apua mä en pysty syömään normaalisti, tänää mä yritin mut heti ajattelin että äh, tää päivä on menetetty ja ahmin lisää! se on joko kaikki tai ei mitään. joko en syö mitään ja liikun kuin hullu tai sitten porsastelen. mitä tämä on? mä luulin et tää on mun hallinassa, ei sen... täytyy kai jatkaa vaa 0-300kcal syömistä ja yrittää olla repsahtamatta...
mä alan pelottaa itteeni... oikeesti.
mä alan pelottaa itteeni... oikeesti.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Valittettavasti ajattelen juuri samalla lailla, joko kaikki tai ei mitään !
Niin, käy usein mullekin. Heti kun stressaannun, alan ahmimaan ja oksentelemaan..:( Yritä tehdä itsellesi niin että päivän aikana syöt aina tiettyyn kellon aikaan. Aloin itse pitää ruokapäiväkirjaa, sekin motivoi todella hyvin. Enkä syö mitään mistä en tiedä kalorimäärää
Kun periaatteessa terve ihminen (normaalipainoinen) aloittaa pro-ana käyttäytymisen, eli laihdutuksen epäterveesti, tavoitellen alipainoa on seurauksena PALJON useammin ruokatottumusten häiriintyminen ahmintaan kuin sairaalloiseen laihuuteen. Eli, jos tosiaan haluatte laihtua, niin parhaiten se onnistuu terveellisesti proteiini-kasvisvoitoissella ruokavaliolla eikä kitukuurilla, joka heti perään pilataan ahminnalla. Erikseen ovat pahasti anorektiset henkilöt, jotka tosiaan pelkäävät syömistä niin paljon etteivät kirjaimellisesti syö, mutta tämä vaatii vakavan häiriön, johon ONNEKSI harva sairastuu.
Siis: Kitukuuri johtaa lähes jokaisen pro-anan kohdalla ahmintaan ja jatkuvaan ruuasta himoitsemiseen!
too-deep, tee nyt parhaasi, että saat syömisesi kuntoon. Pidä 500 kalorin päivä vajetta (ei yhtään suurempaa vajetta, tai ajatukset pyörivät pelkästään ahmimisessa) ja huomaat pian, että laihdut nopeammin kuin kitumalla ja ahmimalla, kitumalla ja ahmimalla.
mistä olet saanut päähäsi, että olen pro-ana. en missään nimessä pidä anorekiaa elämäntapana.
anteeksi jos ymmärsin väärin.
kaikki tällä foorumilla kirjoittelevat kuulostavat pro-anoilta. Ei ainoa kriteeri ole se että pitää anorexiaa "elämäntapana", ja sitä paitsi onhan pro-anojenkin syömiskäyttäytyminen täysin häiriintynyt, he ovat syömishäiriöisiä, mutta eivät taistele häiriötään vastaan sairautena, vaan haluavat yhdessä toisiaan auttaen alipainoon, eli laihuushäiriöön, eli anorexiaan. Sun kirjoituksista olen ymmärtänyt, että just sitä sinä teet, haluat alipainoiseksi toisilta tukea hakien ja sitä vuorostasi antaen. Ehkä olen erehtynyt? Sori. Toisaalta, ehkä et ole itse huomannut kuinka pro-anasti käyttäydyt ja kuinka todella pro-ana meininkiä tämä foorumi on, ehkä käyttäytymisesi on tahatonta. Ehkä et haluakaan tällaiseen mukaan, kun oivallat mitä olet tekemässä itsellesi.
Täältä ei löydy apua parantumiseen, täällä pyörimällä tavoittelet enenevällä innolla sairautta. Jos haluat parantua, niin juttele perheesi tai kouluterveydenhoitajasi kanssa pakkomielteestäsi laihtua.
Kerro sinä miksi et mielestäsi ole pro-ana? Laitanpa tämän kysymyksen uudeksi aloitukseksi, niin muutkin voivat vastata.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pro-ana
siis mä haluun varotukseks sanoa, et älkää kukaan ruvetko ikinä paastoomaan ja pitämään noita alle 500kcal ruokatottumuksia päivittäin, koska niihin yksinkertaisesti jää koukuun ja sit ei osaa enää syödä normaalisti, koska ei tiedä enää mikä on normaalii..eka mä sairastuin niin kutsuttuun anoreksiaan ja painoin 39kg sitten kun aloin sallii itelleni herkkuja ja halusinki yhtäkkii kaikkee(sun keho janoaa ruokaa) ja aloin oksentelee jasit sainki kiksei tost ahmimisesta ja paastoamisesta, mikä meni ihan sairaaks ja tuli kauheit henkisii ja fyysisii ongelmii.
nyt oon saanu itteni jonkinlaiseen kondikseen ja oon niin ilonen. tiedän et tie on pitkä, mut ajatus siitä et paraneminen on mahollista on lohduttavaa. ja sanon vaan, et ei se yks hampurilainen lihota, vaikka kuinka luulis. jos leikkiin ryhtyy..ja tottakai, kaikki alkaa viattomasti. ja aluks se tuntuuki siistiltä ja ittensä ylittämiseltä kaikkee siltä väliltä, mutta loppupeleissä se on se syömishäiriö, joka ohjaa teijän elämää ja pilaa sen, ellei siihen puutu/anna jonkun puuttua.