Valtava vaahtera, oranssein muotivärein,
sai kaiken huomioni.
Kuinka ylväs, juuret syvällä
maassa, jolla esiäitini on kulkenut.
Syksy, ystäväni, rakkaani,
näytti parhaat puolensa,
taikoi minut lumoihinsa,
hurmasi flirtillään.
Miksi silti ikävä tuntuu niin
raskaalta, tie pitkältä kulkea.
Eikä itkukaan tunnu
enää helpotukselta.
Katson puiden latvuksiin,
tuhannet tuulet ovat ne ohittaneet,
antaneet ja ottaneet,
pian veisivät mennessään oranssit lehdet.
Ei sure puu tyhjiä oksiaan,
odottaa innokkaana uutta kevättä.
Voisinko minäkin
tehdä niin.
Enkä vain miettisi,
miksi tyhjään,
avoimeen syliini
ei ole tungosta.
sai kaiken huomioni.
Kuinka ylväs, juuret syvällä
maassa, jolla esiäitini on kulkenut.
Syksy, ystäväni, rakkaani,
näytti parhaat puolensa,
taikoi minut lumoihinsa,
hurmasi flirtillään.
Miksi silti ikävä tuntuu niin
raskaalta, tie pitkältä kulkea.
Eikä itkukaan tunnu
enää helpotukselta.
Katson puiden latvuksiin,
tuhannet tuulet ovat ne ohittaneet,
antaneet ja ottaneet,
pian veisivät mennessään oranssit lehdet.
Ei sure puu tyhjiä oksiaan,
odottaa innokkaana uutta kevättä.
Voisinko minäkin
tehdä niin.
Enkä vain miettisi,
miksi tyhjään,
avoimeen syliini
ei ole tungosta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suu loksahti auki tämän hienouden edessä. Voi että olet osannut sanoa taas niin hyvin. Nuo tuhannet tuulet ja kaikki muu *huoh*
Tätä täytyy lukea moneen kertaan, kiitos lukuhetkestä : )
Shh...
Lindal. ei tykkää, kun sanon, etten
nyt ole ihan satasella varmaan onnistunut tässä runossa.
Mutta Sinulle voin sen sanoa, kun tämä tuli nyt tänne laitettua, eikä sille nyt enää mitään voi.
Älä vaan kerro hänelle, jooko!:)
Mutta, kai sen pitää kirjoittajalle riittää, jos lukija pitää, niin en ala nyt
tässä julkisesti tappelemaankaan. ;)
Sinulle kiitos.
Ikävä tuntuu niin, kuin sanot.
Enkä tiedä, miten kommentoida nyt omaa runoasi,
se on täysi paketti odotusta ja ikävää - upeilla
säkeillä kerrottuna.
Ja sitten Sinä vielä sanot, ettei muka mitään
synny - tämähän on runojen runo ja menee muistiin !
Kiitos.
Menin vähän rähmälleen
(menin, menin)
tämän kanssa, ja ei liidä, ei....
Minulla on tuhat -Miksi-.... kysymystä, ne pirut
eivät lopu.
Jos pidit, olen kiitollinen, vaan
teen tästä joskus sata erilaista versiota,
ehkä niistä
joku natsahtaa paremmin...
kuten näet, tänään on tämmöinen pisteiden......... päivä.
Sinua kiitän, ystävä hyvä, sydämestä kuitenkin :)
Ihanasti keksitty/oivallettu luontoelementein kirjoitettu runo, pidin!
Kiitos Sinulle, kun kurkistit runooni ;)
Mukavaa loppupäivää!
Olisinpa puu
vaeltaisin
vuodenajoista toiseen
Kasvaisin
En surisi menneisyyttä
en murehtisi tulevaisuutta
Eläisin tässä ja nyt
tänään lehdetön
huomenna oksillani ehkä lumipeite
Keväällä tuottaisin iloa
Syksyllä jakaisin kauneutta
sitä minulta janoaville
Ehkä tuuli lennättäis
lehteni kulkijan poskelle
lohduttaen häntä ilossa ja surussa
Sinun vastausrunosi ovat niin ihania, herkkiä
ja voimaa antavia.
Kiitos:)
(Minun koneeni jumittaa vai istuneeko harakka langalla, kun tänne ei pääse kunnolla ja vastakuset viipyy!)
sen yhden sanan piti olla vastaukset, sori !
Lehdettömälläkin oksalla =)
Kauniisti kirjoitat
mahtava ajatus!
En itse tajunnut, voi sinua ystävä, runoilijatar, sait silmäni auki :)
odottaa uutta kevättä ja antaa kyynelten vihdoin nyt kuivahtaa.Joskus ei kannata jäädä liikaa miettimään ja muistaa että on elämä vain yksi.Kiitos runosta joka oli niin kaunis!
Alkaisi olla jo aika, päästää lehdet, kuivattaa
turhat purot, aina vaan ei voi kaikkeen vaikuttaa.
Mutta rohkaisevat sanat täällä, kyllä parantavat osaltaan.
Minä kiitän sinua, RL :)