Mitä kukakin harrastaa silloin kun kunto antaa myöten ?
Onko sairaus muuttanut niitä ?
Entä mitä haluaisit tai aiot harrastaa kun paranet ?
Tai mikä sinua tai sairasta perheenjäsentäsi kiinnostaa.
Kyselen näitä aivan omaksi ilokseni.
Olen miettinyt omia harrasteitani ja kiinnostuksiani sekä niiden muuttumista elämäni eri vaiheissa ja sairauksien vaikutusta niihin.
Onko sairaus muuttanut niitä ?
Entä mitä haluaisit tai aiot harrastaa kun paranet ?
Tai mikä sinua tai sairasta perheenjäsentäsi kiinnostaa.
Kyselen näitä aivan omaksi ilokseni.
Olen miettinyt omia harrasteitani ja kiinnostuksiani sekä niiden muuttumista elämäni eri vaiheissa ja sairauksien vaikutusta niihin.
Vastaukset 168
Vanhimmat
Sairastuttu on jäänyt harrastuksista vain lukeminen
ja lenkkeily,jotenkin ei jaksa keskittyä muihin,tai tietty kun joka päivä on jonnekkin meno,hammaslääkäriin,terkkaan tai muualle,niin se on
sellaista kyttämistä junalle tai bussiin lähtöön.
Uinti ym,saa odottaa kun on reissut reissattu:)
Sinulla siis on sairaus muuttanut harrastuksia.
Tuo lukeminen on minulle ollut rakas siitä lähtien kun opin joskus lukemaan.
Olen huono uimari.
JOKU KAMELINKASVATTAJA JA LAMPAITEN LAHTAAJA
niissä kamelinkasvattajissa on ja teurastajat ne vasta arvostettuja ovattii,mut kun ei tässä nyt ammattii Elisama kysellykkää,vaan harrastukssii!Niin,tuo lenkkeily ja ylleesä metässä kuleksiminen on aika tärkkee juttu-samoin uiminen ja lukeminen.Matkustus olis miun elämässä ainnaa ykkösenä,jos vain ois rahhoo,millä matkusttoo.Kesällä mato-ongen kans venneessä istuksin-soutammaan en pysty näillä käsillä-mut ehkä vielä joskus.Kyllä se tää maha sanelloo aika paljo,mitä päiväohjelmmaan tulloo-vessa,tai muu mahollissuus pyllistellä pittää ainnaa varmisttoo!
Hei en ehdi nyt keskustella enempää kanssasi kun täytyy mennä syöttämään nuo kamelit.
Niin ja aamulla tulevat hakemaan kauppaan lampaanlihaa joten täytyy vielä lahdata 100 lammasta tässä tänä yönä.
Sinähän aivan selvästi tunnet minut. Älä vain paljasta nimeäni muille niin saat yhden kamelin palkaksi siitä.
Elä tietämätä sitä kamellii tuo-miun pittää sille tuonne navettaan raivata paikka,eihän sitä ossoo pakkasella ulukona pittee!
Ne on niitä kaksikyttyräessii Monkoolialaessii. Ne tarkennoo Suomen pakkasissa.
Ei se yksikyttyräenen Rometaari tarkeniskkaan.
Suat sinähhii oman kamelin jolla voet ratsastee sinne tähystykssiin.
Mahakkii pyssyy kunnossa kun istut kyttyröehen välissä.
ilimotit-oisin turhan tautta tuota navettoo ruvenna tyhjentämmään!Mittee ne kamelit syöpi-alakkaa tuo heinälato olla aika vajjoo jo muutennii?Syöpikköön ne kauranjyvvii?Se on hyvä,jotta kakskyttyräisen tuot-jo minnuu ajatteluttikkii,jotta miten mie sen yhen kyttyrän piällä istun,kun on tuota matkkoo tuonne sairraallaan kuitennii yli 60 kilometrrii!
on olleet tärkein harrastus lapsesta asti. Paitsi kirjojen lukeminen, myös kirjansidonta. Olin myös oikein himojumppaaja ja tanssija, mutta ne harrastukset katkesi kauan sitten syöpään sairastumiseen.
Ikonimaalaus on ollut myös rakas harrastus yli 30 vuotta, mutta vaatii niin paljon aikaa että viitsii ottaa edes vehkeet esiin, ettei työssäkäyvä oikein siihen ehdi paneutua. Tai nuorempana kyllä mutta ei nyt enää.
Luin yhden kirjan ikonimaalauksesta.
Olikin mielenkiintoinen se ajatusmaailma ja ne periaatteet siellä taustalla.
Alkoi kiinnostaa niin että varmaan tässä koetan omassa rauhassa tehdä vesiväreillä jotain sen ajatuksen maalauksia.
Eihän se sitä oikeaa ole mutta alkeita haparoin.
on hyvin pitkälti harrastettu vain töitä ja ylitöitä, perheen hoitamisen ohella. Nyt onkin AIKA megapitkää kun kerrankin saa vain olla, tekemättä yhtään mitään. Syöpäpotilaille tarkoitetussa oppaassa sanotaan että nyt olisi hyvä aika hankkia jokin harrastus, mutta kun tuntuu ettei saa enää aikaiseksi mitään?
Sulkapalloa olen pelannut, mutta pelikäsi tuntuu vielä pahalta, en uskalla lähteä kentälle riehumaan. Niin on tylsää kotosalla että olen alkanut leipomaan (!), se on tosin hyvin paljon harrastelua. Joskus onnistuu, useimmiten ei. Enemmän pitäisi lähteä ulos hapenhaukkuun, mutta kun sitäkään ei oikein tahdo saada aikaiseksi. Onneksi työt alkaa kohta, oikein odotan normaalielämää, yöunia ja aina parempaa huomista!
Nuorena pelasin sulkapalloa aika paljon. Sitten innostuin lisäksi pöytätenniksestä.
Niitä ei voi harrastaa samaan aikaan. Mailojen varret on niin eripituisia ja koska iskut on alitajunnassa, ei aina muista oikein sen mailanvarren pituutta ja pieleen menee.
Sitten jäi molemmat. Viime kesänä pelailin pitkästä aikaa melkoisesti pöytätennistä.
