Hei Maruna.
Olen kovin yksin, sydämessäni. On minulla ystäviä, ei se sitä.
Mutta rakkautta ei ole, enkä tiedä tuleekokaan koskaan. En tiedä siksi, että olen niin paljon joutunut sydäntäni tämän elämäni aikana kovettamaan, että en enää tunne ehkä mitään. Voin tavata mukavia miehiä, käydä treffeillä yms, mutta koskaan ei mistään mitään tule, kukaan ei vain tunnu miltään. Tai sitten ei ole se oikea.
Tai tunnenhan minä, kaipausta sitä jotain suurta tuntematonta kohtaan jota onneksi tai rakkaudeksi kutsutaan, mutta jostain syystä se ei vain minua tavoita.
Pitkään sitä ihminen jaksaa luottaa, olla hyvä lähimmäiselleen, hymyillä, iloita toisen onnesta, mutta onko se sitten jotenkin väärin toivoa joskus jotain pientä itselleenkin?
Niin, kiitos suuresti jos vähän katsot tulevaa, palautteen annan varmasti.
Olen kovin yksin, sydämessäni. On minulla ystäviä, ei se sitä.
Mutta rakkautta ei ole, enkä tiedä tuleekokaan koskaan. En tiedä siksi, että olen niin paljon joutunut sydäntäni tämän elämäni aikana kovettamaan, että en enää tunne ehkä mitään. Voin tavata mukavia miehiä, käydä treffeillä yms, mutta koskaan ei mistään mitään tule, kukaan ei vain tunnu miltään. Tai sitten ei ole se oikea.
Tai tunnenhan minä, kaipausta sitä jotain suurta tuntematonta kohtaan jota onneksi tai rakkaudeksi kutsutaan, mutta jostain syystä se ei vain minua tavoita.
Pitkään sitä ihminen jaksaa luottaa, olla hyvä lähimmäiselleen, hymyillä, iloita toisen onnesta, mutta onko se sitten jotenkin väärin toivoa joskus jotain pientä itselleenkin?
Niin, kiitos suuresti jos vähän katsot tulevaa, palautteen annan varmasti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.