Itsemurhako,,,, ei hyvä ihminen. Tiedän henkilökohtaisesti tuon sanan. Kävin tuonelanportilla ja siniset enkelit johdattivat takaisin elämään.
Masennuksesta paranee, se tie on vain niin uuvuttavan pitkä. Tee jotain asian eteen, älä odota vaan toimi. Vaikka kuinka olisi raskasta ja vaikeeta, toimi. Kävele päivittäen ulkona, väkisin raahaat itsesi sinne. Saat happea ja fyysistä voimaa kävellessä. Pakota samalla negatiiviset ajatuksesi toisaalle. Älä märehdi niillä ajatuksillasi jotka nakertavat sinua. Opettele hallitsemaan ajatuksia, saada mieleen positiivisuutta.
Minulla särkyi kaikki masennuksessa. Meni rakas vaimoni, perhe, omat lapseni pitivät isästä huolta. Jouduin mielisairaalaan. Oli hävettävää ja alistavaa joutua sinne. Vapaehtoisesti pakolla menin. SE OLI antoisa reissu. Sain puhua vertaisteni kanssa. En ollutkaan yksin, oli samanlaisia ihmisiä muitakin. Titteleitä, ammatteja ei siellä tarvita, olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, sairaita ihmisiä.
ON VALTAVA helpotus kun saa puhua toisten kanssa omasta asiasta, minusta joka on ollut niin pyhä. Kukaan ei saa loukata minua,.,.,..,., oli helppo avautua. Jutella naisten, miesten kanssa samoista asioista........ Olin 4 viikkoa ja se avasi silmäni. Kävin toista vuotta psykologin puheilla. Luin samalla kirjoja jotka käsittelivät MASENNUSTA. Sieltä itkien löysin itseni ja osasin jutella psykologin kanssa niistä. Tarina on pitkä.
Luottakaa itseenne, se päivä tulee. Tulee hitaasti kivuttamalla kuin se on alkanutkin......
Minulla on sama vaimo, lapset ja ystävät. Jotka katosi siinä masennuksen aikana. Elämä on ihanaa, päivän kerrallaan ja näin on hyvä.
Voimaa ja jaksamista teille...........
Masennuksesta paranee, se tie on vain niin uuvuttavan pitkä. Tee jotain asian eteen, älä odota vaan toimi. Vaikka kuinka olisi raskasta ja vaikeeta, toimi. Kävele päivittäen ulkona, väkisin raahaat itsesi sinne. Saat happea ja fyysistä voimaa kävellessä. Pakota samalla negatiiviset ajatuksesi toisaalle. Älä märehdi niillä ajatuksillasi jotka nakertavat sinua. Opettele hallitsemaan ajatuksia, saada mieleen positiivisuutta.
Minulla särkyi kaikki masennuksessa. Meni rakas vaimoni, perhe, omat lapseni pitivät isästä huolta. Jouduin mielisairaalaan. Oli hävettävää ja alistavaa joutua sinne. Vapaehtoisesti pakolla menin. SE OLI antoisa reissu. Sain puhua vertaisteni kanssa. En ollutkaan yksin, oli samanlaisia ihmisiä muitakin. Titteleitä, ammatteja ei siellä tarvita, olemme kaikki samanlaisia ihmisiä, sairaita ihmisiä.
ON VALTAVA helpotus kun saa puhua toisten kanssa omasta asiasta, minusta joka on ollut niin pyhä. Kukaan ei saa loukata minua,.,.,..,., oli helppo avautua. Jutella naisten, miesten kanssa samoista asioista........ Olin 4 viikkoa ja se avasi silmäni. Kävin toista vuotta psykologin puheilla. Luin samalla kirjoja jotka käsittelivät MASENNUSTA. Sieltä itkien löysin itseni ja osasin jutella psykologin kanssa niistä. Tarina on pitkä.
Luottakaa itseenne, se päivä tulee. Tulee hitaasti kivuttamalla kuin se on alkanutkin......
Minulla on sama vaimo, lapset ja ystävät. Jotka katosi siinä masennuksen aikana. Elämä on ihanaa, päivän kerrallaan ja näin on hyvä.
Voimaa ja jaksamista teille...........
Vastaukset 11
Vanhimmat
No hyvä jos kuulut niihin onnekkaisiin, jotka ovat parantuneet. Itselläni ei usko paranemiseen oikein riitä enää, kun masennuksen lisäksi kasautuvat muutkin ongelmat. Ja kun lisäksi kokee itsensä ulkopuoliseksi ja vialliseksi kaikkialla, niin se on erittäin ratkiriemukasta.
Kiitos viestistäsi. Tiedän hyvin sinun tilanteesi. Niin minullakin oli kaikki päin honkia.
