Hitto soikoon kun täällä on pimeää. Se vähäinen valontuoja - lumi - suli pois. Ei näy valoa edes naapureista.. ovat talveksi paenneet maalikyliin. Tämä tulehen tuijottelu on tosin rauhoittavaa, mutta ei enää sekään poista jälleen rintaan hiipivää marraskuun ahdistusta. Antakaahan vinkkiä, kuinka tästä "ahdistuksen ajasta" taas selvitään kevätaurinkoon....
Vastaukset 15
Vanhimmat
vain paljon,eihän siinä muu auta..Minua auttaa jaksamaan jo se,kun tietää että tämän talven jälkeen tulee taas kevät ja kesä..
Jotain mukavaa tekemistäkin kannattaa keksiä..
oletko valmis!? siinä valmistautuessa ikävä kyllä unohtuu, eikö näin oo. Paitsi jos oot erakko ja nautit yksinolostasi ja siitä ettet ketään muista silloinkaan.
Joulu on valon juhlaa. Silloin on paljon väkeä koolla täälläkin. Tuo pirun kaupallisuus vaan puskee vanhan ajan joulutunnelmaa kumoon kaikilla rintamilla. Ja sekin on jotenkin vähän ahdistava tunne, kun ei voi enää päästä siihen kauniiseen lapsenuskoiseen joulutunnelmaan. Toisaalta kyllä sen vanhanajan jouluilon voi nähdä nykyistenkin lasten silmissä. Ja se jos mikä lämmittää....
kävisisit vilkaisemmassa palstalaisten valokuvia galleriassa?
Me kaikki joko paistamme kuin Naantalin Aurinko tai loistamme poissaolollamme...
Ihan oikeesti, kirjoitele tänne useemmin äläkä murjota siellä pimeässä mökissäsi tuijotellen mustan meren jääkylmiä aaltoja...vähemmästäkin mieli mustuu ja vaikka rauhallistahan se on niin kaikkea aikansa.
Kyllähän se on itsestä kiinni. Olen melkoinen optimisti, mutta välillä kuin huomaamatta sitä passivoituu. Pitää taas ottaa itseä niskasta ja aloittaa myöskin tämän palstan kurkkiminen. Onhan siellä ruudun takana mukavaa porukkaa.. enimmäkseen. Välillä vaan unohtuu, kuinka hyvä täällä hiljaisuudessa on puuhastella.....
kirkasvalolamppu, tai matka johonkin aurinkoiseen paikkaan?
Se on tämä marraskuu sellaanen pimiänpuoleenen kuukausi. Ennen aikahan sanottihin jotta:"Kyllä on yötä yökötellä Annan päivän aikahan" Eiköös soo Annan päivä enskuun aluus.
Laitat vaan lamppuuhin valoja kyllä se tästä menöö hilijotellen ja pitkän pimiän syksyn jäläkehen tuloo suuri valoon juhla Joulu. Itte oon kova laittamahan tuasta adventilta jo jouluvaloja. Tuvaan klasille sähkökynttilät palamahan ja tuas ulukona porraspääs palaa sellaanen vanhanajan myrskylyhtyy koukuus ja viisoo siinä kulukijamille rauhoottavaa valoansa.
Itte kyllä viihryn hyvin hämäräs ja on paree aikaa rauhoottua kesän tohinoosta.
Ehtoosin näin marraskuun iltana voi istua takanvierehen lukulampun alle. Tiitu pikkuunen tuloo siihen mun sylihin ja sitten luetahan tai minä luen äänehen Tiitulle ja itteleniki sellaasia metsän tarinoota.
Päivät menöö tualla pajaas ja siellä ny ei ennätä aika pitkäksi tulemahan ku työtä ja touhua on moneenmoosta. Nuata kuorma-autoo miehiä ku kuunteloo ja siinä työn ohees puhuttaa niin soon ilta aina yhyrees hujaukses.
Sitten voi vaikka pistääntyä toiskahan iltakylähän, jos aika pitkäksi tuloo tai vaikka kirijootella täne palstoolle. Jouluhun ku päästähän niin sitten jo menöö siitä paremmin pitkin kevät-talavia. Ja lisääntyvän valoon kans. terv. seppä ja pieni varhaanen Tiitu-kani pohojanmaalta.
lukea sinun ja tämän Tiitun kuulumisia. Terveisiä Tiitulle täältä Satakunnasta
Kiitoos Sinulle kultaanen Satumaa. Kyllä ny ujoostuttaa ja Tiituki on ihimeessänsä notta ku Sä hänetki muistit. Tiitu on ny tualla soffan alla, kolina kuuluu vaan nurkasta. Tiitulla on siellä jonkunlaanen sellaanen varmahan "mesimätäs" siellä piiloos. On se kyllä aika palijon rakkaampi kaveri ja tuloo puhua höpöötettyä sille koko ajan. Ihan kivaa ja kovasti rauhallista meillä täällä kotona. Kuinkaas Sun syksy on menny? Jokoos Sä oot joulusuunnitelmia teheny??
terv. ja terveesistä kovasti kiittäen seppä ja pieni ny vielä toistaaseksi soffan alla oleva Tiitu-kani pohojanmaalta.
paljon tekstejä ja mielikuvitus liikkeelle ;) kyllä se siitä kevät jo melkein tuleekin. Suklaa anta aivoille dopamiini helppiä.
yksin kotona ja pimeässä? Onneksi silloin valoisalla voi olla ulkonakin.
..."ahdistuksen" ajan ohitse ajattelemalla jotain mukavaa mikä on edessä, pillerit heitin huitsiin kun vaarin kuolemasta oli kulunut 5kk:)
heitä pari klapii takkaan ja ota parempi noja tuolis.
Ojenna villasukkien verhomat koivet lähemmäksi tulta ja huokaa syvään.
kattelet tulta ja funtsaa sinisiä ajatuksii jos hurjaks heittäydyt niin kävele rannalle.
Anna myrskyn puhaltaa kaik huonot ajatukset pois,siel on kaks kovaa vastakkain,meiän poika ja luoja.
Oikein jos hytisyttää tee pieni kneppari ,kyl se siitä iloks muuttuu.
Täällä on valkeaa lumikerrosta vaikka kuinka. Kävin illalla pimeän aikaan ajelemassa metsäautoteillä, valkeaa lunta oli että juuri pääsin tuolla tavallisella autolla. Laitoin otsalampun päähän, otin gps-laitteen, repun selkään ja suunnistin sen avulla jalkaisin metsän halki hirvien riistakivipaikalle. Laitoin uudenkiven ja palasin takaisin. Tein saman neljässä eri paikassa. Matkaa jalkaisin oli kussakin paikassa vajaa kilometri. Kuu nousi taivaalle ja valaisi metsän omalla hieman aavemaisella valollaan. Minä jotenkin pidän ja viehätyn selviytymisestä tuolla metsäluonnossa, kaikissa sen tarjoamissa olosuhteissa. Niin nytkin. Olisin varmaan viipynyt pidempäänkin, mutta oli palattava kun huomenna taas töihin mentävä. Valoa kuitenkin oli aivan sopivasti. Otsalamppu valaisi aivan riittävästi minun kulkua ja puolikuu valaisi metsästä todella kauniin ja viehättävän.
Odotetaan kärsivällisesti, kyllä se aurinko on taivaalla. Kevätkin tulee aivan ajallaan. Puhdeaskaretta. Joulupukille apulaiseksi. Voihan sitä alkaa läpivuosi tontuksikin, tonttuilis vaan.