Minä harrastan kevyttä kirjallisuutta ja raskasta musiikkia. Syöpä ei muuten vaikuttanut mutta kun neljä tuntia istui junassa seitsemän viikon ajan joka arkipäivä niin oli hyvää aikaa kuunnella musiikkia. Ostin nimittäin heti mp3-soittimen kun tiesin tästä junamatkailusta. Siinä ehti käydä läpi monta sinfoniaa. Syövästä pitää repiä irti vähäinenkin ilo. (No ei siitä oikeasti mitään iloa ole, pelkkää pelkoa ja kärsimystä se on )
sairaudesta saa etsimällä etsiä.Tänään olen aineki niin täynnä tätä.Säteiden jälkeen sain lymfaturvotuksen.Syöpikseltä passittivat Naistenklinikalle,sieltä takasin syöpikselle,sieltä
terveyskeskukseen hakemaan lähetettä,ja odottamaan tukihihaa,vaikka se täytyisi olla tukiliivi.Alkaa kyllästyttämään en jaksaisi edestakas kulkea,ja taas
odotelle.No tällaista tämä on:(
ja sattuu sieluun (jos se vehje vielä on sytojen jälkeen jäljellä). Tänään on itkutuspäivä, matalalentoa koko elämä ja vähän päälle. Harmaata säätä pihalla ja sisällä.
Pidän aika paljon monista raskaan musiikin tyylin joululauluista.
Olen kuunnellut sellaisia kuin, Anthony Parviainen, Tony Kakko, Wiikate, Marco Hietala, Tage Laiho ja joitain muita raskaan musiikin tyyppien tekemiä joululaulusovituksia.
Sinfoniat menee täysin yli minun ymmärryksen kuten täin polku.
tässä yhteydessä sellaista kuin Mahler, Bruckner yms.
nyt. Oli tapana, kun syksyn myrskyt myllersivät ja laantuivat, "tyttö ja poika" kulkivat metsällä katsomassa ja korjaamassa pois kaatuneita puita ja samalla katsastamassa joulukuusta, sitten sai noutaa vain. Syksy on parasta aikaa kuljeskella metsässä.
Sitten oli eräs syksy, tuli sairaalasta kirje jossa oli teidän näyteestä on löytynyt pahanlaatuinen kasvain.
Sinä syksynä ajoimme autolla pitkin metsäautoteitä puhumatta sanakaan.
Kova shokki.
Puhuminen on niin tärkeää! Jos et voi puhua kumppanillesi tunteistasi ja itkeä ja raivota, miten pystyt ollenkaan käsittelemään tämän vaikean ajan? Miten suhde kestää puhumattomuuden? Niin, me suomalaiset olemme hiljaista kansaa, ja olemme tottuneet miettimään asioitamme yksin mielessämme, mutta onko se hyvä mielenterveydellemme? Onko se hyvä ruumiimme terveydelle?
Minulla on onnea. Vaikka sun yksin, minulla on kolme ystävää, joille olen voinut puhua aivan kaikesta, mitä mieleen juolahtaa - yksi heistä löysi kyhmynikin ja pakotti lääkäriin. Joskus vellon surussa, ja he kuuntelevat, ja rohkaisevat. Useimmiten olen kyllä ollut hyvin myönteisellä kannalla tähän asiaan. Sairauteni ilmettyä olen muuttunut, ja mielestäni parempaan suuntaan. Ihmiset tuntuvat tärkeämmiltä, jopa ihmiset, joita ohimennen tapaan junassa ja kadulla. En ole koskaan ollut kovin seurallinen. Ihmiset ovat olleet minulle aina enempi sellainen vaiva - jotakin, jota täytyy sietää. (Ystävät ovat eri ihmisrotu, ja ovat aina olleet tärkeitä.) Nyt olen hiukan ystävällisempi muita kohtaan. Olen vähentänyt työtaakkaani, jättänyt ruoasta pois rasvat, maitotuotteet, lihan ja sokerin, olen suunnitellut liikkuvani enemmän (en ole vielä tehnyt asialle mitään, mutta joogasta haaveilen). Haluan kirjoittaa ainakin kaksi kirjaa. Vaikka syöpä tulisi takaisikin (mikä on epätodennäköistä, tilastojen mukaan), minulla olisi mitä luultavimmin aikaa kirjoittaa ainakin yksi kirja. Siinä jään elämään, vaikka ruumis kuolisikin. Kaikkihan me lopulta kuolemme. Syövästä toipuminen on muistuttanut minua, miten ihana asia elämä on, ja miten jokainen päivä on kallisarvoinen. Paljon parempi elää kaksi vuotta täysin rinnoin, kuin kaksikymmentä rutiinilla, ykkösvaihteella.
Puhu jollekin. Puhu kumppanillesi. Älä pelkää kyyneleitä. Vihakin kuuluu tunteidemme skaalaan tässä tilanteessa. Anna sen purkautua. Samoin kuin toivon, uskon, rakkauden, ilon..
Yksi diagnoosi voi muutta niin paljon elämässä.
Surullista, hyvin surullista.
kauniista kirjoituksestasi. Kyllä se puhumattomuus meni ohi, kun kumpikin oli ensin käsitellyt suuret vellovat tunteensa, muka johonkin järjestykseen? Vuosien aikana on itketty ja jopa naurettu ja nyt on pelko suurin, mutta päivä kerrallaan.
Vuosien varrella on harrastettu kaikenlaista, ihan niinkuin täällä on jotain syytetty monipuolisuudesta. Mutta nyt sairastaminen on "täyspäisyyttä".
sellaista puhumattomuutta, kun täytyy saada olla hiljaa.Silloin kun tulee oikein kova järkytys, niin se on kauhea rasitus, jos pitäisi siitä asiasta heti puhua.Puhuminen tulee sitten ajallaan...
Minä harrastelen lenkkeilyä luonnossa ja erävaellusta.
Luen myös aika tavalla lähinnä vain tietokirjallisuutta.
Koirien kouluttaminen sekä muu touhuaminen niiden kanssa ovat lähellä sydäntä.
Soittelen sähköurkuja ja opettelen huuliharpulla saamaan jotain aikaiseksi.
Vesiväreillä maalaus on myös mukana ja puuveistokset (lintuja, koiria, ihmisiä).
