Kaksoistutkinto on tehnyt elämästäni helvettiä ja se on sekoittamassa pääni kokonaan. Koulussamme opiskelu tapahtuu siten, että yhteen viikkoon on sisällytetty kaksi lukion kurssia ja loppu on siis amista. Tulee siis paljon päällekkäisyyksiä, koska koulumme ei ilmeisesti välitä meistä ollenkaan, ja joudumme tekemään paljon ylimääräistä työtä pysyäksemme mukana amiksen opetuksessa. Vaikka kaksoistutkinto on tietenkin mainostetusti vaikeampaa kuin "normaalikoulu", opetuksen pitäisi mielestäni olla sujuvasti järjestetty, niin että kaikki pysyvät opetuksessa mukana ja opettaja olisi henk. koht. opettamassa, eikä tarvitsisi suorittaa niin paljon itseopiskelua.
Toinen asia on toppi eli työssäoppiminen. Se on nyt alkamassa, ja lukion tuntien takia minulta jää tekemättä noin puolet työpäivistä siitä mitä muut tekevät. Opon mukaan minun olisi tehtävä viikonlopputöitä, vielä sen lisäksi että minulla on lukiolla tunteja yhteensä 10 viikossa. Hyväksilukuja saan viime kesätöistä sentään noin kymmenen työpäivää. (Suoritettujen työpäivien määrän pitäisi siis olla 40 kahdessa kuukaudessa.) Eli minulle jää kymmenen työpäivää tehtäväksi vapaa-ajalle, ts. viikonloppisin ja joululomalla. Onko siinä mitään järkeä, että rankan lukion lisäksi pitäisi tehdä vielä jopa joululomalla töitä, en siis voi suunitellakaan matkaa minnekään kauemmas. Näin vaikeaksi ja rankaksi en sentään kaksoistutkintoa ajatellut. Voisin vielä lisääkin keksiä valittamista, mutta jospa tämä riittää.
Mielenterveyteni on muutenkin heikolla pohjalla, saati sitten tällaisten juttujen takia.
Toinen asia on toppi eli työssäoppiminen. Se on nyt alkamassa, ja lukion tuntien takia minulta jää tekemättä noin puolet työpäivistä siitä mitä muut tekevät. Opon mukaan minun olisi tehtävä viikonlopputöitä, vielä sen lisäksi että minulla on lukiolla tunteja yhteensä 10 viikossa. Hyväksilukuja saan viime kesätöistä sentään noin kymmenen työpäivää. (Suoritettujen työpäivien määrän pitäisi siis olla 40 kahdessa kuukaudessa.) Eli minulle jää kymmenen työpäivää tehtäväksi vapaa-ajalle, ts. viikonloppisin ja joululomalla. Onko siinä mitään järkeä, että rankan lukion lisäksi pitäisi tehdä vielä jopa joululomalla töitä, en siis voi suunitellakaan matkaa minnekään kauemmas. Näin vaikeaksi ja rankaksi en sentään kaksoistutkintoa ajatellut. Voisin vielä lisääkin keksiä valittamista, mutta jospa tämä riittää.
Mielenterveyteni on muutenkin heikolla pohjalla, saati sitten tällaisten juttujen takia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Pystytkö vaihtamaan koulua tai jättämään toisen tutkinnon pois? Terveytesi on nyt tärkeämpää kuin opiskelu.
Mä olen aloittanut v. 1997 tuollasen koulun jossa suoritin yhdistelmäopinnot: kax päivää viikossa lukiota ja neljä ammattikoulua. Hyvin se meillä meni, ei isompia ongelmia kenelläkään. Kolmessa vuodessa kävin ammattikoulun ja vuosi päälle lukiota niin käytyä tuli. Kyllä se on nyt koulusta kiinni kuinka noi opinnot on järjestetty. Kyllä pitäis kahden koulun opetella suunnittelemaan lukujärjestyksensä. Jos se sulla menee noin vaikeaksi niin mä ehdottaisin myös joko koulun vaihtoa tai sitten mietit että mitä jos suorittaisit vaan sen ammattikoulun.
Ei ole enää järkeä vaihtaa kun on toinen vuosi kumminkin jo menossa. Ja totta, paljon on kiinni siitä koulun omasta järjestelystä, täällä nyt vaan on miten on. Jokatapauksessa pakko nyt vaan yrittää jaksaa. Mutta sen vaan sanon että jos joku tulee kysymään minun mielipidettä kaksoistutkinnosta, niin en voi suositella, ainakaan täällä missä asun, muualla tietysti voi olla paljon paremmin.
Onko tilanne paha muillakin vai pysyvätkö useimmat muut kärryillä vähemmällä vaivalla? Jos olet ainut, jonka elämä on mennyt sekaisin, taidat olla väärässä opiskelupaikassa. Sinulle sopiva vaihtoehto voisi olla opiskelupaikan vaihtaminen pelkkään lukioon tai pelkkien ammattiopintojen pariin. Kannattaahan sitä ainakin kysäistä, jos vaikka olo helpottuisi ja parempi paikka löytyisi.
Lukio ja ammattikoulu eivät enää ole oppivelvollisuuteen kuuluvaa opiskelua, joten opettajilla tai oppilaitoksilla ei ole edes teoriassa velvollisuutta katsoa, että jokainen oppii ja pysyy kyydissä. Itseopiskelu on kaiken A ja O, ja tuloksista on vastuussa kokonaan itse.
