Veljeni,joka täyttää kohta 16 päätettiin viime viikolla huostaanottaa.Kotiolot ovat varmaan poikkeukselliset sinäänsä,että alkoholia/väkivaltaa on ollut perheessä,muttei enää vuosiin.Kyse on enemmänkin siitä,että nuorelle ei aseteta mitään rajoja ja kaiken hän saa.
Nuori kärsii itsetuhoisuudesta,masennuksesta,psyykoosista jne.Nyt on vain katsottu parhaaksi,kahden vuoden eri laitoksissa olon jälkeen sijoittaa nuori lastenkotiin.
Kysymykseni kuuluukin,onko täällä jollain omakohtaisia kokemuksia huostaanotetuksi tulemisesta?Jos sinut tai lapsesi on nuorena huostaanotettu,miten se on vaikuttanut elämääsi?Jäikö katkeruuksia,oletko jälkeen päin sinut asian kanssa,että se oli kohdallasi parhain ratkaisu?Miten on elämäsi mennyt,kun täytit 18:sta ja lähdit lastenkodista?Mitä olisit toivonut muiden tekevän? Jne,jne...
Nuori kärsii itsetuhoisuudesta,masennuksesta,psyykoosista jne.Nyt on vain katsottu parhaaksi,kahden vuoden eri laitoksissa olon jälkeen sijoittaa nuori lastenkotiin.
Kysymykseni kuuluukin,onko täällä jollain omakohtaisia kokemuksia huostaanotetuksi tulemisesta?Jos sinut tai lapsesi on nuorena huostaanotettu,miten se on vaikuttanut elämääsi?Jäikö katkeruuksia,oletko jälkeen päin sinut asian kanssa,että se oli kohdallasi parhain ratkaisu?Miten on elämäsi mennyt,kun täytit 18:sta ja lähdit lastenkodista?Mitä olisit toivonut muiden tekevän? Jne,jne...
Vastaukset 28
Vanhimmat
olisi diagnosoimaton AS, jonka tietyt psykiatrit haluavat nähdä psykoosina, vaikka siitä ei olisikaan kysymys. Mutta veljelläsi siis on jo dg! Kävin nimittäin lukemassa ketjua tuolta naapurista.
Missä vaiheessa ja minkä alan lääkäri tuon psykoosi-dg:n on antanut? Ovatko maallikot, esim. sinä samaa mieltä, että pojalta on kadonnut todellisuus?
Omaa lastani hoidettiin alkuun pelkästään psykiatrisena potilaana, eikä laskettu enää sairaalan tutkimusjaksolta neurologisiin tutkimuksiin, vaan lähete kirjoitettiin lastenkodin psykiatriselle osastolle. Sellaista paikkaa en pysty suosittelemaan kenellekään! Hoito suunniteltiin 2-vuotiseksi, mutta onneksi sain lapsen sieltä ulos muutamassa kuukaudessa. Tosin paljon huonompi kuntoisena kuin oli sinne mennessään.
Psykiatrien mielestä kaikki lapsessa oli psykoottista, mm. hänen suhteensa ruokaan. Kun lastenkodista selvittiin hengissä, vein lapsen yksityiselle puolelle, josta saimme AS-dg:n, eikä nähty hajuakaan psykoosista!
Pahimmillaan noissa laitoksissa ei ole edes töissä psykiatrista henkilökuntaa, koska kaikilla on vain sosiaalialan tutkinto. Ne kyllä mainostavat itseään kovasti niin sossuille kuin lääkäreillekin, mutta kannattaa suhtautua erittäin suurella varauksella niihin puheisiin.
Ja kai sen nyt sanoo järkikin, että jos lapsi on todella psykoosissa, hän tarvitsee sairaalapaikan, eikä mitään laitosta! Hyvä tässä minunkin on puhua jälkeen päin, kun ensin kaikki paha tuli koetuksi laitoksessa.
Muuten: Lastenneurologian tohtori oli sitä mieltä, että muualla maailmassa on äärimmäisen harvinaista lapselle annettava psykoosi-dg. Meillä sitä sen sijaan jaellaan hyvinkin surutta, mikä on käsittämätöntä. Onko veljesi ollut koskaan Asperger-ihmisille tarkoitetussa neuropsykiatrisessa kuntoutuksessa?