Ensi kesäksi aion hankkia soutuveneen ja sitten vain usein soudella ilman päämäärää tuntikausia.
Aikoinaan vahvasti kuviossa ollut urheilu on jäänyt sairauksien takia pois.
Silloin ei ehtinyt kovin paljoa muuta harrastaa kun treenasin joka päivä useitä tunteja.
Se mitä nykyään kulloinkin harrastan eniten vaihtelee. Riippuu aivan mielentilasta ja käytettävissä olevasta ajasta.
Tuo lenkkeily on ainoa jota harrastan joka päivä, tai ainakin koetan.
Normaalit lenkit teen sauvojen kanssa, mutta erävaellus on tietysti ilman sauvoja.
Olen sitäkin kokeillut joskus sauvoilla.
Elisamalta kyselisin kun jai kiinnostamaan, millaisilla välineillä sinä puuta veistelet?
Itse olen aina tykännyt myös puusta nikkaroida kaikenlaista pientä ja olen toisinaan ajatellut että jonkin hahmon muotoileminen voisi olla mielenkiintoista.
Kun ensin sahaan sopivan pölkyn niin teen karkean työn kirveellä jos on niin isosta työstä kyse.
Sitten vain puukko käteen ja erilaisia talttoja.
Käytän oikeastaan kaikkia puusepän työvälineitä, raspia, viiloja, pieniä sahoja ja oikeastaan vaikka mitä jopa tulta tarvittaessa.
Valmiin työn maalaan tarvittaessa vesiväreillä ja VAIN vesiväreillä.
Puun halkeamista estän uittamalla sitä viikon pari väkevässä suolavedessä.
Sairauden jälkeen niitä on tullut hankittua lisää.Tällä hetkellä kuvioihin kuuluvat uiminen ja vesijuoksu, sauvakävely, kakkujen leipominen(toisille), ompeleminen, englanninkielen opiskelu kansalaisopistossa, vaatteiden välitystä (vauvojen) Venäjälle tai Latviaan ja Viroon,kesällä golfin-pelaaminen.
Sinulla tuntuu touhua riittävn vaikka muille jakaa. Hienoa että olet jaksanut olla niin monessa mukana.
Olen käynyt monessa lastenkodissa ja sairaalassa Venäjällä. Vienyt vaatteita ja muuta apua.
Niin kauan toimitaan kun jalka nousee!!!Pari kertaa olen minäkin käynyt Venäjällä Juutalaiskodeissa.Viroon on myöskin viety eräälle nunnalle lastenkotiin toimitettavaksi tavaraa.
Tiedän tuosta toiminnasta josta ensin mainitsit.
Virossa käynyt vain kerran. Latviassa en ole käynyt.
vuoksi ei harrastukset ole muuttuneet. Aiemmat rajoitteet pitää edelleen otteessaan. Jäljelle jää ulkoilu, käsityöt, kirjoittaminen, lukeminen ja toisten sairaitten tukeminen ja auttaminen omien voimavarojen mukaan. Et ei harrastuksillaan pääse kehumaan.
harrastukset minullakin,no,ehkä likeminen ja käsityöt on lisääntyneet.Töissä käydessä ei ole aikaa paneutua lukemaan.Elisama,millaisia vesiväri töitä teet?Tytär harrastaa myös vesiväri maalausta.On neuvonut myös minulle pohjustukset ym.Olen vähän opetellut maisemia.Tyttärellä on omaperäisempi tyyli.
tekee mestarin,maalailussakin,minullakin tytär maalailee:)
joskus aikoinaan aloitettu harrastus. Se on lasimaalaus. Siinä ei paljon taitoja tarvita. Maalailin pilttipurkkeja. Sisään toikku tai pieni kyntiilä. Toki kynttilän voi siihen porkkiin valaakin. Keräsin joka paikasta värittömät lasipurkit ja maalasin niitäkin. Annoin lahjaksi ja tupaantulijaisiin milloin kenellekin. Aikaa sitten loppuivat. Saa kaunista jälkeä vähällä älyllä. heh, heh....Ei ole tullut hankittua uusia maaleja eikä maalattavia.
Olet turhan vaatimaton.
Jo tuo toisten sairaitten tukeminen ja auttaminen on niin hieno harrastus ettei sen arvoa voi mitata millään mittarilla.
Jaa millaisia vesiväritöitä.
Ne on sellaisia mitä täysi aloittelija tumpelo vain osaa. En ole lukenut kuin hieman kirjallisuutta sen tekniikasta ja totesin liian pitkäveteiseksi, sen tekniikan.
Nyt vain otan paperin ja katson jonkun kohteen ja alan pistellä paperille mitä näen.
Paperi on halpaa marketista ostettua vesivärimaalauspaperia.
Sitten maalaan veistämiäni eläimiä ja ihmisiä, veistän puusta.
Taidankin mennä tuonne lähimpään lasinkierrätyspisteeseen kyttäämään purkkeja.
Niistähän voisi maalata hienoja kynttilänjalkoja näin jouluksi jos saan aikaiseksi.
Tai sitten Juhannukseksi.
Millaisia maaleja lasinmaalauksessa käytetään. Voiko käyttää vesivärejä jos ei sitten pese niitä purkkeja.
edes yhden harrastyksen. Lasimaalaus ei oikein vesiväreillä lutviudu. Ellet sitten pistä päälle vaikka lakkakerrosta.
Sinulla tuntuu noita harrastuksia olevan vaikka toisille jakaa. Ihmettelen miten joka paikkaan ja harrastukseen saat järjestettyä aikaa.
noin monista asioista terveydestä, on monella eri palstalla vastaillu niinku epilepsia diapetes reuma sydän ja verisuoni inkontinenssi. niin ei voi ola aivan normaali ihminen. ja lisäksi koirat puutarha maatalous eräretkeily luonto pedpt ja eri tiedepalstat. ja mustalais ja vammaisj eri kieliryhmät ja juutalais . sanokaa mit sanotte mutta ei ole normaali vaan joku hoidosta karannu ja luulee viel olevasa naimisiissa tuon karjalan käen kanssa. minä varmaan tulostan kaikki ja vien sitten ne joko mielenterveystoimistoon tai poliisille niin saa ne puuttua asiaan ja toimittaa sen hoitoon. oletteko samaa mieltä
nimessä,sinähän tässä hoitoo tarviit,tosta sun kirjoituksessa ei oo mitään järkee!Taitaa olla lääkitys vähän pielessä sulla,HOITOOB!
