Elikkäs minkä ikäisenä vauvanne on siirretty omaan huoneeseen ja miten vauvva on siellä osannut nukkua? Meidän tyttö pian 6kk laitettiin viimeyönä kokeilu mielessä omaan huoneeseen nukkumaan että joskos ne unet sillä paranisivat ja pitenisivät. Noo yö kahteen nukuttiinkin hyvin heräilemättä molemmat(tai ainakin äiti)mutta sen jälkeen kun söi tuttelit en saanut häntä rauhoiteltua enää omaan sänkyyn ja lapsonen nukkui loppuyön vieressäni. Mietinkin nyt että siirtäisinkö pinniksen takaisin viereeni vai koitettaisko vielä omassa huoneessa nukkumista..
Omaan huoneeseen
missä iässä?
211057
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
vielä luovuttaa, meillä poika siirtyi vajaa 7 kk iässä omaan huoneeseen ja jokunen yö meni hankalammin, mutta pian tottui jo niin hyvin nukkumaan itsekseen, että enää ei äidillä ja isällä ole asiaa samaan huoneeseen :) Herää aiemman 5-10 kerran sijasta nykyisin 2-3 kertaa, useimmiten vain 2. Kerran tuona aikana erehdyin ottamaan pojan takaisin viereeni pinniksessään, niin johan meni yö plörinäksi kun poika heräsi jokaikiseen kääntymiseenikin.
Meillä ainakin kaikkien yöunet siis paranivat huomattavasti kun poika siirrettiin omaan huoneeseen. Eli jos olette päättäneet niin tehdä, kannattaa sitkeästi muutama yö ainakin koittaa ennen kuin luovuttaa. Toivottavasti menee teilläkin yöt parempaan suuntaan =)
Heti kun lopetin imetyksen 3 viikon iässä, ja järjestely on mitä mainioin. Molemmat saamme nukkua häiriöittä. 23-07.
omaan huoneeseen. Muutamana iltana itketti mutta yöt on nukkunut kellon ympäri. Isäntä meinas sillon ku itketti et "mitä mä sanoin, on ihan liian aikaista". Just joo, päinvastoin. Olis pitäny jo aikasemmin totuttaa ku muksu on nukkunut kellon ympäri yöt 3kk lähtien. Nyt vaan oli jo liian iso että ymmärsi et tää ei oo tuttu mesta. Hyvin on mennyt. Heräilee tai ei ja itkee tai ei niin ei kannata venkslata ja luovuttaa. Siitä muksu menee vaan enemmän sekaisin jos parina iltana uudessa huoneessa itkettää ja siirtää sen takia takas viereen nukkumaan. Jos päättää siirtää muksun omaan huoneeseen niin sitten kans siirretään mut ei venkslata edestakaisin jos heti ei onnistukaan.
ollaan mietitty kans tuota että milloin siirtäis, varmaan lähiaikoina, poika on nukkunut jo yli kuukauden ilman yösyöttöjä, max. kerran yössä herää ja kun antaa tutin niin nukahtaa samantien. joten varmaan kokeillaan ihan lähiaikoina omaan huoneeseen siirtämistä, jännää huomaako sitten vai ei, toivottavasti sujuis, sitä just mietittiin että yöheräilyjä jos on niin helpompihan on vaan omasta sängystä vähän kurottaa sitä tuttia antamaan kun kävellä kokonaan toiseen huoneeseen, mutta niin hyvin ovat yöt menneet että voishan sitä jo kokeilla:P
en ole vielä(kään) raaskinut siirtää omaan huoneeseen. Eikä raaski mieskään. Saapi nukkua samassa huoneessa vielä jonkun kuukauden, jos sit viimestään 2vuotiaana siirtäis..jos raaskii=)
aviollinen puuhastelu ei esty vauvan tuhistessa vieressä. On todella tärkeää saada jälleen viettää sitä kahdenkeskistä aikaa ja monella se vauva estää sen. Meillä siirryttiin 4 kk iässä, hyvin meni. Eikä kyllä ollut raaskimisesta kyse, kaikkien kannalta on parempi näin.
