olen monesti ollut
toisten matkija
paljon jäi omia tekemättä
totuus jonka varjo oli
itsesääli ja turhien haaveiden
pitkä jono
ne lähteet joista join kirkasta vettä
ovat sameita nyt
joskus tuntuu kuin ois kalterit kasvojen edessä
takana tekoja joita en pääse korjaamaan
niinpä niin
miksi menisinkään
sotkisin vain kuvani
ja totuuden
on siellä kauneuskin mukana
antaa siis auringon laskea
elämäin mereen
toisten matkija
paljon jäi omia tekemättä
totuus jonka varjo oli
itsesääli ja turhien haaveiden
pitkä jono
ne lähteet joista join kirkasta vettä
ovat sameita nyt
joskus tuntuu kuin ois kalterit kasvojen edessä
takana tekoja joita en pääse korjaamaan
niinpä niin
miksi menisinkään
sotkisin vain kuvani
ja totuuden
on siellä kauneuskin mukana
antaa siis auringon laskea
elämäin mereen
Vastaukset 1
Vanhimmat
runo meni salaisesti johonkin.
Enpä osaa selittää, mutta tarviiko?
Sanon, että pidin ;)