Moi vaan kaikille.Miten te käsittelette yksinäisyyttä kun se iskee?Minulla yleensä ne hetket on ollut ohimeneviä tilanteita,paitsi nyt on paha tilanne minä meinaan tukehtua tähän.Minä olen ihastunut yhteen ihanaan yh äitiin mutta minusta tuntuu että hänellä ei ole samanlaisia tunteita minua kohtaan.Olen jutellut hänen kanssaan niitä näitä ja kerran pyysin että menisimme perheinemme puistoon mutta ei. Ihastumisestani en ole uskaltanut puhua miksi? Sitä en osaa sanoa.Kertokaa samassa tilanteessa olevat jotain kokemuksia,neuvoja,ihan mitä vaan Kiitos!!
yksinäisyys
yh isä 31
5438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jospa se ihastuksesi kohde haluaa päästä ensin entisestä eroon, sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Miehillä voi olla suurempi halu edetä asioissa nopeammin kuin naisilla. Naiset haluavat "surra valmiiksi".
Jospa annat hänelle aikaa ja tyydyt pysyttelemään kaverilinjalla. Älä karkoita häntä liialla hosumisella pois! Hyvää kesää, toivoo Mummo.
sinä toivot suhdetta jossa vain toinen rakastaa? Kun oikein hartaasti toivoo niin voi ylläpitää jotain pitkänkin ajan. Mutta mikä oli sitten sinun erosi salaisuus....
pete
Ei.Kyllä minä haluan että kumpikin rakastaa minun on vain entisten pettymyksien takia kovin vaikea tehdä aloitetta uuden suhteen aloittamiseen ja nyt kun olen ihastunut tähän naiseen niin tämä yksinäisyys tuntuu rankalta verrattuna yksinäisyyteen noin muuten. Pointti on että haluaisin kovasti tutustua häneen koska hän miellyttä minua ja olen hänestä kiinnostunut ja olenkin päättänyt että nyt kun kesälomakin alkaa niin tasan varmasti kerron hänelle tunteistani.Mun eron salaisuus oli juoppo ja petollinen vaimo.
Yksinäisyyttä voi kokea monella eri tapaa.
Jos loman aikanasi saat hänelle kerrottua tunteistasi häntä kohtaan ja hän ei siihenkään noteeraa.
Naisena sanon sen älä väkisin yritä mutta yritä jonkun aikaan...mikä se sitten on en osaa sanoa.
Kysy tältä naiselta myös se mitä hän tuntee sinua kohtaan se voi selvittää jo jotain. Itselläni on paljon ystäviä ja lapsia mutta silti olen yksin. Ei tulevaisuuden suunnitelmia......
ei edes jaksa haaveilla sellaisista.Yksin mutta siltikään ei yksin.
Terveisin Taikku (alkoholisti miehestä eronnut)
Hei sinä yksinhuoltaja 31.Itse olen onnellisesti naimisissa,sinun ikäinen,3 pienen lapsen äiti.Näin yö-työn ratoksi ajattelin kertoa oman nais näkökulman asiaasi.Lyhyesti olen sitä mieltä,että elämäs ei saa mitään,jos ei uskalla ottaa riskiä.Eli jos olet löytänyt mielestäsi mukavan naisen,jonka kanssa haluisit kokeilla hiukan kaveruutta syvempää,kerro tunteistasi hänelle suoraan.Mistä sitä tietää,vaikka sinua onni potkaisisi.HYVÄÄ JATKOA sinulle ja lapsillesi.