Moi. Otsikkosi pisti sattumalta silmään ja tunsin halua kertoa sinulle kokemuksistani vaikka mitään maailmaa järisyttävää sanottavaa minulla ei ehkä olekaan.
Minä tein saman. Luin amiksen ja lukion samassa, ensimmäisessä ryhmässä koulussani ja kyllä melkoista säätöä oli, ja rankkaa ja paljon etäopiskelua, siis todella paljon. Mutta tuon työharjoittelun suhteen kuulostaa todella omituiselta, mahdollisesti laittomalta? Koulu ei voi mielestäni vaatia sinua työskentelemään viikonloppuisin, vaan heidän on järjestettävä aika työharjoittelulle tai hyväksyttävä "lyhyempi" harjoitteluaika yo-poissaoloista johtuen. Varma en ole, mutta hullulta kuulostaa, kannattaisi varmistaa asia opintolautakunnasta tai vaikka opetusministeriöstä.
Hieman jaksamisesta.. En tiedä kauan olet kaksoistutkinnolle uhrannut jo aikaasi, mutta muista ettet aja itseäsi loppuun. Kokemuksesta voin sanoa että se tapahtuu helposti ja huomaamatta sen kaiken kiireen ja rutistuksen keskellä. Omassa koulussani muutema vuosi sitten mätti pahiten kirjoitusten ja opinnäytetyön yhteensovittaminen, lopulta minut "ajettiin" tekemään viimeinen kevät töitä lähes kellon ympäri. Hakiessani nukahtamislääkkeitä lääkäristä minulle suositeltiin psykologia, mutta enhän mitä siinä kiireessä minnekään ehtinyt. Erään aineen kirjoituksissa (jonka normaalisti osaan kiitettävästi) tulikin vika tikki, istuin 6 tuntia salissa ymmärtämättä mistään mitään, katselin vain ympärilleni lamaantuneena. Illalla tajusin mitä olin tehnyt ja romahdin.. Lopulta kävi niin että kirjoitin A:n yhdellä pisteellä yli rajan ja sain lakin, sekä suoritin opinnäytetyöni täysillä pisteillä. Toki tuntui hyvältä, mutta näin jälkeen päin voin sanoa, ettei se ollut todellakaan sen arvoista. Sillä en edes muista viimeisestä keväästä paljoakaan, niin kierroksilla olen mennyt. Tein töitä muuteman vuoden välissä ja keräsin rohkeutta lähteä uudelleen kouluun, kun edelleen tuntui ettei päähän vain mahdu mitään ja pelotti, mutta kuitenkin levättyäni rohkaistuin ja lähdin opiskelemaan. Noh, 1,5 vuotta opiskeluja takana ja olen parhaillani sairaslomalla työuupumuksen vuoksi; pitkäaikainen ahdistus ja masennustila. Että näin, ja minä kun olin se järkevä ja jaksava tyttö, joka kyllä painaa vielä tämän työn niin hyvin kuin vain mahdollista.
Haluisin vain kertoa sinulle tarinani, ja muistuttaa että jos tuntuu pahalta niin se ei välttämättä ole sen arvoista. Aseta hyvinvointisi ensimmäiseksi, sinulla on siihen oikeus. Mieti tilannettasi järjellä, älä tunteella joka ehkä syyllistää sinua, toimi niin kuin neuvoisit ystävääsi toimimaan samassa tilanteessa. Ystävälle tuskin sanoisit että on vain pakko painaa, eikä saa luovuttaa..
Tarkoitukseni ei ole saada sinua luopumaan kaksoistutkinnosta, jos sinusta tuntuu että se on sinun juttusi, tarinasi vain kuulosti niin tutulta että tahdoin kertoa sinulle tarinani, jos siitä vaikka on sinulle jotain apua.
Ihan pakko vielä lisätä erän yhteiskunnallinen asia. Itse en ole hyötynyt kaksoistutkinnostani mitään konkreettisesti, toki perusaineet on paremmin opeteltu kuin amispohjaisilla, mutta kuitenkin huonommin kuin lukiosta tulleilla. Pääsykokeissa todistus oikeastaan vain hankaloitti hakuprosessia. Kun siitä mainitsee ovat monet tahot positiivisella mielellä, luo siis kuvaa ahkeruudesta, mutta paljon muuta et siitä ikävä kyllä hyödy kuin hyvän mielen ja tiedot jotka kiireessä opit. Tämän lisäsin siksi että muistan itse opiskellessani kaksoistutkintoa kuvittelevani että hyödyn siitä konkreettisesti, että sitä arvostettaisiin, ja toki niin onkin, mutta ei tosiaankaan sillä tasolla kun koulujen houkuttelupuheet antavat ymmärtää. Tämäkin asia tietenkin vaihtelee aloittain, millä amis linjalla olet..
No niin, jopas kirjoitin romaanin. Anteeksi sekavuus, itselläkin on ajatukset niin sekaisin että tuottaa vaikeuksia keskittyä kunnolla. Mutta toivottavasti tästä oli ehkä jotain apua sinulle, ainakin ymmärrän olosi, jos se lohduttaa. Usko itseesi, mutta mieti ovatko vaatimuksesi sen arvoisia ja anna tilaa hyvinvoinnillesi. Kaikki järjestyy aina. Hyvää jatkoa valitsemallasi tiellä!