Olkoon karannut mistä tahansa. Niin kauan kun kirjoittelu on asiallista ja hyvän maun puitteissa liikkuvaa niin tänne saa kirjoitella. Ja tällä palstalla tuo 'asiallinen' on tietysti aika lavea käsite. (Tietysti itämurteiden käyttö on jonkinasteinen sairaus mutta se ei ole vaarallinen eikä tarttuva :-)))))))
hoitoon,paitsi jos syöpä leviää:)Välillä vähän
levottomia juttelen aikani kuluksi,hyvät illan jatkot:)
levottomat jutu on lääkettä parhaasta päästä. Huumori ja nauru korvaa monen monta pilleriä. Ei me Kägösen kanssa sinua sinne "laitokseen" enää huolita. Olit jo silloin ennen avokuntoutuksessa. Helpompi sinua on hoitaa "siviilissä".
ihan pelästyin täytyykö pakoon pötkiä:)Missäkökän
Kägönen lentelee onkohan kukaan nähnyt?Aamulla
lähden salaiseen paikkaan,joten lähden NM:ää
etsiskelemään,hyvät illan jatkot:)
Ethän vaan unohda yhtään viestiä tulostaa. Niitä on vielä monella muulla palstalla kuin mainitsemillasi.
Poliisi ja mielenterveystoimisto lukee ne varsin mielellään.
Sama se kummasta aloitat, arvaan kuitenkin kumpaan päädyt.
No hauskaa ja antoisaa loppuviikkoa sinulle Ystäväiseni.
Vai ei ou itä-murtteet tarttuva tauti?Kyllä miusta tunttuu,jotta muutama palstalainen on sen tartunnan jo miulta suana!Varo vain,jottei sinnuun puutu tää tauti-onnii kyllä niin sitkkeetä sorttii-tartunnan jos suat,iälläs et siitä ennee erroon piäse-murretauvista!
kyllä täällä jo monet näkkyy viäntävän itämurteita, saa oikein miettiä tarkoitusta kun ei ole tottunut sellaiseen viänttöön...
murre sanoja käytän riippuu mielialasta:)
jotta Elisama nuin monella palstalla kirjuttaa?Kertoko siulle joku hänen touhuloista,vai ihan itekkö kävit nuin monella palstalla tarkistamassa:)
Mukavvoo päivvee siulle sinne salasseen paikkaan!
kiitos,lähden puolen päivän aikoihin kunhan hämärä
hellittää,jotenkin mielialaan sopii hiljaisuus:)
se joskus on. Hyvä puoli on se ettei dementia pääse yllättämään kun joutuu aivoja rasittamaan.
ammattilaiset on aivan eri juttu. Yrittihän ne siellä laitoksessa meillekin niitä saloja opettaa. Siul ol nii kiirus lentelyn kansa et sie et joutant sellasta kuuntelemmaa. Ja miu korvii välys o aena olt sen verra hatara et tuul puhaltelloo vähemmä tärkijät asjat poekkee.
Tajutaa tae ei nii vappauvvessa eletää. Pittäähä meijä vahtia tuota Iraa. Siitä ku ei millokkaa tiijä mihi se on pomppimassa.
meillä onnii työruppeema vahttiissa-minnekkään salasseen paikkaan hiän tännään on mänössä?Entäs jos ei ala takasi kuulluu,misttee myö tiijettään ehtimmään lähttee!?Nyt mie lähen vetäsen sen 5 km lenkkini!
sinä lentoretkilläs sen selville saat. Pikkulinnut laulaa sinulle mutta ei meille toisille. Itte olen vähän korvakuulolla. Tiedä vaikka kopsahtaisi meitin pihakalliolle.
ettei Karjalankäg tunnistakun retkelleni menen
kielii vielä,niin liriin joudun:)
Kägösellereippaat lenkit:)
sitä jo kuukausia kun se on niin pelotava. nehän löytyy kaikki sen kirjotukset kun vaan osaa minähän kerroin jo aikaisemin että hallitsen täydellisesti tietokoneen ja löysin kaikki. ei se ole muilla palstoilla ollu minä tiedän sen. sinä olet toiseksi pelottavin kun kerran olet sen käkivaimo. kun tuo pahin on saatu hoiiton niin sitten sinä seuravaksi ala vain pakata teidän kumankin laukuja.
laukkuja tarvii,eikä hoitoakaan ainakan nyt:)
opettelisit oikein krjoituksen,niin sitten vois jopa uskoa,että sinä hallitset nämä koneet,lopeta jo nuo uhkailut!Etsi jostain toisesta kohteesta kiusattavia,tää on viimeinen varoitus!
alakkaa nuo viestit vaikuttoo!Tuolla suru-palstalla eräs hieman huonosti suommee puhuva kirjuttel sammaan malliin-mut jos tää onnii jottaa "hevosenleikkii",niin pittää tunnusttoo,jotta naurattammaan tuppas!Eihän myö Elisaman kans mittää laukkuja tarvihe pakata-myö ollaan vietetty jo kymmennii vuossii matkalaukkuelämmee-ainnaa ollaan mänössä,laukut on pakattuna,kun ei kerkkii välillä purkkoo!Yritähän siekkii pärjätä jollaa lailla:)
luulin,jos vaikka siipesi väsyivät päivä lenkillä,
mutta hyvä että tallessa olet:)
siipeni murtuneet,ota käsiisi ihmeellisiin-olen lentänyt liian kauas-olen lentänyt eksyksiin!
Saima Harmajan? Miten koko runo kuuluu?
Oi Jumala siipeni murtuneet,ota käsiisi ihmeellisiin,olen lentänyt liian kauas,olen lentänyt eksyksiin!Olen lentänyt siivin voitollisin, läpi ilmojen häikäiseväin.Tuhat aurinkokuntaa kiersin,joka ainoan taivaan näin.Nyt rajalla viimeisen taivaan ja rajalla kuoleman maan,minä vapisen enää hiljaa ja rukoilen,rukoilen vaan!