Meillä ei ole vauvaikäistä siirretty minnekään, samassa huoneessa tuo 1v 10kk nukkuu edelleen. Hän menee omaan huoneeseensa nukkumaan sitten kun itse haluaa. Laitetaan pian sinne sänky jossa saa nukkua päikkäreitä jos haluaa ja tosiaan jätämme lapsen itse päätettäväksi milloin on aika siirtyä sinne yöksikin. Voipi olla että nukumme kaikki samassa huoneessa vielä kun seuraava vauva keväällä syntyy.
Meillä on koettu kaikkein helpoimmaksi tämä. Imetin pitkään öisin, eikä se rasittanut juurikaan kun sen saattoi tehdä kylkeä kääntämällä ja unia samantien jatkamalla. En ikinä olisi jaksanut lähteä sitä varten toiseen huoneeseen. Nyt lapsi on jo pitkään nukkunut yönsä heräämättä, mutta silloin tällöin tulee jotain heräämisiä joista myöskin selviää kaikkein vähimmällä vaivalla kun vaan ojentaa kätensä eikä tarvitse nousta minnekään.
Haluan vaan tuoda tällaisenkin näkökulman esiin. Itsestä kun tuntuu että pieni vauva kuuluu nukkumaan vanhempiensa lähelle, enkä ymmärrä mistä se "pakko" tulee siirtää mahdollisimman pian yksinään nukkumaan.
Meillä vauva siirtyi omaan huoneeseen 7kk:n iässä. Tarkoituksena oli parantaa kaikkien osapuolten yöunta. Sekä äiti että vauva ovat herkkäunisia, joten haluttiin kokeilla, nukkuisivatko molemmat paremmin, jos ei joka kyljenkääntöön tarvitsisi herätä. Näin kävikin. Viikon verran yöunille meno oli hieman tavallista hankalampaa, eli vauva saattoi vähän itkeskellä jäädessään omaan huoneeseen. Pari kertaa kun kävi silittelemässä, uni tuli.
Nyt kun on jo isommaksi kasvettu, tilanne on se, ettei vauva tykkää siitä, että samassa huoneessa on joku muu, kun on nukkumaanmenon aika. Rauhassa pitää saada nukahtaa. Äipällä on välillä ikävä pikkuista viereen, mutta kaikki vauvat eivät ole samanlaisia. Meidän vaavi ei pysty nukahtamaan viereen, eikä kovin helposti silloinkaan, jos samassa huoneessa on joku muu.
2v siirtyi juuri omaan huoneeseen nukkumaan. Aikaisemmin jo kokeiltiin, mutta ei tullut mitään... En jaksanut ravata koko yötä poikaa rauhoittelemassa, vaan oli helpompi kun hän oli lähellä. Nyt haluaa itsekin nukkua omassa huoneessa, on ihan ylpeä ja sanoo illalla: "omaan huoneeseen nukkumaan". Yöllä saataa kuitenkin ikävä yllättää, ja tassuttelee äidin viereen, mutta onneksi tulee itse eikä vaan itke omassa huoneessaan!
Eihän siinä mitään kiirettä ole, ainakin meillä toimi hyvin, että edettiin lapsentahtisesti!
esim. siitä, että halutaan taas myös seksielämää takaisin? Tai sitten ei, ei ole omakohtaista kokemusta, mutta kuullut olen tällaistakin. Luulisi kuitenkin olevan helpompaa, jos lapsi nukkuu eri huoneessa. Ja se mieskin ON edelleen tärkeä!
Vaikeaa on sitä seksielämää saada takaisin, jos lapsi kirkuu suoraa huutoa viereisessäkin huoneessa... Eipä siinäkään oikein tunnelmaa ole!