Jos ei, niin yrittäkää tehdä kaikkenne, että hän pääsisi sellaiseen.
kysymys ja onko lastenkoti todella se oikea kasvun, kehityksen ja
terveydenhoitopaikka veljellesi ja onko suunta oikea hänen tulevaisuuttaan ajatellen.
http://www.autismi.org/asp/asp-tieto.html#anchor990613
http://www.lastenkuntoutus.net/palvelut_perheille/palvelut/kuntoutus-ja_sopeutumisvalmennu/kuntoutus-ja_kehittamiskeskus_hu/kurssit_v_2008/
http://www.aspalsta.net/viewforum.php?f=27&sid=90e2b527079e4777f3a9d1d6a949d5db
http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=47
http://www.tukilinja.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=77&Itemid=50
http://www.aurainstituutti.fi/?s=57
http://www.cygnnet.jkl.fi/koulut/viitaniemi/autismiopetus/
http://www.edu.vantaa.fi/vsto/lp1.html
______________________________
Autismiin liittyviä ongelmia
Autismiin liittyy vuorovaikutusongelmia muiden ihmisten kanssa, epäsovinnainen, haastava käytös, toistavaa ja rajoittunutta toimintaa, sekä aistien yli- ja aliherkkyyttä. Myös unihäiriöt ovat yleisiä.
Autismi näkyy poikkeavana viestintänä, jonka taustalla on neurologinen poikkeavuus.
Tämän takia aikaisempia käsityksiä autismista leimasi rinnastus psykoosiin, skitsofreniaan ja persoonallisuushäiriöön.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Autismi
___________________
hullunpaperit ja eläkkeen. Siis ne jotka jollakin tavoin "oirehtivat". Vaikkapa kävelivät kylänraitilla tien väärää puolta.
- Tämän takia aikaisempia käsityksiä autismista leimasi rinnastus psykoosiin, skitsofreniaan ja persoonallisuushäiriöön.
Moni lapsuutensa 35-40 vuotta sitten elänyt ei koskaan saanut tarvitsemaansa hoitoa tai/ja tukea, ainoastaan hullunpaperit.
Jos lisätieto autistmista kiinnostaa, niin tässä on linkki ruookavalion vaikutukseeen.
Autistiset lapset ovat allergisia. Se kulkee käsi käden autismin kanssa.
http://www.autismndi.com/news/display.asp?content=Resources&shownews=20040721150209
Siirrän tämän aikaisemman vastauksen tänne,tuolta sijaisvanhemmat kohdasta...
Veljeni ei ole oikein käsittänyt vielä asiaa.Sen verran hän on ymärtänyt,että siirtyy taas johonkin toiseen laitokseen eli kotiin ei vieläkään pääse.Säälittää ja toisaalta pelottaa,kun hän ei vielä ymmärrä asiaa.
Diagnoosi: aspergerin oireyhtynä ja nuoruusiän psykoosi.
Lastenkotia vasta etsitään,hän odottelee niin kauan vanhassa paikassa,kunnes kunnon koti hänelle löydetään.Näin ainakin lääkäri ja sossu sanoivat,toivon myös todella sitä!
Terapiat,koulunkäynti ym asiat katsotaan tarkkaan,että löytyy sellainen paikka,missä hänelle nämä kaikki voidaan suoda.
Sen verran on jo pompotettu,että parempi katsoa kunnon paikka kerralla,ettei enää joutuisi vaihtamaan,vaan olisi siellä seuraavat kaksi vuotta,saisi peruskoulun suoritettua jne.
Pyritään löytämään sellainen paikka,missä olisi hänen ikäisiä,koska sosiaaliset taidot hänellä ovat aika nollassa.
Raskasta on vaan "sivusta" seurata, miten asia on edennyt ja saa katsoa miten se jatkuu...
Sitten uusiin kysymyksiin:
Hän on ollut nuorisopsykiatrisella,jossa jo alkoivat ihmettelemaan as diagnoosia.Asia varmistui,kun hän kesän alussa siirtyi erityis-sairaalaan.Siellä on kaikki lääkärit,tohtorit ym.
Itse työskentelen mm.aspergereitten kanssa päivittäin,as:lle voi "helposti" tulla psykoosi.