Saima Harmaja"SAIRAS";Pienet ja kärsivät tähdet,katsovat kaupunkiin.Olen niin väsynyt tänään tuskiini hiljaisiin.Kerran,kauan sitten palavaa unta näin.Taivaalla hulmusi tähdet ylleni syöksähtäin.Siitä on liian kauan-nyt minä rukoilen vain,että tänään saisin nukkua vähäsen!
laulu tuo,tuota kuuntelin silloin kun oli kaikkein vaikeinta.
Tuo on hieno runona ja laulettuna.
Minä olen suuri runojen ystävä ja runokirjoja läytyy paljon.
Hyvin kaunis runo tuokin. Sinusta paljastui uusi ja herkkä puoli.
anti männä sitten,tässä siulle miun herkkyyttä lissee-aivan ommoo tuotanttoo!
Pieni tyttö!
Minä istuin portailla vielä,
kun aamuaurinko säteillään
punaan purppuran pilvet värjäs
ja kastehelmet sai loistamaan.
Mustarastaskin kauneimman laulun,
mulle luritti oksaltaan;
minä istuin hiljaa ja itkin,
sydän tunnoton tuskastaan.
Ei valo päivän lohtua tuonut,
ei kesä huumannut tuoksullaan;
olen katkeran maljan juonut,
mitä huominen antaneekaan?
Mieli soutaa niin tummassa veessä,
mennyt mieltäni ahdistaa.
Samanlainenko huominen eessä,
vai onko jo helpompaa?
Pieni tyttönen sisälläin vielä
yhä etsii auttajaa,
joka sulkisi syliinsä turvaan,
eikä ikinä päästäisi pois!
Hento lettipäinen tyttö,
tule asumaan sydämeen;
laita viattomuuden huntu
päälle sieluni haavoittuneen!
runo Kägönen,täytyy itselle ylös kirjoittaa.
Turvaa kai kaikki etsivät,minä käännyn
tuonne TaivaanIsän puoleen.
Tuo on valtavan kaunis runo - Todella.
Minä joskus lausun runoja jossain tilaisuuksissa, niin kysyn nyt että saako tuon esittää siellä ?
Esittäisin sen itse ja tekijäksi sanoisin - mitä - kenet ??? Sanonko Karjalankägönen.
Nyt näen jotain uutta ja syvällistä sinussa. Olen sen kyllä havainnut että olet voimakkaasti tunne-ihminen, mutta kun siihen yhdistyy taiteellinen runoilija niin tulos on mahtavaa.
esittee;sanot vaikka kirjuttajaks Karjalankägönen-sama se miulle!Näitä runoja on miulla paljo-jos lissee halluut,niin pyyvä vain!
...että saimme lukea kauniin runosi. Minäkin olen nuorena harrastanut lausuntaa ja runosi tunnelma oli hartaan koskettava. Kirjoitathan niitä lisää tälle palstalle!?
kuka niitä vain lukkee jaksannoon!
jaksetaan lukea. Kirjoita runoja aina silloin kun itsestäsi siltä tuntuu. Jos vaikka helpottaisi jossain hankalassa tilanteessa omaa olotilaasi. Runojesi lukemisesta me saamme lohtua tai sitten itkeä tirautamme sinun murheen mukana.
ootkos sie Jatta NM:lle antanut lopputilin?
ihan. Täysikuu vei NM:n aamuyöstä mukaansa. Nukuin vielä puoli kuudesta yhdeksään, pää on ihan pöhnä.
etpä ottaissas tiennä,jotta käkieukkos onnii runoilijakäki(ei onnekses rukoilijasirkka)!
Niin sehän rukoilijasirkka on semmonen epeli, jotta akka tappaa ja syö ukon heti häihen jäläkkeen.
lähimän laitoksen verstaalla. vein polisille tuon selvänäkemisesi ja polisi käski mennä mielnterveystoimistoon ja nyt on aika tilattu . menen sen viimeöisen ennustuksen kanssa. myöhemmin vien kaikki kirjotuksisi
eihän täällä ketään pelätä tarvitse,tavallisia
ihmisiä olemme.
miten kirjoituksesi liittyy aiheeseen eli harrastuksiin?
siltä että poliisisetä (tai -täti) oli ihan oikeassa.
Mielenterveyspalvelut on juuri sitä mitä sinä kaipaat. Hyvä että tilasit ajan.
On se hyvä että sinä huolehdit minusta.
kesät talvet niin aina jotain unohtuu. Vaihtopäitä ei kuulema saa. Olen monasti uutta pyydellyt.
Se unohtunut harrastus on sukutukimus netissä. Mahdottoman mielenkiintoista.
Olen yrittänyt samaa, mutta ei minun järki riitä siihen. Eikä kärsivällisyys.
Voi kun tutkisit meidän sukua. No on sitä sukuseura tutkinut pitkälle, satojen vuosien taa.
aamukahvin keittoon,hyvä että sait vielä nukuttua,usein käy minullekkin noin:)
tuli hierarkian vuoksi väärään paikkaan.
tää hiearkia se meidän jatkuva kiusankappale. Hyvään alkuun kun päästään niin se tuuppaa ittensä eteen.
Kyl myö selvitää näinkii. Aamukaffeet on juotu mut oiähä ei auttant. Lie jokkuu aamutunneilla vanulla nuljun täyttänt.
selvää, mitä kirjoitat..? Olisikohan parasta vaihtaa yleiskieleen..
Kuuluuko sinun harrastuksiin askartelu? Tietty, tarkoitettu kaikille askartelun ystäville.
Olen jo parikymmentä vuotta tehnyt itse kaikki kortit. Siinä sivussa adressit ja muut sellaiset. Ny pitäisi aloittaa joulukorttien teko. Tuntuu vaan niin mahdottoman vaikeelta se aloittaminen. Varsinkin kirjoituksen osalta. Yleensä minulla on jo syksyllä hyvissä ajoin tervehdyssanat valmiina. Nyt pää on ihan tyhjä.
Vuosi vuodelta olen yrittänyt vähentää lähetettävien korttien määrää. Parhaimmillaan oli 120 kpl, nyt on enää n. 35 kpl.