MUUTA ensimmäisenä omaa ajatusmaailmaasi. Älä anna ajatustesi ruokkia noita paskamaisia asioita, negatiivisia. Hae elämälle sisältöä, sinulla on jokin ihminen jota varmasti ajattelet, rakastat. Koi sillee että sinun täytyy parantua ja saada se jokin. Toive josta pidät kovasti kiinni, joka pakottaa sinua parantumaan. Jos antaa periksi, ajatukset vatvoo noita päähän pinttyneitä asioita. Niistä pitää oppia luopumaan.
Lainaappa lainastosta kirja, hakusanalla MASENNUS. Lue ja lue monta kertaa ne kohdat mitä sinua sävähdyttä. Sieltä löydät itsesi.
Olen kovin kriittinen sinunlaisiin ruikuttajiin, ettäei parane. Asia on niin että itse pitää ottaa itseä niskasta kiinni ja nostaa suosta ylös. Kukaan muukaan ei sitä sinun puolesta osaa eikä voi tehdä.......... Kirjoitellaan... hyvää toiveikkaita ajatuksia....
Toivottavasti osaat nyt sekä selittää että korvata lapsillesi sen ajan jolloin yritit itsemurhaa ja olit masentunut. Muussa tapauksessa lapsesi ovat niitä jotka siitä ajasta maksavat. Raskaasti.
Kyllä, sanoin että korvata. Kun aikuinen ihminen tekee lapsia tähän maailmaan, hän on tilanteessa kuin tilanteessa vastuullinen ja tilivelvollinen omille lapsilleen siitä millainen omien lasten lapsuus on.
Lapset olivat mukana koko ajan nähden kaiken hädän, heitä ei jätetty ulkopuolelle, he näkivät elämän voittavan. Perhekin kasautui takaisin samaksi. Lasten rakkaus ja rakkaus heihin vahvisti enemmän kuin meitä monia muita koskaan tulee perheen sisäinen olemus yhdistämään. Älä ole katkera toisen voitolle, sen koen sinun ajatuksissasi olevan jotenkin, katkeruuden ja vihan. En tiedä missä itse taistelet ja et ehkä ole vielä onnistunut mutta tämä on kertomus selviämisestä. Niin moni perhe elää kuin korttitalossa, hyvä kun puhutaan mitään mistään ja paljon salaillaan tunteita. Monet myöhemmin masentuneet ovat sellaisten vanhempien kodista missä ei puhuttu eikä siis tiedetty tunne-elämän vaikeuksista mitään.He eivät voi vieläkään vanhemmilleen puhua koska heitä kohtaa tuomari niinkuin sinä nyt tuomarina olet. Se on sääli, paljon suurempi sääli kuin näiden kamppailu uudesta olemisesta.
Minä jo yli 50 mies. Lapseni ovat aikuisia ja omat perheensä. Olivat hyvin tietosia asioista ja minun masennuksesta. Jota oli ehkä vuosia. Näen kuinka tärkeä olen heille.
Ei todellakaan mitään sinun kaltaisia katkeruuksia ole ollut.
Painappa puuta ja istu tovin aivan hiljaa ja ajattele mitä tekemätöntä asiaa vielä olisi. työstää itseä, ajatuksia, lukea psykologiaa vaikka. Löytyy asioita joita vielä ei tunne
toivotan kaikkea hyvää ja siunausta tiellesi!
Hienoa, että olet voittanut pimeimmät aallokot.
Itse kokemuksesta tiedän mitä on olla masentunut ja jättää hyvästit elämälle. Nykyään kiitän siitä Jumalaa, että sain toisen mahdollisuuden ja mahdo..!!!llisuuden näyttää, että elämää vielä on.
Tsemppiä sulle ja kaikkea hyvää
Kyllä, arvostaa elämää kun sitä vielä on saanut mahdollisuuden. Kiitos hyvälle psykologille joka osasi valmentaa elämän tielle. Olihan minulla kova halu päästä kuiville ja saada rakkaat ihmiset takaisin. Kiitos ja hyvää jatkoa myös sinulle.
Ja kun sairaalassa olit, oliko keskustelukavereinasi nimenomaan muita sairastuneita eikä keskustelua psykologin ja psykiatrin kanssa ? Olen sanattoman onnellinen että voit ja tahdot kertoa taistelustasi muille ja kannustaa . Sillä kuka tahansa meistä voi pian olla samassa jamassa kuin olit, mitä useamman kuulee siitä selvinneen sen enemmän se antaa voimaa itsekin yrittää, kiitos sinulle vaikka kirjoituksesi takana onkin todella raskas kokemus joka sinut tänne kirjoittamaan sai.
