Olen jo kauan työskennellyt psykiatrisen suljetulla osastolla. Aikoinaan minulle kävi se klisee jonka tämän alan joka hoitaja tietää..varsinkin 80 luvulla kun ei ollut nettiä tai oikeastaan muutakaan kunnon informaatio kanavaa transasialle hakeuduin alan koulutukseen
kai vähän selvittääkseni asiaa.
No nyt olen vuosia ollut ihmisyyden koko kirjon näyttämön parhaalla paikalla katsomassa ihmisyyden
etenkin näiden kaikkein heikoimpien sisariemme ja veljiemme näytelmää katsomassa ja yrittämässä auttaa parhaan ammattitaitoni mukaan.
Sitä ei voi moni arvata kuinka paljon suomeen mahtuu näitä moniongelmaisia ja sairaita ihmisiä.
Itse olen itseni tyhjentänyt ja reppu alkaa olla
tyhjä oma transasiani ei ole yhtään helpottunut
enkä ole näistä asioista paljoa enempää elämää oppinut,jos joku sanoo että kärsimisen kohtaaminen
jalostaa ihmistä on väärässä pitkämielisyyttä ja empatiaa olen kyllä oppinut.
No se pointti miksi tässä jaarittelen teille on se että moni ihminen on oppinut elämään ongelmiensa kanssa ja selviämään päivä kerrallaan
montaa asiaa ei pysty parantamaan eikä korjaamaan
mutta elämään sen kanssa pystyy.
Tärkeintä siinä on se että oppii hyväksymään itsensä ja antamaan itselle anteeksi vajavaisuutensa,ei tarvitse enää pyytää muiden hyväksyntää koska on sinut itsensä kanssa ja ongelmansa kanssa.
Se tuo sisälle rauhan ja anteeksiannon ja sen kautta uskomatonta sielun rauhaa.
Sitä ei pysty yksikään ahdasmielinen pilkkakirves
pilkallaan järkyttämään.Vihdoinkin ihminen on sinut itsensä kanssa ja eheytynyt.
Tämän jälkeen ihminen voi alkaa korjaamaan elämänsä muita puitteita oli ne trans tai muita asioita.
Jos tämä eheys sisältä puuttuu ja itse itsensä hyväksyminen ja anteeksianto ei ole mielestäni edellytyksiä onnistua muussakaan vaan koko ajan on olo että teet mitä tahansa on se kuin kantaisit vettä kuivaan kaivoon vähän ajan on hyvä olla mutta kuivuus eli paha olo palaa varmasti.
Tämä ei varmaan ollut ihan tavanomainen osanotto täällä ja varmaan hyvin sekavakin ja vaikea seurata mutta toivon että edes yksi ihminen sai tästä ajattelimisen aihetta.
Lopuksi..jos elämä olisi helppoa ja massaa myytäisiin sitä Anttilassa kilohintaan.
kai vähän selvittääkseni asiaa.
No nyt olen vuosia ollut ihmisyyden koko kirjon näyttämön parhaalla paikalla katsomassa ihmisyyden
etenkin näiden kaikkein heikoimpien sisariemme ja veljiemme näytelmää katsomassa ja yrittämässä auttaa parhaan ammattitaitoni mukaan.
Sitä ei voi moni arvata kuinka paljon suomeen mahtuu näitä moniongelmaisia ja sairaita ihmisiä.
Itse olen itseni tyhjentänyt ja reppu alkaa olla
tyhjä oma transasiani ei ole yhtään helpottunut
enkä ole näistä asioista paljoa enempää elämää oppinut,jos joku sanoo että kärsimisen kohtaaminen
jalostaa ihmistä on väärässä pitkämielisyyttä ja empatiaa olen kyllä oppinut.
No se pointti miksi tässä jaarittelen teille on se että moni ihminen on oppinut elämään ongelmiensa kanssa ja selviämään päivä kerrallaan
montaa asiaa ei pysty parantamaan eikä korjaamaan
mutta elämään sen kanssa pystyy.
Tärkeintä siinä on se että oppii hyväksymään itsensä ja antamaan itselle anteeksi vajavaisuutensa,ei tarvitse enää pyytää muiden hyväksyntää koska on sinut itsensä kanssa ja ongelmansa kanssa.
Se tuo sisälle rauhan ja anteeksiannon ja sen kautta uskomatonta sielun rauhaa.
Sitä ei pysty yksikään ahdasmielinen pilkkakirves
pilkallaan järkyttämään.Vihdoinkin ihminen on sinut itsensä kanssa ja eheytynyt.
Tämän jälkeen ihminen voi alkaa korjaamaan elämänsä muita puitteita oli ne trans tai muita asioita.
Jos tämä eheys sisältä puuttuu ja itse itsensä hyväksyminen ja anteeksianto ei ole mielestäni edellytyksiä onnistua muussakaan vaan koko ajan on olo että teet mitä tahansa on se kuin kantaisit vettä kuivaan kaivoon vähän ajan on hyvä olla mutta kuivuus eli paha olo palaa varmasti.
Tämä ei varmaan ollut ihan tavanomainen osanotto täällä ja varmaan hyvin sekavakin ja vaikea seurata mutta toivon että edes yksi ihminen sai tästä ajattelimisen aihetta.
Lopuksi..jos elämä olisi helppoa ja massaa myytäisiin sitä Anttilassa kilohintaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen edellisen kanssa samaa mieltä, että itsensä hyväksyminen on kaiken muun edellytys. Jollei pysty hyväksymään itseään, ei pysty rakentamaan muitakaan ihmissuhteita. Suhde omaan itseen on se tärkein ihmissuhde.
Minun on prosessimyllyn jälkeen ollut mahdollista hyväksyä itseni, sitä ennen se ei onnistunut. Ongelmat ovat siinä yksi toisensa jälkeen ratkenneet tai haihtuneet pois. Ja olen sitä mieltä, että jos ja kun ihminen on avoimesti ja rehellisesti oma itsensä, muut ihmiset hyväksyvät hänet, ehkä jopa kunnioittavat häntä.