Mistähän sais itteensä vähän vauhtia? Tuo ainainen sade ja harmaus ei ainkaan anna lisäpotkua.
minäkin nuoremman tyttären kanssa.Kuusenoksia
olemme laittaneet,ja pihlajanlehtiä kuivanneet,
sekä kukkasia syksyllä.Ensiviikon lopulla ajattelin
askallella joulukortit.Puhti minultakin
välillä puuttuu,se aloittaminen on välillä hakusessa,kunhan aloitettua saa innostuu täysin:)
No mikä kohta kiikasti.
Varmaan hän jolle oli tarkoitettu ymmärsi, ja eikös se ole normaalissakin naamakkain keskustelussa ainoa ja tärkein kriteeri.
Kun tänne jotakin kirjoitetaan on se tarkoitettu kaikille, ei vain tietylle ihmiselle vaikka keskustelu siltä näyttää. Jos tarkoitus olisi että vain tietty ihminen ymmärtäisi viestin niin silloin syyllistyttäisiin sisäpiiriviestittämiseen mistä meitä on joskus syytettykin (tosin minusta ne syytökset ovat olleet turhia niissä tapauksissa).
Ja minun täytyy sanoa että Jatan viestissä osa oli kieltä jossa minäkin siirryin ns. ulalle :-). Mutta kieltämättä jotkut murteet kuulostavat hauskoilta vaikka ei mitään ymmärtäisikään.Ja kertaan edelleen että minun nuivan suhtautumiseni murrekirjoitteluun ei tarvitse olla kenenkään murrekirjoittelun esteenä. Minä kyllä luen ne ja sitten tässä työhuoneeni nurkassa itsekseni jupisen vastalauseita.
Jos vaikka sattuisi sellainen ihme, että kirjoitukseni tulisi ymmärretyksi.
"Joo, se on tämä hierarkia se meidän jatkuva kiusankappale. Hyvään alkuun kun pääsemme niin se tulee meidän kirjoituksen esteeksi. Kyllä me selviämme tälläkin tavalla. Aamukaffeet on juotu mutta päähän ei auttant. Joku on aamutunneilla pumpulilla pään täyttänyt.
Alkuperäisessä oli kirjoitusvirheitäkin. Ne kuuluvat ihanaan persoonaani. Toivottavasti nyt selvisi mistä oli kyse. Se päänsärky on muuten edelleen tallella. Kankkunen ei voi olla kun en ole viinaksia edes nähnyt.
flunssapöpöä saanut?Toivottavasti et.
jotka sotki tekstiä ja vaikeutti sen ymmärtämistä (sitä minä kyllä vähän epäilinkin)
aikaa minkään flunssan sairastamiseen. Muuten hammaspeikko ennättää tehdä liikaa hommia. Kyllä se tästä kunhan tuo ilma selkenis edes vähän.
niitä viinakssii,kun mie juuvva killitin kaikki-ei miun piähän ou koskena!Taittaa olla siulla vain viinan puutetta tuo tauti!
olen aina ollut. On epäilty milloin mistäkin. Pääasia ettei kukaan unohda.
Käyn monella foorumilla lukemassa kirjoituksia. Jos joku kirjoitus ei aukea niin katson ensin mikä kirjain näppäimistössä on sen ongelmallisen sanan jossain kohtaa. On meinaan tämä meikäläisen mielikuvitus joskus vallatan.
tuohonkin tulla kirjoitusvirhe. Otetaas alusta.
Epäilyksen alainen olen aina ollut" Loppu saa olla sellaisenaan.
niinkin olla. Tai sitten jonkin muun puutetta. En vaan tiedä minkä. Hyvä, että sinä veit ne viinakset. Menivät ainakin oikeaan osoitteeseen.
Eihän minun tietenkään olisi tarvinnut ymmärtääkään, mutta jotenkin jää vaivaamaan jos ei saa selvää mitä tekstissä lukee. Muutenkin ärsyttää tuo murteella kirjoittaminen, en voi sille mitään! Tämä on minun mielipiteeni.
selvisi. Murteella kirjoittaminen on todella vaikeaa. Varsinkin ihmiselle, joka ei ole mistään kotoisin. Kaikki murteet ja puehkieli menee sikin sokin. Se taas kuvaa itse kirjoittajaa.
semmonen automaatti jokkaisella,jotta kun puute tulloo(millon minkähi puute),niin nappulasta vain painallettas ja sieltä tulla myklähtäs se,mittee myö tarvittas!
Nyt pitäisi löytää se keksijä. Lötyisköhän noista meidän miehistä sen sortin osaajaa?
miulta henki luiskahttaa,niin loppuu tämä murtteella kirjuttaminen!Varotus siulle;mie meinnoon ellee vielä 50 vuotta-ainakkii!
rauhassa murteella,kun se on sinua itseä.Minä
kävin tyttärelleni viemässä lääkkeitä toiselle
puolelle kaupunkia,kovin on kipeänä,hyvät yöt:)
"Kun tänne jotakin kirjoitetaan on se tarkoitettu kaikille, ei vain tietylle ihmiselle"
Jos vaikka esimerkiksi Jatta kysyy Zomilta "Kuinka ukkokultasi nukkui viime yönä", niin eiköhän tuo ole tarkoitettu vain Zomille.
Tuskin siihen muilla on vastausta antaa, ainakaan oikeaa;;)))
Nyt Wyatt Earp ampui vähän ohi.
että koska tämä on julkinen foorumi niin kaikki kysymykset ja vastaukset ovat julkisia ja näin kaikkien luettavissa. Vaikka kysymys olisi osoitettu yhdelle henkilölle lukee sen usea ja vastaus kiinnostaa muitakin kuin kysyjää ja poikii monesti uusia viestejä muilta lukijoilta. Eli yhteisöllisyys toimii juuri kuten sen piäätkin tällaisella palstalla.
Tämä kirjoitus alkaa taas vaikuttamaan sellaiselta että jos ymmärsitte tämän niin selittäkää minullekin :-).
voi ymmärtää omalla tavallaan,jää lukijan
vastuulle,eikös vaan:)
Usein asia lähtevät rönsyilemään omia polkujaan,
ja hyvä niin:)
paha mieli kun työ meijän armaat miehet rupiatte kinastelee miun omista toheltamisista. Jokkaine lukkoo nii ku lukkoo. Suap miule asijasta huomauttookii.