Tämä on vaan niin läheltä liipannut,etten ole mitään "merkkejä" aspergeriin voinut kuvitellakkaan,saatika nämä psykoottiset kohtaukset,joita hänellä on ollut/on.Kummasti sitä tulee sokeaksi kaikille asioille,kun on läheisestä ihmisestä kyse.Jälkeen päin,kun olen dg muut saanut tietooni ja asiaa olen saanut sulatella olen todennut asioiden olevan näin.
Se onkin hankalampi homma päättää kotiin vai lastenkotiin.Kotia ollaan jo kolme kertaa kokeiltu.Max.aika,jonka hän on kotona pystynyt olemaan oli neljä viikkoa.
Lääkäri oli ihan ehdoton,että kotona tulemisesta ei tule mitään.Onhan se varmasti totta,mutta silti lastenkotiin...Kyllä niin pahalta tuntuu.Paljon ei ole vaihtoehtoja,kun koulussakaan hän ei pysty olemaan ja oppivelvollisuus on.Näin ollen tuntuu ettei muuta mahdollisuutta ole,valitettavasti.
Lääkäri,kun ehdoton oli päätösessään meni myös sosiaalitoimiston johtaja siihen samaan mukaan.Sos.johtaja totesi vain,että tilanne kun on tämä,on se laissakin jo säädetty lapsen eduksi.Vanhempani suostuivat jo vapaaehtoiseen huostaanottoon.
Lastensuojelulaki muuttuu ensivuoden alussa,jotenkin niin et vapaaehtoiset huostaanotot poistuu,jää siis vain pakkohuostaanotto.
Tänään viimeksi puhuin äitini kanssa asiasta.Kyselin kovin,onko jo sossusta kuulunut jotain.Yritän potkia vanhempia,että pakottavat sossun tekemään huostaanottopäätöksen tämän vuoden puolella,niin heitäkin vähän paremmin kuunneltaisiin jatkossa.Jos päätöksenteko venyy ensivuoden puolella,vanhempiani kyllä kuunnellaan,mutta sosiaalitoimi päättää kaikista asioista,vanhempien mielipiteistä riippumatta.
Surullista,todella surullista ja kun ei yhtään tiedä miten veli reagoi,kun joku päivä asian ymmärtää.Niin paljon viimeiset 2-3 vuotta jo uhannut itsemurhalla/muiden ihmisten vahingoittamisella,että pelottaa etteikö tämä vaan olisi se viimeinen niitti.
Sen verran voin vielä kertoa veljestäni,että Jokelan juttu kun tapahtui...Ihmiset,jotka ovat perehtyneet sen pojan ajatuksiin,ihanteisiin ym juttuihin niin en voi muuta todeta kuin....ihan kuin veljeni suusta/hänen ajatuksia...Se tapaus avasi vanhempiemme silmät,jotenkin tuntui,että kohtalo puuttui peliin kun se asia tapahtui,viikko ennen veljeni palaveria.
lääkäreihin. Monenlaista huippulääkäriäkin on lapsia ollut tutkimassa ja siltikin voi tulla todella pahojakin lapsuksia.....
_____________________________
_____________________________
Minulla on Meilahden neurologisen osaston diagnosoima adhd ja minulle aiheuttivat ssri-lääkkeet psykoosinkaltaisen tilan. Eri lääkkeet eri oireilla vain. Olisi tärkeä saada oikea diagnoosi neurologisissa häiriöissä, koska aivokemia on tällöin erilaista ja se pitäisi ottaa lääkityksissä huomioon.
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=41173&c=7&p=145&pm=1
_________________________
_________________________
Perheneuvolan lastenpsykiatri lähetti myös meidän poikamme lastenpsykiatriselle osastojaksolle. Onneksi sinne oli puolentoistavuoden (!!!) jono, ja paljon ennen jonotusajan päättymistä saimme "pika-arvion" yliopistotason lastenpsykiatrilta. Tällä onneksi oli järkeä päässä ja totesi lähetteessä mainitut "psykoottiset oireet" (joista meille ei oltu mainittu sanallakaan) olevan aivan normaaleja autisminkirjoon kuuluvia piirteitä. Lisäsi vielä, että ainakin kymmenen vuotta nämä on jo ymmärretty, ja vaikka lähettänyt psykiatri onkin arvostettu, hän on vahvasti tämän kanssa eri mieltä. Siltä istumalta osastojakso peruttiin.
