytään.
tarvitse olla "elämän keskipiste" niin etteikö elämään muutakin mahtuisi. Mutta ei se myöskään saa olla jotain joka vain tuossa sivussa hoidetaan, jos ehditään, sillä lasten on kuitenkin tultava ensin.
En väitäkään etteikö ap. olisi ihan järkevä tuleva koiranomistaja. Mielestäni silti ongelma on se, että perheessä on monta alle kouluikäistä lasta. Itse en heille vielä myisi ja ymmärrän siis ko.kasvattajia.
Kyllä he kuitenkin jostain myyjän löytävät ja toivotaan, että kaikki sitten sujuu hyvin.
ei osaa kasvattaa niin, että eivät retuuttaisi tai kiusaisi koiraa, niin mikään rotu ei sovi.
Mummini naurahti, kun kuuli, ettei mopsia voisi hankkia lapsiperheeseen, koska lapset voivat tökkiä sen ulkonevia silmiä. Hänen mielestään lasten kasvatuksessa on jokin vialla, jos koiran silmiä menee tökkimään.
Minulla käy lapsia hoidossa. Heille olen painottanut, että koiriani ei saa kiusata, koiria ei saa häiritä, kun ne nukkuvat tai syövät. Koirat nimittäin saattavat näykkiä tai pahimmassa tapauksessa purra (näin olen lapsia varoittanut, koskaan eivät ole näykänneet tai purreet, koirat ovat erittäin pitkäpinnaisia lasten suhteen ja yleensä odottavat, että minä puutun tilanteeseen, rakastavat kyllä lapsia yli kaiken =)). Yllättävän hyvin viesti on mennyt perille.
Mielestäni kyllä cavalier on juuri sopiva lapsiperheen koiraksi, eikä kovin vaativa, tosin kovaa koulutusta ei tietääkseni kestä, oppii nopeasti ja haluaa olla joukon mukana =) (tällainen mielikuva minulla on rodusta, rodun edustajia olen tavannut ja kaikki olleet erittäin ystävällisiä ja hyväluontoisia).
Cava on niin suosittu rotu, että kasvattajia on paljon. Kysyntää on enemmän, kuin olisi tarjontaa. Siksi kasvattajilla on varaa valita hyvin tarkkaan, minkälaiseen perheeseen he pennun myyvät.
Eri kasvattajilla on erilaiset kriteerit, joten turha niistä on loukkaantua. Ymmärrän hyvin, jos jotkut eivät halua myydä perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Kenenkään ei ole pakko myydä, vaikka rotumääritelmä sanoisi rodun soveltuvan lapsiperheeseen. Ehkä nämä kasvattajat etsivät aikuisia koteja, ehkä näyttelykoteja,,,?
Kasvatin kerran yhden pentueen hyvin suosittua lapsiperherotua. Pentuja syntyi kahdeksan, kyselyitä tuli noin sata. Melko tiukkaa karsimista sai tehdä kotien välillä. Jotkut suuttuivat, jotkut ymmärsivät, että myyjä päättää, kenelle myy. Meiltä ei myyty nuorille (n.18v) eikä perheisiin, joissa oli ihan pieniä lapsia. Myös yksi perhe, jossa ruova huomasi olevansa raskaana pentujen ollessa viisiviikkoisia, jäi ilman koiraa. En uskonut, että heillä olisi riittänyt voimia hoitaa perheen muita lapsia, vastasyntynyttä ja isoa, joka paikkaan säntäilevää murkkuikäistä pentua.