Se vanha sanonta "kun savolainen aukaisee suunsa (kirjoittaa) vastuu siirtyy kuulijalle (lukijalle).
Pysykää kaikki kanavalla. Yritän opetella huolellisemmaksi. Jos se nyt pysyharakalta onnistuu.
Me käymme kultivoitua ajatustenvaihtoa :-) .
sanottu:)
Ennätit naurattamaan minua tänään ennen Kägöstä. Jatketaan siis (?) keskustelua. Pitäisi hakea sivistyssanakirja tajutakseen lukemansa. On tuo ehtoopuoli sen verran painava, että jätän tällä kertaa tuon "Elvistelyn" selvittämättä.
...Täytyy tosiaan toivoa, ettei esim. Kultakägönen siihen kysymykseen vastaa! :) :) Hih!
missäköhän on pesimässä:)Zom miten te olette jakselleet?
...on ihan hyvä aamupäivä. Taidanpa uskaltautua kauppaan. Keskiviikkona käly vapauttaa minut pariksi tunniksi jouluostoksille. Hieno juttu! Ukkokulta muuten pärjää henkisesti aika mukavasti, mutta muistin pätkiminen harmittaa ja paljon liikkunutta ei huonosti sujuva liikkuminen juuri naurata! Yleisesti ottaen tämä on vähän sellaista vuoristorataa...
toivon pieniä ilonpilkahduksia harmauden
keskelle,jospa se aurinkokin pilkottaisi:)
olen kun kysyin, mitä yritit sanoa...Minua vain harmitti kun en ymmärtänyt! Varmaan itsessäni vika.
Mutta olisi kohteliasta toisia kohtaan tarkistaa kirjoittamansa ennenkuin painaa "lähetä viesti"-nappia ja korjata isoimmat virheet. Ei voi kaikkea kohellustaan pistää "savolaisuudenkaan" tiliin, ja päästä näin kaikesta vastuusta!
...niitä ilonpilkahduksiakin aina löytää, vaikka kuinka mustalta näyttäisi. :) Aurinkoista päivää sinulle!
"Niin on laulut kuin on linnutkin..."
viestini...
päivälevolla?Tai runoja rustaamassa:)
sananlaskulla;"linttuu myötehän ne on lennottimettii"!"
Hyvä lause tuossa lopussa. Olet aika Sanaseppo.
En ole ikinä kuullut.
"Tämä kirjoitus alkaa taas vaikuttamaan sellaiselta että jos ymmärsitte tämän niin selittäkää minullekin :-)."
En minä vaan huomannut. Millä palstalla kinatellaan ja ketkä ?
Mehän vain kerrotaan käsityksiään eikä ole pienintäkään kinastelua, ei sitten hiventäkään.
Muista Jatta Me olemme miehiä joilla vain asiat on eri mieltä ei ihmiset;;)))
Nyt paljastui uusi piirre minussa.
Sen lisäksi että olen karhun ja koiran risteytys niin minulla on myös sian geenejä (Sovinistisian).
Älä vaan paljasta muille. Tuo käkieokkokaan ei tiedä sitä eikä sanotakkaan sille.
Mihin ihmeeseen syyllinen ?
Eihän täällä löydy heinäseipäälläkään kaivelemalla mitään josta voisi joku kehittää itselleen syyllisyyden.
Lopeta jo hupsimiset syyllisyydestä.
Voisi olla lukemisen arvoinen vastaus tosiaan.
mie oun iän kaiken sikoja kasvattanna-kyllä mie jo röhkimisestä erotan,missä sie out!
Jos mie kirjotan salassii asijoita Jatalle niin elä sinä luve. Nythän sinä tiijät sennii asiin minun suvusta ja sukutaalusta.
miulle mittää ou kertona-miun mummo sano,jotta jos Antrean suunnalta nait,niin sian suat kaupan piällisiks!
Minä jo epäilin Jattoo.
Enhän mie mistää Antrean suunnalta ou vaekka oon käännä siel moniaat kerrat. Opettelin vaan sen murteen kun olin näätelmässä "Kuparsaaren Antti".
Se oli sellanen monen tunnin näätelmä ja tapahtu Antrean murteella ja oli yksi piäosan esittäjjii.
Siihen eläytyäksee piti opetella haastamaankin sillä murteella.
Kiersin sillon jonkun aikkoo ympäri Suomee näättelemässä. Sitten yhenäkin lopetin kun yksi ammattiteatteri yritti värvätä minnuu.
Minä toivotan sinulle ja miehellesi Joulumieltä kaikista vaikeuksista huolimatta.
Enhän minä kenenkään sukujuuria tai muitakaan yksityisasioita sinne tänne kertoile. Vaikka noita-akka olenkin niin juoruakaksi en halua. Kägöseltä ei mikään pysy salassa. Se kun lentelee milloin missäkin. Osaa kaiken kukkuraksi olla hiiren hiljaa. Varsinkin sellaisten kohdalla, jotka juttelevat omista salaisuuksistaan. Kägönen osaa olla salaperäinen ja arvaamaton.
Olet sinä moneen ehtinyt, näyttelemäänkin. Kaikkien muiden harrastusten lisäksi. Taitaa olla sitä karhukoiraa enemmän. Se liikkuu (tietääkseni) nopeammin kun itse karhu. Ei voi muuta kun ihailla aikaansaavaa ihmistä.
...se Joulumieli varmaan meillekin, sellaista hiljaista yhdessäoloa läheisten kanssa.
Keskikaupungin tavaratalot tingeltangelmusiikkeineen olen jo monet vuodet kiertänyt kaukaa joulukuun alusta alkaen. Joulumielelle ei siellä tilaa löydy.
Minä jo epäilin jos se käkieokko on lukenut meidän kirjeitä, mutta ei se ollu. On se aika salaperäinen.
En ole varma vielä kumpaa lajia hän on. Käkiä on nimittäin Suomessa kahta eri lajia. Toinen punaruskea ja toinen harmaa.
Niin olen harrastelijanäyttelijä vieläkin. Näyttelen kesäisin, viime kesänä viimeksi.
Olen kirjoittanut ja ohjannut useita näytelmiä joskus. Tietysti järjestin aina itseni vielä pääosaankin kun olen niin vaatimaton luonteeltani;;))
Joskus olen ollut TV:ssä elokuvassa. Esitin väkivaltaista kriminaalia.