Mielestäni lapsi pitää kuitenkin asettaa omien ja miehen tarpeiden edelle, kyllähän sitä vielä ehtii kun lapsi on isompi!
nukuttaminen sitä, että lapsi ei enää olekaan tärkein? Ei todellakaan, mutta ei siihen lapseen pidä takertuakaan ja unohtaa sitä, että on edelleen parisuhteessa, johon kuuluu luonnollisena osana myös seksi. Itse en ainakaan haluakaan tässä asiassa asettaa lasta edelle, mutta se ei tarkoita sitä, että vähemmän huolehtisin tai rakastaisin. Usein vain se rakas mies unohtuu, vielä useammin se oma itse, naisena ja puolisona. Pari yötä saattaakin mennä huutaessa, sitten rauhoittuu, jokainen.
että sekstailut vähenee lasten tullessa mutta taas kun ovat isompia alkaa uusi vaihe parisuhteessakin. Meillä on molemmat, niin mies kuin minäkin, sitä mieltä että nyt keskitytään lapsiin. Toki meillä sitä seksielämää on edelleenkin mut vähemmän tietenkin kuin silloin kun oltiin kaksistaan. Ja vaikka lapsi nukkuu samassa huoneessa niin pakkoko se on siinä vieressä "harrastella", onhan niitä muitakin huoneita;)
ei siirrettäisi lasta niihin ylimääräisiin huoneisiin? Tukee lapsenkin kehittymistä. Toki seksielämä muuttuu, mutta liian usein se on jäissä kokonaan siksi, että lasta ei raaskita siirtää.
Minusta taas ei todellakaan ole mitään lapseen takertumista, jos lapsi nukkuu samassa huoneessa. Erillään nukuttäminen on itseasiassa aika nuori länsimainen tapa, monessa paikassa (esim. Japanissa) pidetään edelleen itsestäänselvänä että perhe nukkuu yhdessä.
Seksiä voi kyllä harrastaa vaikka missä muualla. Meillä ainakin myös mies on täysin sitä mieltä että lapsen kuuluu nukkua meidän huoneessamme, seksi onnistuu sitten kyllä vaikka saunassa, sohvalla, vierashuoneessa tai keittön pöydällä.
Karvat kyllä nousevat pystyyn kun sanotaan että "pari yötä menee huutaessa ja sitten jokainen lapsi rauhoittuu". Totta, yllättävän pian pieni vauva oppii että hänen hätäänsä ei vastata. Siinäpä hieno tapa rakentaa pienelle perusturvallisuutta! Juu ei kiitos...
Karvat kyllä nousee pystyyn myös tuosta "hätään ei vastata" -kommentista. Totta kai "hätään" vastataan ja itkevää pientä lohdutetaan. Ei täällä vissiin kukaan sanonut, että vauva jätetään täysin huomiotta yksin yöksi itkemään. Jos on fiksu vauva, niin varmasti huomaa, että tilanne on uusi, ja reagoi siihen kommunikoimalla vauvojen tapaan - itkaisemalla. Sitten käydään lohduttamassa, ja pikkuinen voi nukahtaa rauhassa. Äkkiä tottuu.
Tämä nykyajan ylihössötys siitä, miten vauvojen perusturvallisuus järkkyy peruuttamattomasti, jos joutuu minuutin itkemään, tuntuu välillä kuvottavalta.
Siis ihanko todella olet sitä mieltä, että pidempään itkevän lapsen lohduttaminen on kuvottavaa??? Tästä asiasta löytyy kyllä runsaasti tutkimustuloksiakin, pienen lapsen perusturvallisuus todellakin järkkyy, jos hänen hätäänsä ei vastata ja tästä voi seurata aikuisena vakavia mielenterveysongelmia!
