Lanttupaistikkaat

Ennen tosi uunissa paistetut.
Vaan nykyisessä sähkö uunissa ei tule kovin hyviä.
Menettelee kylläkin parempien korvikkeena.

Hep, hep ! Pidän kovasti hyvästä lantusta. Lapsena teimme jo lanttupaistikkaita kuorineen.
Hyvä pesu harjalla ja riittävä haudutus leivinuunin jälkilämmössä.
"Pakkaus" on sen verran tiivis, että mehukkuus säilyy.
Oikea herkku se oli sen ajan lapsille. Isovanhempina voisimme kokeilla, mitä nykylapset pitävät siitä.
Heikommin säilyvät, pehmeämmät nauriit söimme alkusyksystä raakana heti niiden jouduttua.
Kannattaa kokeilla patakukkoa lantusta ja hyvin ohutsilavaisesta sianlihasta. Tulenkestävään vuokaan alle kerroksittain siivutettua lihaa ja lanttua, suolaa kohtuullisesti. Kanneksi sekoitan monitoimikoneella ruistaikinan. Käytän siihen kolmea lajia ruisjauhoa: karkeaa puuroruisjauhoa, ruisjauhoainesta, tavallista ruisjauhoa, toisinaan sitä riihelle maistuvaa.
Pitkä haudutus lämpöä laskien takaa mehevyyden. Pidän paksusta kannesta.

kuten meilläpäin sanotaan, olen syönyt, ja hyviksi havainnut.

Herkkujen herkku, nyt sitä uuniin hautumaan ! Onkos kukaan syönyt junkkivelliä ? Mitä luulet sen olevan ?

Sianliha- ja lanttukuutiot sipuli kevyesti pannun kautta pataan. Sekaan hieman lientä ja pippuria. Haudutus. Vanhanajan pataruoka vetää vertoja nykysorteille. Kokeilkaa ihmeessä !

Tässä vanhoja reseptejä. Lukekaa.

Peruna- ja lanttupaistikkaat teimme pellolla perunannostoaikaan. Perunamaahan kaivettiin kuoppa jossa poltettiin puita ja saatiin hiillos. Hiillokselle perunat ja lantut, sitten paistikkaat peitettiin mullalla ja annettiin hautua kypsiksi.
Ne olivat meidän peruna- ja lanttupaistikkaamme.