Pojalla oli siis silloin jo olemassa olevat asperger ja adhd diagnoosit, joita penessä yritettiin väkisin vääntää psyykkiseksi oireiluksi. Mm tuolissa pyöriminen ja siitä lähteminen tehtäviä tehdessä tulkittiin ahdistumiseksi ko. tehtävistä
Loppuarviossa poika todettiin vihaiseksi, ahdistuneeksi ja pelokkaaksi. (siis tuo meidän huoleton ja lähes aina iloinen autisti)
Kyllä kauhistuttaa ajatella kuinka tässä olisikaan voinut käydä
Meillä kävi suorastaan satumainen onni saada sellainen neurologi joka oli asiasta hyvin perillä, ja joka pyysi tuon psykiatrisen uudelleenarvion. Tavallaan meillä kävi myös onni siinä, että tuo lähete penestä tehtiin. Päästiinpä siitäkin lafkasta kätevästi eroon, kun hoitovastuu on siirretty heiltäkin muualle.
http://perheklubi.net/index.php?showtopic=56527&st=32
http://wapedia.mobi/fi/Autismin_kirjo
"....Autismin kirjolle ovat ominaisia vuorovaikutusongelmat.
Laitoshoidossa pyritään poistamaan käytös jona ongelma näyttäytyy.
Näin ei kuitenkaan saada aikaan pysyviä tuloksia, sillä uusissa olosuhteissa henkilö ei tiedä miten soveltaa oppimaansa.
Parhaisiin tuloksiin päästään niissä olosuhteissa, joissa ihminen toimii
sopeuttamalla vuorovaikutustaidot sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon.
Tämä tarkoittaa henkilökohtaisten vahvuuksien tukemista.
Tärkeää on selvitä jokapäiväisen elämän paineissa. Autismin kirjon
ongelmat tulevat mm. aistiherkkyyksistä ja erilaisesta maailman
kokemisesta.
Outona häirikkönä ja pelottavana kummajaisena hän
kokee olevansa kuin Notre Damen kellonsoittaja. Nostamalla oppimisvaikeuksista kärsivän yksilön itsetuntoa ja huomioimalla
henkilön vahvuudet, hänen suhteensa muuhun maailmaan ja muun maailman suhde häneen tasapainottuu. Tärkeintä kuntoutusta autismin
kirjossa on asianmukainen tuki koulutuksessa.
7. 1. Laitoshoito vai avohoito
Laaja-alaisten kehityshäiriöiden syyksi epäillään toisinaan myös kasvatusta ja lapsen elinolosuhteita, ravitsemusta sekä myrkkyjä ja
lisäaineita sekä rokotteita.
Välillä esitetään myös, että autismin
kirjon piirteet ovat yleisinhimillisiä ja vanhemmat vain yrittävät hyötyä hankkimalla diagnoosin lapselleen.
Autismin kirjon häiriöitä tulkitaan psykiatriassa myös lapsuuden psykoosiksi.
Edelleenkin psykodynaamisen koulukunnan mukaan kuntoutukseksi sopii psykoanalyysi, joka on kuitenkin todettu useassa tutkimuksessa hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi.
Kognitiivinen psykoterapia sen
sijaan sopii paremmin.
Lasten asperger diagnosoidaan psykiatriassa
usein muuksi laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi.
Laaja-alaisia kehityshäiriöitä hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa, että kotona.
Hoito vaihtelee eri puolilla Suomea.
Laitoshoito on edelleen erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä
suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Stakesin tutkimuksessa Psykiatrian erikoisalan laitoshoito 2005
lasten laitoshoidon erot eri puolilla maatamme on huomattavan suuret. Tilastot osoittavat, että Länsi-Pohjassa vain kaksi alle
12-vuotiasta lasta oli laitoshoidossa 7 vrk vuonna 2005 kun taas pääkaupunkiseudulla laitoksissa oli 268 lasta 18 626 vrk..."
_________________
__________________
Vielä tuosta psykoosista:
"...Olin lokakuussa Taina Nieminen von Wendtin Tourette-luennolla ja hän sanoi siellä, että jossakin tutkimuksissa on todettu, että aspergerin syndrooma ja skitsofrenia löytyvät kromosomista samalta alueelta. (adhl:lla ja jollakin muulla oli sama vastaavuus.)
