Mielestäni en osaa rakastaa ketään tai mitään (liekö 'osaa' sopiva sanavalinta, sillä minulla ei ole edes sen suurempaa sisäistä paloa tällä hetkellä rakastaa tai vastaanottaa rakkautta), en vihaa, en pelkää johonkin fobiaan asti, en masennu, en suutu niin että se näkyisi/tuntuisi/kuuluisi. Noiden 'lievempiä' muotoja; ihastumista, kiukkua, surua jne. esiintyy vaihtelevalla menestyksellä, mutta heti jos pitäisi mennä niissä ns. pintaa syvemmälle..
Onko jotkut vain vajavaisia tunteiden suhteen?
Olisi kiva, jos joskus suuret tunteet poukkoilisivat nollasta sataan, enkä olisi tällainen tunnetylsä viilipytty. :)
Onko jotkut vain vajavaisia tunteiden suhteen?
Olisi kiva, jos joskus suuret tunteet poukkoilisivat nollasta sataan, enkä olisi tällainen tunnetylsä viilipytty. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuo kuvaus itsestäsi voidaan tulkita toisinkin: olet terve ja tasapainoinen! Älä helevtissä haikaile mitään "tunnemyrskyjä", nehän ne vasta elämän helvetiksi tekevät! Elämä on pahimmillaan kärsimystä ja parhaimmillaan tylsää. Kaikkea hyvää sinulle, arvosta itseäsi sellaisena, kuin olet!!!!
Minäkin elän tylsyydessä tunne-elämän suhteen,mikään eikä kukaan liikauta mihinkään suuntaan.Suuret tunteet ovat minulle tuntematon käsite.Ainoana poikkeuksena eläinrakkauteni että tunnen hyvin positiivisia tunteita kissoja,koiria ym.kohtaan mutta en ihmisiä,positiivisia enkä liiemmälti negatiivisakaan.Mistä lie johtuu,mutta enpä niitä tunnemyrskyjä juuri kaipaakaan.Ihan mukavaa tälläinen tasainen tahti.Ole vaan tyytyväinen.En ole kyllä koskaan ollutkaan mikään tunneihminen vaan enemmänkin järki sellainen.En edes nuorempana (nyt 36v).Joskus kauan sitten olin rakastunut mutta en enää muista miltä se tuntuu.
Olen huomannut itsessäni ihan samaa. En tiedä osaanko enää rakastua tai osoittaa muita tunteita. Sukulaisen tai tuttavan kuolemakaan ei juuri hetkauta, surunvalittelut kerron samaan tapaan kuin sanoisin päivää. Jälkeenpäin mietin olinko epäkohtelias.
Hieman samanlailla on itsellänikin. En ole erityisen empaattinen, enkä osaa lohduttaa ihmisiä luontevasti. Jälkeenpäin tulee mietittyä olinko epäkohtelias tai jollain tavalla kylmä..
Usein tunnen itseni hyvin turhautuneeksi sen takia.
Kai sitä pitää tyytyä tähän järki-ihmisen osaan. :) Maailma tarvitsee kuitenkin molempia.