Kun olin mielisairaalassa. Siellä oli monia, monia ihmisiä. Sairastivat samaa masennusta kuin minäkin. Oli eroavuuksia sen kulusta ja oireista. Mutta kaikki samalla aaltopituudella. Ei ollut titteleitä. Olin ensin suljetulla 4 vrk, sitten pääsin vaapaalle osastolle. Missä sain liikkua mielin määrin ja käydä jopa lomalla. Sielläkin oli itsetuhoajatukset kovasti mielessä. Juttelin hoitajien kanssa. Juttelin toisten potilaiden kanssa. Oli helppo tuoda omia ajtuksia sairaudesta. Kun me kaikki oltiin kokeneita samasta masennuksesta. Ollut vuosia jne... Siellä huomasi, kun ei tarvinnut olla yksin tämän häpeän kanssa. Päivittäen juteltiin keskenämme potilaiden kanssa. Oli monenlaista asiaa elämän varrella ja itsekullakin käynyt kovia mielessä. Itse en osannut kaikkea pukea sanoiksi kun juttelimme. Kuulimme aina toiselta millaista oli ja näin huomasimme että niin on minunkin laita. Kyllä helpotus tuli, kun sain jutella. Uskalsin puhua minusta, joka oli pyhä tapu, mitä koskaan en olisi voinut puhua itsestä toiselle ihmiselle, vieraalle. Siellä ei kukaan aliarvioinut toista. Minä, minuus, itse uskalsin puhua. Kävin tuon hoitojakson aikana vain kerran psykologilla, ja se riitti. Oli jotenkin ylimielin ukko.
Ennen hoitoon määräystä, kävin 4 kertaa psykiatrilääkärin luona. Pääsin hyvän lääkärin luo, joka otti minut potilaakseen omalla ajalla ja näin sain alkulääkityksen. Sitä vaihdettiin 3 kertaa ja sama lääkitys on vieläkin.
Kun lähdin saiaalasta, menin poikani luokse asumaan. Nukuin vain nukahtamislääkken avulla. Kuljin psykologin luona kerran viikossa. Hän osasi ja pelasti minut elämälle. Vuoden verran kävin terapiassa, sitä ennenkin olin puolivuotta.
Löysin mörön lukemalla kirjoja. Kirja joka käsitteli masennusta. En muista millä nimellä ne oli. Laitoin hakusanan MASENNUS, sillä löytyi ja otin kolme kirjaa kerralla. Aluksi oli vaikea lukea kun ei muistanut mitään mitä oli lukenut. Sitten alleviivasin ne kohdat mitkä koski minua. Luin monta kertaa ja painoin niitä mieleen. Itkin ja luin, huusin ja luin.. Itkin yhden viikon tätä tuskaa. Ei varmaan lakanakaan olisi kuivattanut minun kyyneleitä..... Siten osasin terapiassa tuoda asioita esille mitkä olin lukenut ja kirjoittanut muistiin. Näin alkoi minun solmut aukenemaan. Hitaasti, hitaasti sain hiljalleen voimaa itselle. Lähdin lomalle pohjoiseen, kotia. Sisarukset soittelivat ja jakoivat voimaa ja uskoa elämään. Lapseni, jotka ovat aikuisia pitivät isästä huolta.
Halu tulla kuntoon, halu saada vaimo takaisin, halu parantua, haku tehdä jatain. Pääsin sairaseläkkeelle. Olen saanut levon, rauhan, uuden ihmisen, minä, minuus, voi naurraa, uskaltaa näyttää tunteet, voi puhua, ymmärtää. En koskaan puhunut itsestäni, pidin kaiken sisälläni, olin sulkenut elämäni yksiin raameihin. Johon kellään ei ollut avaimia. Nyt ne on avattu, kiitos elämälle. Tarinani olisi varmaan kiajn kokoinen.
Näin tahdon Teitä hyvät ihmiset saada ymmärtämään. Tahdonkin asialla voi saada hyvää aikaan, parantua.
Uskokaa huomiseen, älkää tuhotko itseänne. Antakaa aikaa paranemiselle. SE ON pitkä tie. Samanlainen hiipuva tunne, kuin masennus on saapunutkin. Samanlailla hitaasti paranee. Ottakaa itseänne niskasti kiinni ja sanokaa peilin edessä, hitto minä paranen........
Voimaa, jaksamista, uskoa, toivoa, luottamusta,.,., luokaa itsellenne.
Ihana oli lukea välillä tällainen tarina, jossa masentunut saa elämänsä takaisin. Onnea sulle! Ja pidä kiinni kaikesta, minkä oot löytäny uudestaan. =) Laitoshoidon hyvyydestä en oo ihan samaa mieltä. Mulla vain pahensi oloa... Vittu että voi ihminen olla ahdistunut. Onneksi sieltä pääsee poiskin.
että olet saanut vaimon ja perheesi takaisin! itse olen menettämässä rakkaani oman masennukseni seurauksena...toivottavasti jotain on vielä tehtävissä.