Joo karhukoira on karhua nopeampi ja vikkelämpi.
Joulu tulee sydämestä eikä kauppojen mainoksista.
Taidan alkaa harrastaa Nukku-Matin etsiskelyä. Viime yönä löysin sen ketaleen vasta neljän aikaan.
Otan mukaan Nokian Nuoriso-Ohjaajan (=kumipatukan) ja menen sen kanssa kyttäämään sitä huligaania jos saisin kiinni.
sinä menet nukkumaan neljältä,minä herään silloin.
Toivottavasti sait NM:n kiinni.
Minulla ainakin oli ennen sairastumista aika liikuntapainotteiset harrastukset.Hoitona minulla oli amputointi (oikeajalka sekä osa lonkasta)niin se muutti oikeastaan kaiken.Nykyään uin aika paljon ja lukeminen ja musiikkin kuuntelu on tullut tilalle.Pientä "kotikokkausta olen myös alkanut harrastaa omaksi iloksi ja ystävien...(ehkä) =))Joskus tulee kuitenkin jaksoja että ei oikein ns.huvita mikään,kun selkä oikkuilee noiden keppien konkkauksen myötä,mutta jostain se vaan into löytyy ja sitten taas huomaa että meneehän tämä kun ei niin kauheasti mieti.
Hyvää syksyä kaikille
Abe
kiva kuulla sinusta,luulin sinun menneen talviunille:)Älä anna alakulolle valtaa,vaikka
meinaa välillä tupata väkisin seuraan.
Eikös ole hyvä,ettei liukkaita kelejä ole tullut,
ja ollaan jo marraskuun loppupuolella.Ei muuta kun odotellaan joulupukkia:)
Enhän minä sinua Iraseni voi jättää ja unohtaa=))Pikkuisen pitää vaan "huollossa"käydä välillä
Jeps syksyä vaan kaikille ja jaksamista,saattaa olla ,että se joulupukki tulee käymään...aika kiltti oon ollut
joulupukki voi unohtaa sinua:)
No se muuttaa harrastuksia kun jalka lähtee.
Tuo lukeminen ja musiikki on tietysti kivoja jos on vielä kirjasto lähellä.
Hyvää alkutalvea sinulle myös.
Minulle olisi tosi masentavaa jos joutuisin liikunnan jättämään.
Olen sellainen "metsien vaeltaja", mutta en metsästä, vain vaellan, kiikaroin ja kuvaan hieman.
Mutta kun minun kuvat eivät oikein onnistu,tulevat jotenkin päättömiä.
näyttely;"piätöntä hommoo"!
En minäkään ole mikään taitava kuvaaja mutta nautin siitä kun kuvat on minun itseni ottamia.
Joskus kun kuvaan joutsenperhettä niin valmiista kuvasta huomaan että säädöt oli väärin ja ei niitä tunne mitä kuikkanoita ne on.
Talletan silti sen kuvan kun se on itse ottama.
sinne metsään ja pysyä sielä pois täältä sekoilemasta kun ei sinua kukaan täälä kaipaa eika tarvii
nauran omille kuvilleni, kun sinullakin on vähän samoja kokemuksia, linnut ovat samoin kuin lapset liikkuvia, saattaa olla pian maissemakuva tai sitten päätön.
Kägösellä oli korvantaakse pistettävä ehdotus tuosta näyttelystä.
omiais. Mää ite muuvvale, sinnuu ei tiällä kukkaa kaipoo.
Kaipaathan sinäkin minua joten oloni täällä on aivan välttämätön.
Niin nauran minäkin ja silti otan kovasti kuvia lisää, ja kaikki samaa tasoa (=surkeeta).
kanssasi vaan eivät uskalla kieltäytyvä kun sinä uhkailet kaikia oletko sihnä avohoidosa
uhkailet kanssasi vaan avohoidosa sinä kaikia sihnä kun oletko kieltäytyvä halua puhuä
Avohoidossa olen, en umpihoidossa. No kuin on sinun tilanne, kummassa olet.
ota tuosta nyt sit ja tolkku...
älä toista kiusaa,mennöö viel lopullisesti sekasii ja mitäs myö sitte tehhää kun se o iha ummessa ja lammessa?
kun en saa tästä lähtemä mitää sinua arvosteleva sinä estit sen olet tuota sunsurijoukkoa joka hallitsee kaikki
sensuuriviruksen.
Nyt en ymmärrä, voisitko suomentaa.
Oletko sama joka möykkää tuolla ylempänä olevassa ketjussa.
sun= aurinko ja suri=kärpänen. Oot sie auringossa kärpästen keskellä...hää kyssyy. ;)
ja taas täydessä sotavarustuksessa"rintamalle"...
me emme ole täällä "sotimassa" ...
Mielestäni ketjun keskustelu on pysynyt riittävän asiallisena.
Uskon Jumalaan se on minun henkilökohtainen valinta.
En siltikään pidä itseäni yhtään parempana ihmisenä
päinvastoin,tiedämn vajavuuteni ja heikkouteni.
Suvaitsevaisuutta myös meiltä uskovilta,ei sodita.
Keskustellaan ja kunnioitetaan kaikkien mielipiteitä.
Uskosta on sodittu tarpeeksi "ristiretkien" yms. aikoina.
Olen täysin tietoinen että uskonnon nimiin on maailmassa tehty todella paljon pahaa,mm. väkisin käännyttäminen historiassa.
Jatketaan keskustelua rakentavasti ja lähimmäisemme mielipiteet huomioon ottaen,ei sotien:))
tarkoittaa rukousta.
Toinen asia:Kun Elisama aloitti tuon palstan niin arvasin ihan oikein, mikä kamala kinastalu siitä tulee.
Ei minun tarvitse omista näkökannoistani luopua siksi, että toiset yrittävät ne jyrätä.
Katsoppas noita viestejä Elisaman(viimeisestä) alotuksesta.Tänne ei todella voi kirjoittaa mitään, etteikö sitä aina haluttaisi asiattomasti arvostella, varsinkin sitä kirjoittajaa.
Viestini oli tarkoitettu Elisamalle ja hän ymmärtää mitä tarkoitin