En valitettavasti silloin älynnyt kysyä, miten ja missä asiaa on tutkittu, löytyykö se joka kromosomista vai yhdestä ja miten se näkyy jne.!
Joka tapauksessa hän sanoi, että kun hän on joskus osastolla sairaalassa ja katsoo jotakin nuorta ja ajattelee Kas. Aspergerin syndrooma! ja hänen vieressään seisoo psykiatrisen koulutuksen saanut sairaanhoitaja, tämä sanoo: psykoosi!
Eli: jospa nämä ovatkin aspergereille ominaisempia juttuja kuin Toureteille. Pojallani oli kolme vuotta as-diagnoosi, mutta syksyllä neuropsykiatri sanoi, että hänellä on todennäköisesti myös Touretten syndrooma. Samalla hän epäili myös psykoosia. Poikani on nyt ollut kuntoutettavana muutaman viikon tuon "diagnoosin" jälkeen ja psykoosia ei ole ollut eikä tullut! Olisi hullunkuirista, ellei kyse olisi niin vakavasta asiasta!..."
http://www.tourette.fi/Palsta/index.php?PHPSESSID=66764f23e5bf065e63940f33ddfae761&action=profile;u=241;sa=showPosts
________________
________________
p.s. Tuleepa mieleen että kannattaisiko sinun olla veljesi asiassa yhteydessä esimerkiksi liittoon ( http://www.autismiliitto.fi/ )
ja kysyä millaisia vaihtoehtoja ja millä tavalla perheissä on assi -nuorten asioita ja koulutusta järjestetty.
tapaukseen verrattuna, kuin puheiden samankaltaisuus? Onko veljesikin koulukiusattu? Olen nimittäin sata varma, että As-lapsesta saadaan väärällä kohtelulla mielenterveyspotilas hyvin helposti. Eikä mikään murra toisen mielenterveyttä niin varmasti kuin kiusaaminen. Sanoit, että hänellä on pahoja sosiaalisia ongelmia, joka viittaisi kiusatuksi tuloon myös. Jos lisäksi kotona oli aiempina vuosina pahoja ristiriitoja, ei ehkä kummankaan vanhemman aika ja voimat riittäneet lapsen riittävään tukemiseen. Nimittäin ilman henkisesti vahvaa, rakastavaa ja todella lähellä olevaa aikuista, ei AS-lapsi tästä elämästä kunnialla selviä.
Kiusaaminen nostattaa aina vihaa ja se on mahdottoman tuhoava voima ihmisessä. Ensin se tuhoaa ihmistä itseään ja vähitellen yhä enemmän ympäristöä. Yleensähän viha kääntyy sisään päin, muuttuu masennukseksi, jolloin päädytään itsetuhoon. Tämäkin on tajuttu jo kauan sitten, mutta silti koulukiusaamiselle ei ole välitetty tehdä riittävästi.
Voisitko valaista, mitä tarkoittaa erityissairaala? Mielisairaalako toiselta nimeltä? Eihän siellä ole muuta kuin psykiatrin planttuja, eivan sama, minkä tasoinen tutkinto heillä on. Etenkin, jos asutte eteläisen Suomen alueella, olette varmaan törmänneet vain psykodynaamisen koulukunnan psykiatreihin, jotka mitätöivät AS-diagnoosin aivan täysin. Siis hän ei ole saanut edes hoidossa ymmärrystä osakseen.
Varmasti veljesi tilanne olisi toinen, jos hän olisi voinut olla neuropsykiatrien hoidossa, mutta niin ei ole valitettavasti käynyt. Soopaa väittää, että koulun takia tarvitaan laitosta! Suomessa ei ole koulunkäyntipakkoa, mutta oppivelvollisuus on. Opetuksen erityisjärjestelyillä voi hakea kotiopetuspäätöstä lääkärinlausunnolla, hakemus toimitetaan opetusvirastoon. Mutta jos hän on kovin huonokuntoinen, eivät psykiatrit lausuntoa kotiopetukseen kirjoita, eivätkä halua ottaa huomioon sitä vaihtoehtoa, että kotona pojan vointi saattaisi huomattavasti kohentua.
