On se vaan kumma että useilla/joillakin naisilla se pakonomainen tarve päästä juoruamaan toisille ihmisille myös oman ystävän henk.koht. asioita on paljon suurempaa kuin sen ystävän merkitys - ja se luottamus. Enpä tiedä oikeastaan nyt kun katselee taaksepäin kaikkea mitä on ollut, varmaan kaveruuttahan tämä kaikki sitten olikin. Jotain mikä ei näyttäny merkkaavan hänelle ilmeisesti mitään. Noh, nyt on ohi kumminkin. En minä tuollaisia kavereitakaan tarvitse, joista ei tiedä koskaan milloin ne kusee nilkoille. Ja jos se ihminen ei ymmärrä lopettaa soitteluaan, vaihdan puh.nro:a. Sen tiedän minkä hänkin tulee vielä tietämään on että hän on se joka tässä lopulta jotain menettää. En minä.
Jää ikuisesti hyvästi M-nainen! Pettureita ei käy ikävöiminen.
Jää ikuisesti hyvästi M-nainen! Pettureita ei käy ikävöiminen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oli pitkä "ystävyys" työkaverin kanssa. Olisi pitänyt hälytyskellojen soida kun hän oli varsinainen tietopankki tuttujen ja varsinkin muiden työkavereiden yksityisasioista. Noita hyvinkin intiimejä asioita hän sitten nautinnollisesti kertoili ns. "ylläreinä".
Oman elämäntilanteeni muuttuessa äkillisesti, tämä ystäväiseni sai minusta varsinaisen juoruilun kohteen tylsän työpäivän ratoksi. Minä olin sinisilmäinen ja luotin tähän naiseen täysin, niinkuin hän oli aina minuun voinut luottaa. Todellinen pommi putosi kun sain jollekin toiselle tarkoitetun, itseäni koskevan parjausviestin puhelimeeni.
No, jälkeenpäin ajatellen, säälin häntä!
Juoru leviää äkkiä.
semmosta se on.