Aivan pieni vauva kestää hätäänsä yksin vain korkeintaan muutamia minuutteja, aikuisen ON OLTAVA läsnä, ettei vauva koe itseään huonoksi ja hylätyksi. Hän ei ymmärrä miksi hänellä on paha olla, hän ei erota nälkää, janoa, sairautta likaista vaippaa tai pelkoa toisistaan, vaan hän kokee vaan pahan olon! Aikuisen tehtävä on helpottaa vauvan pahaa oloa, ja jos se on esim. sairaudesta johtuvaa eikä helpotu nopeasti vaikka syöttämällä, aikuisen tulee olla läsnä rauhoittamassa vauvaa, ja auttamassa häntä kestämään pahaa oloa.
Kun lapsi kasvaa, kasvaa myös hänen kykynsä käsitellä pahaa oloa, n. 2-vuotias pystyy jo ilmaisemaan usein pahan olonsa sanallisesti. Tässä vaiheessa aikuisen ei tarvitse enää reagoida hätään välittömästi, vaan lapselle on jo (toivottavasti) kehittynyt perusluottamus siihen, että häntä kyllä autetaan ja hän selviää.
ed. viestissä lukee, että ylihössötys on kuvottavaa (ei lapsen lohdutus!). Ja tässä ketjussa ei kai kukaan aivan pienestä vauvasta edes puhunut - ei täällä mitään kaksikuista oltu omaan huoneeseen siirtämässä.
Se, että vauva uuteen tilanteeseen joutuessaan vähän itkee, on normaalia. Sitten lohdutetaan. Niin kuin edellä sanottiin.
Nykyajan äideille asetetaan kauheita paineita, kun pelotellaan perusturvan järkkymisellä ja mielenterveysongelmilla tulevaisuudessa. Siinä maalaisjärkikin jo unohtuu, ja äidin mielenterveys vasta järkkyykin, kun pelkää vauvan saaneen traumoja, jos tämä on joutunut edes hetken olemaan yksin. Tämän päivän lapsilla on tuplasti enemmän ongelmia kuin meillä, joita tosiaan on itketetty ties kuinka pitkiä aikoja (samanlaista huutamaan jättämistä harva nykyään tekee, mikä onkin ihan oikea menettelytapa).
Mutta se sisälukutaito... ennen kuin tuolla tavalla hyökkäät vastaamaan.
yhtä huonot on ennusteet, jos lapsen jokaiseen äännähdykseen reagoidaan alle sekunnissa. Kukaan täällä ei ole väittänyt, että sitä lasta itketettäisiin tai se hylättäisiin. Ihmettelen, että viestit voi edes tulkita niin. Noin rautalankaversiona: Lapsi reagoi tietenkin parin päivän ajan omassa huoneessa nukuttamiseen, jolloin hän itkee. Tällöin menee vanhempien unet, koska itkuun reagoidaan ja vauvaa/lasta lohdutetaan, mutta sen jälkeen se helpottaa.
omaan huoneeseen. Kokeiltiin vain ja alkoi nukkua paremmin. Kokeilimme sit muuttaa sen kanssa takaisin samaan huoneeseen poika silloin 6kk. ( huone pulan takia). mutta poika alkoi reakoida siihen eli ei nukkunut enään yhtä hyvin. No muutettiin takaisin olohuoneen nurkkaan nukkuun ja poika rupes nukkuun paremmin herää kerran yössä jos sitäkää.
Meillä ollaan alettu nukkumaan omassa huoneessa heti kun imetys loppui,,,Elikkä tossa 3kk iässä.
Hyvin on mennyt kaikkien 4 kohdalla..Alussa on kitissy mutta kun vähän silittelee ja hiljaa laulaa niin äkkiä vauva tottuu omaan huoneeseen..
Ei se lapsi siihen kuole kun se siiretään omaan huoneeseen.. Onko kukaan ajatellu että ehkä vauva rupee nukkumaan paremmin kun on aivan hiljasta? Ajatelkaa sitä että joskus äiti tai isä voi olla vauvan heräilyn syy, esim. kovan kuorsauksen takia!