Kuuluisassa natsirikollisia vastaan käydyssä oikeudenkäynnissä langetettiin syyllisille hirttotuomiot, selitykseksi ei kelvannut, että he noudattivat vain käskyjä. Samat säännöt eivät päde kaikille, lääkärit ympäri maailmaa tehtailivat lobotomioita vuosikymmenet, siis silpoivat ihmisten aivot. Natsitkin olivat armeliaampia, he tappoivat mielisairaiksi luokittelemansa ihmiset, eivätkä jättäneet heitä kitumaan. Lobotomia todettiin aikanaan epäinhimilliseksi, mutta kuinka moni lääkäri sai tuomion syyttömien ihmisten aivojen silpomisesta? Tarkalleen nolla, sillä silpomisen todettiin olleen vallitseva rutiini. Kun sama selitys ei pätenyt natsirikollisilla, niin miksi se pätee lääkäreillä? Suomi pesi vastikään veriset kätensä toteamalla, ettei suomalaisille lobotomian uhreille makseta korvauksia lainkaan, sillä kyseessä oli tuolloin vallitseva ja hyväksytty käytäntö. Niin oli natseillakin, projekti T4, mielisairaiden eliminoiminen. Mielestäni se on paljon armeliaampaa kuin lobotomian lisäksi vaikkapa suomessa vielä viisikymmenluvulla suoritetut kastraatiot. Historia on näyttänyt sen aivan selvästi moneen kertaan, että ihmisen saa silpoa tai vaikka toiminnallaan aiheuttaa tämän kuoleman, kunhan pyöveli vain on terveydenhuoltoalan ammattilainen. Koskettaako, kenen on vastuu?
Nùrnbergin henki
Projekti T4
10345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vielä tänä päivänäkin ihmisiltä salataan heistä tehtyjä tiedostoja ja heille tehtyjä toimenpiteitä !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kaikki jotka kotiutetaan sairaaloista pitäisi lähdön yhteydessä antaa heille kaikki potilastiedot ilmaiseksi ja salailematta !! Salailu on rangaistava rikos ja salailua tapahtuu vain jos on syytä salata..... Tiedostossa tulisi myös olla oikeudenmukaisuuden nimissä aikatiedot kuinka kauan oikeasti oltiin keskustelussa potilaan kanssa 5 vai 10 minuuttia.............
Kun on kanttia antaa diagnoosi on oltava kanttia antaa perusteetkin ja on oltava oikeus oikaista ne ja varoitus tahallisesta tiedon pimittämisestä tai vääristämisestä. Yleensäkin tulisi olla joku sääntö ennenkuin diagnoosia voi antaa, tietty määrä tutustumista ja kokeita ja keskustelua ja allekirjoitus vaikka varmennukseksi. Oikeusturva on oltava sairaalla kuin sairaalla. Kun myös katsotaan että voidaan kotiuttaa eli potilas on kuntoutettu on hän siis täysin kypsä lukemaan hänestä tehdyt tutkimuksetkin ja hoidot diagnooseineen? Perhana että onkin vaan kamalaa touhua moni asia "hoidon" nimissä: Laatisin heti lain oikeudesta seurata omaa hoitoa ja tutkimusta ja oikeus antaa tutkintaseurantaa jollekin virkavastuussa olevalle !
oikeuden kieltäytyä "hoidosta".
Minkä ihmeen takia psykiatrisesta "hoidosta" ei saa kieltäytyä? Miksi kakkostyypin diabeetikkoja ei haeta väkisin hoitoon? Tai tupakoitsijoita? Tai syöpäsairaita?
Lääkärithän väittävät, että "sairaudentunnottomuus kuuluu sairauteen". Joopa joo. Samoin kuin kaikki hoidon vastutstaminen katsotaan sairauden oireeksi.
Niin, todellakin, psykiatria toimii kuin inkvisitio, siis kidutetaan niin kauan, että uhri myöntää syyllisyytensä, joka on jo etukäteen päätetty. Jos tätä periaatetta käyttäisi nykyään muutkin kuin lääkärit, niin esimerkiksi oikeuslaitos tuomitsisi kaikki epäillyt eristysselliin siksi aikaa kunnes he tunnustaisivat syyllisyytensä ja heidät voitaisiin tuomita. Psykiatrilla ja invisition papilla ei juuri todellakaan ole paljoakaan eroa, molemmat tuottavat rajattoman vallan ja koskemattomuuden turvin uhreilleen tuskaa ja vierittävät syyn tämän niskaan. Missään ei ole tilastoja siitä, kuinka monille tuhansille suomalaisille on aiheutettu elinikäiset kärsimykset lääkityksen hyvin tiedetyillä sivuvaikutuksilla, eikä tietoa löydy myöskään siitä kuinka moni on näiden lääkkeiden johdosta menettänyt henkensä. Mainittakoon, että tänäkin päivänä suomessa käytetään viisikymmenluvulla keksittyä ensimmäistä neuroleptiä, klooripromatsiinia.
koska ihminen on todella vaarallinen joskus myös itselleen / toisilleen ! Ainoa mahdollisuus olisi mielestäni valvominen hoidossa ja tutkimisessa! Ja puhun siis avoimesta tiedotuksesta ilman salailua !