Minun suositukseni on kotiopetuskokeilu ja neuropsykiatrinen kuntoutus kotoa käsin käytynä. Psykoosi-lääkitys roskiin ja pelkkä melatoniini tilalle, että poika saa nukutuksi kunnolla ilman aggressioita luovia SRI-lääkkeitä. Ja kun vanhemmillasi olisi aikaa, tosi paljon aikaa ja voimia antaa lapselle tukea ja rakkautta, niin varmasti toipumista tapahtuisi tästä tilanteesta.
Laitoksessa hän ei välttämättä saa hoitoa ollenkaan, mutta henkilökunnan ymmärtämättömyyttä ja RAUTAISTA kuria sitäkin enemmän, mikä tuhoaa As-lapsen minuudesta loputkin. Herää muuten väistämättä kysymys, uskovatko psykiatrit itsekään psykoosi-dg:een, koska perustelevat laitossijoitusta koulun käymisen tärkeydellä. Jos ihminen todella on psykoosissa, ei hän varmasti kykene opiskelemaan!
Tulee mieleen Hdl:n lastenkodin 2-vuotinen nuorille tarkoitettu intensiiviosasto, josta en tiedä kenenkään kotiutuneen parempikuntoisena, kuin on ollut sinne mennessään. Oli sinne joutumisen syy mikä tahansa, saavat vanhempanne huomata olevansa toisen luokan kansalaisia ja lapsi erotetaan heistä niin visusti kuin suinkin.
Ettekö voisi saada poikaa vaikka viikon kotilomalle, jona aikana veisitte hänet neurologin konsultaatioon. Hyvä paikka on NeuroMental Helsingissä (entiseltä nimeltään Asperger Center). NeuroMentalista voi saada lähetteen julkisen terv.hoidon puolelle neurologian osastolle, jossa laaditaan asianmukainen kuntoutussuunnitelma.
Kyllähän ne psykiatrit osaavat minkä tahansa lapsen kaltoinkohtelun perustella 'lapsen edun' mukaisella päätöksellä. Jokelan tapaus ei avaa silmiä muussa mielessä, muuta kuin näkemään sen, mitä pahimmillaan tapahtuu, kun ihmistä kohdellaan riittävän kauan riittävän väärin. On se sitten kiusaamista tai väärää hoitoa. Lastenkodissa häntä kohdellaan väärin aivan varmasti ja mitä tapahtuu sitten, kun hän on 18? Hän on vielä enemmän täynnä vihaa ja vapautuu kotiin joka tapauksessa - hänet viedään pii-paa-autolla suoraan mielisairaalaan. Jos parissa vuodessa ei saada psykiatriseen hoitoon paljon rahaa lisää, ei häntä sielläkään kauan pidetä ja sen jälkeen vastuu on yksinomaan lähiomaisilla.
vaikka tuollainen tulos vahvistettaisiin lisätutkimuksilla? Onko sillä muka se merkitys, että AS-ihmiset olisivat jotenkin taipuvaisempia skitsofreniaan kuin muut? En usko.
Tutkimuksia ja niiden tuloksia on joka lähtöön, yksi tulos kumotaan muutaman vuoden kuluttua varmasti paikkansa pitämättömänä ja taas saadaan jokin uusi kiistanalainen tulos toisesta tutkimuksesta, jota taas ihmetellään muutama vuosi jne. Aivan sama ravinnon suhteen, kun joskus on jokin ravintoaine mahdottoman epäterveellistä ja sitten saadaan tuloksia, että ei se niin epäterveellistä olekaan.
Tekee mieli kysyä, mitä tuollaisen tutkimuksen tekijät itse ovat olleet. Vetäjänä biologi ja ryhmä höystetty ripauksella psykodynaamista psykiatri-hömppää? On väenväkisin haluttu löytää 'tuloksia', jotka todistaisivat psykiatrien sekoilut ihan järkevien ihmisten touhuksi ja mukana joku geeniteknologi, joka on halunnut nimelleen julkisuutta?
Pidetään mielessä klassinen esimerkki siitä, miten äärimmäisen konkreettisesti kaiken ymmärtävä AS-potilas diagnosoidaan väärin psykoottiseksi:
Lääkäri kysyy, kuuletteko ääniä?
Potilas vastaa "Kyllä."
