mulla on ollut masennusta muutamia vuosia, mulla on tähän lääkkeet (jotka ei tunnu auttavan) ja huomenna lääkärille taas uusi aika, eli tilannekatsaus ja miten tästä eteenpäin. käyn psykologilla myös juttelemassa. viime syksynä oli tilanne, että jos mua ei oltaisi viety sairaalaan, en enää olisi tässä. olin siis niin loppu ja varma että en enää jaksa elää. sitten lääkäri määräsi mulle ne lääkkeet ja nyt niitä popsinut muutaman kk. yhdessä vaiheessa tuntui, että hei, mä ehkä selviänkin tästä, mutta nyt pari viikkoa on masentanut oikein kunnolla, tänäänkin yksi ihan pikkuasia sai mut ihan masikseksi ja nyt pari tuntia vaan itkeny putkeen ilman mitään kunnon syytä tähän itkunpurkaukseen. tästä mun masennuksesta kärsii myös mun perhe, sillä saatan huutaa kaikkea heille, vain oman pahan olon takia, jos he esim. tulevat sanomaan vähääkään väärän sanan. inhoan omaa käytöstäni. kaverit tuskin huomaavat tätä, paitsi ne joille olen kertonut koska pyrin peittämään yleensä liikenteessä pahan oloni. Mulla on myös poikakaveri joka tietää jotain tilanteestani. olen siis 15 nuori nainen.
lapsuudessani on tapahtunut aika paskaakin, vaikka perheen ulkopuolella, koska loppujen lopuksi perhe on aina ollut tukemassa mua. en kestä yhtään normaaliakaan kritiikkiä, sillä heti oma itsetunto häviää. onko muilla ollut masennusta josta voi tosissaan selvitä kokonaan, voittaa itsetunnon takaisin ja tajuta, että ehkä just se oma elämä onki hyvä elää? tai jotain sellasta... en enää jaksa pelkkää paskaa
lapsuudessani on tapahtunut aika paskaakin, vaikka perheen ulkopuolella, koska loppujen lopuksi perhe on aina ollut tukemassa mua. en kestä yhtään normaaliakaan kritiikkiä, sillä heti oma itsetunto häviää. onko muilla ollut masennusta josta voi tosissaan selvitä kokonaan, voittaa itsetunnon takaisin ja tajuta, että ehkä just se oma elämä onki hyvä elää? tai jotain sellasta... en enää jaksa pelkkää paskaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mikä siinä nyt on se suurin este? Lapsuus oli sinulla vaikea (luitko oteen täällä Hellstenin tekstistä lapsuudesta). Nyt sinulla on yhä vaikeaa, voitko nojata luontevasti vanhempiisi ja kertoa koko tuskasi määrän mitä tunnet? Oletko uskaltanut olla avoin terapiassasi? Mitä sinulta omasta mielestäsi puuttuu sellaista , jonka olemassaoloa tarvitsisit kipeästi ?
Minun masennus alkoi 2005 tammikuussa ja on kestänyt siitä asti tähän päivään. Alkoi pari viikkoa sitten unettomuus ahdistaa niin pahasti että oli mentävä psykiatrille. Sain pillereitä, tekevät muistitestin ja kai laittavat vielä neurologin tenttiin. Pimeys helpottaa mun masennusta ja valoisan aikaan pillerit. sairaslomaa 7.1.08 asti mutta on sitä haettava koko ensi vuosi.