Miksi salataan ja piilotetaan tietoja lääkkeistä ja tehdyistä hoidoista ???? Mikä estää avoimuuden ?????? Ei voi luottaa mihinkään ! Tunnen suunnatonta tuskaa vieläkin siitä että jouduin läheiseni viemään sairaalahoitoon tutkittavaksi joksikin ajaksi. Se repii ja kalvaa minua loppuelämäni! En saa koskaan tietää mitä hänelle tehtiin ja miten tutkittiin, minut asetettiin sivuun hyvin nopeasti , menetin kontaktin jota ehkä en koskaan saa takaisin! Menetin sitä kautta myös mahdollisuuden auttaa! Sillä älkää kuvitelkokaan että sieltä takaisin tuli terve ihminen. Nyt kannan murhetta ja koetan auttaa täysin tietämättömänä ja luottamuksensa menettäneenä !!!!!!!!! Minä itken sitä ilman kyyneleitä koko lopun elämäni !!
On todella valitettavaa, että ihmisille annetaan sellainen kuva, että suomalainen psykiatria on maailmalla huippuluokkaa, ja maassamme koulutettujen lääkäreiden käsiin voi turvallisin mielin luovuttaa läheisensä hoidettavaksi. Mielisairaaloissa tapahtuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää, mutta niistä ei julkisesti juuri lausuta sanaakaan. Psykiatriaa käsittelevät televisio-ohjelmat laaditaan DDR:n hengessä, hyvänä esimerkkinä vaikkapa Ben Furman, joka haastattelee ohjelmassaan pelkkiä mallipotilaita, joita lääkärit ovat kohdelleet hyvin. Kukaan ei mainitse, että sairaaloiden eristysselleissä on lattialla viemäri, koska sänkyyn liikuntakyvyttömäksi kahlittu potilas voi hirvittävässä paniikissa ulostaa alleen, ja jätökset on näin helppompi korjata pois. Lääkityksen aiheuttamista sydäntaudeista, kuolemista, diabeteksestä, impotenssista, frigiditeetistä, hedelmättömyydestä, tuskaisesta pakkoliikkumisesta, aivojen surkastumisesta jne ei kerrota mitään, eikä senttiäkään vahingonkorvauksia tule yksikään potilas saamaan. On valitettavaa, ettei kansa tiedä, koska mikään taho ei uskalla kertoa, ja näin syyllisyydentunteet voivat tosiaan kasautua sellaisen henkilön harteille, joka hyväuskoisesti on luottanut järjestelmään ja toimittanut läheisensä hoitoon. Olen itse ollut useita kuukausia "hoidossa" ja siksipä ymmärränkin, miksi niin harva enää koskaan siitä suosta nousee, sillä niin syvälle voidaan ihminen järjestelmän taholta pahimmillaan polkea. Psykiatria on suuri kupla, jota kukaan ei uskalla puhkaista. Rikkirevitystä ihmisestä todetaan vain, että hän sairastaa välittäjäaineiden toimintahäiriötä, ja siihen on lääkkeet. Piste. Mielisairas järjestelmä!
Maamme (yli)arvostettujen yliopistojen kouluttamat psykiatrit, jotka ovat opiskelleet lääketiedettä kymmenkunta vuotta pyörittävät tosiasiassa aikusten leikkikoulua. Kuntoutusosaston terapiamuoto on nimittäin ryhmäaskartelu, jossa voi tehdä vaikka molla- maijan! Ottaen huomioon, että nyt eletään vuotta 2007 voidaan sanoa, ettei toista yhtä jälkijättöistä tieteenalaa maailmasta löydy. Kaikki, mitä psykologian kehitys on tuonut suomeen tullessaan on askartelukerho! Hurraa ja lippu salkoon, eletään mielen terveysviikkoa!
toi huivin joka on yhä tuolla seinällä muistuttamassa tapahtumista . En nosta sitä huivia salkoon ! Oli ikävä kuunnella ulkotiloissa tupakoidessa kun hoitajat saapuivat tupakalle, syvä hiljaisuus ja poistuminen.. sitä enne avautuivat minulle ja kertoivat ettei passaa kovin suutaan aukoa jos meinaa vähillä lääkityksillä päästä ja yleensä pois....se oli herjanheittoa mutta se oli liian yleistä ja se että he poistuivat heti kun hoitohenkilökuntaa tuli paikalle oli aika musertavaa sekin kun ajatellaan että tulijat olivat "hyvän luottamussuhteen potilaaseen" rakentaneita auttajia........
Kuinka monille teistä jotka olette joutuneet sairaalahoitoon tutkittavaksi mikä teitä vaivaa on tehty sitä ennen tutkimukset fyysisen sairauden poissulkemiseksi, kuten magneettikuvat varjoainein ja verikokeet yms... Oletteko valvoneet mitä tehtiin. Psykoosikirjasta luin että nämä olisi aina ensin suoritettava koska taustalla saattaakin olla fyysinen sairaus tai vaihtoehtoisesti myös se ????????????
Mitään mielisairautta ei ole olemassakaan.
Lääkärit väittävät, että "mielisairaalla" on aivoissaan kemiallinen epätasapaino. Ei kuitenkaan ole olemassa mitään testiä millä mitata aivojen kemiallista tasapainoa.
Ja jos sellainen kemiallinen epätasapaino tai muu sairaus löytyisi, niin kyse ei olisi mielisairaudesta vaan ruumiin sairaudesta jota hoitaisi neurologi tai tiedemies.