Jos lääkäri olisi kysynyt, onko teillä harhoja, olisi vastaus ollut 'ei'. Koska kaiken kirjaimellisesti ottava AS tarkoitti myöntävällä vastauksella niitä ääniä, jotka silloin kuuluivat huoneen ulkopuolelta käytävältä tai ulkoa kuuluvia liikenteen ääniä. Törmään oman lapseni kanssa arkielämässä jatkuvasti tällaisiin väärinkäsityksiin milloin mistäkin.
Ja psykoottinen tämäkin lapsi oli psykiatrien mielestä, esim. sen takia, että huonosti syövälle lapselle olin kerran leikilläni tokaissut, että 'mikä ihme siinä ruuassa niin kamalaa on, että ei voi maistaa edes? Ei se ole myrkytettyä!' Johon lapsi vastasi nauraen, että eihän sitä koskaan tiedä, jos on, kun näyttää epäilyttävälle. Tuo sanailu toistui välillämme toisinaan. Mutta psykiatrit eivät nähneet siinä huumorin häivää! Herranen aika, lapsi luulee, että hänen ruokansa on myrkytetty! Siis aivan sama kuin joku aikuinen skitsofreenikko luulee, että häntä seinien läpi salakuunnellaan tai pistorasioista tulee ihmisiä hänen asuntoonsa.
Joku äärimmäisen yksinäinen AS-lapsi voi ahdistuneena kertoa nähneensä mielikuvitusleikkikaverinsa. Ja-haa, lapsi on psykoosissa! Aikuistuttuaan sama lapsi kertoo, että hän niin kovasti toivoi ystävää, että tämän näkeminen oli toiveajattelua, eikä hän todellisuudessa nähnyt mitään tämän todellisuuden ulkopuolelta.
Jos sama lapsi pääsee neurologin tai neuropsykiatrin vastaanotolle, häipyvät psykoosi-horinat saman tien, kun lasta ymmärretään oikein, eikä lääkäri sotke omia sekoilujaan lapsen oireisiin.
Ahdistuneen AS-nuoren käytös ja puhe voi vaikuttaa asiaa tuntemattoman silmissä sekavalle, koska hyvin stressaantuneena lapsen on vaikea ilmaista itseään selkeästi. Hänellä voi olla voimakkaita pelkoja, jotka sekoittuvat kuulijoiden korvissa käsittämättömäksi mössöksi. Kun nuori rauhoittuu, stressitaso laskee, hän vasta tietyn ajan kuluttua osaa tulkita tapahtumat toisille ymmärrettävällä tavalla.
Jos nuoressa jo tuossa vaiheessa on väärin kohdelluksi tulosta johtuvaa vihaa, ei hänelle tuossa tilanteessa määrätty psyykenlääkitys vähennä stressiä ja ahdistusta yhtään, ainoastaan lisää aggressioita, joka taas jatkaa nuoren psykiatrisessa hoidossa oloa. On tosi surullista, että Asperger-ihmiset saavat vieläkin näin väärää kohtelua Suomessa, vaikka meilläkin oikeaa hoitoa ja kuntoutusta on jo olemassa vaikka kuinka monella paikkakunnalla.
Ei tuo laki sellaiseksi muutu että on olemassa vain pakkohuostaanotto. Jos asianosaiset suostuvat niin se ei ole pakkohuostaanotto, eihän siitä sellaista saa mitenkään. Käytäntö hieman muuttuu eli lautakunta jää tahdonvastaisissa välistä pois ja huostaanotto pitää määräajassa hakea hallinto-oikeudelta. Kuulemisiin tulee päinvastoin toiseen suuntaan tarkennusta, eli ikäraja poistuu kokonaan kuulemisten osalta. Aivan samalla tavalla kuulemiset tehdään vanhemmille kuin nytkin. Kannattaa lukea uusi lastensuojelulaki, sieltä nämä asiat selviävät, en tiedä kuka sinulle on tuollaisia mennyt kertomaan!
mitä merkitystä millään lailla on lapseen tai hänen terveyteensä liittyvissä asioissa, kun ei lakeja noudateta niin pilkun päälle kuitenkaan.
Tai niin kauan, kun lapsi voidaan pelkästään sairautensa takia erottaa huostaanotolla vanhemmistaan silloinkin, kun kotiolot eivät ole lapsen ongelmien syynä.
Missä lapsen ihmisoikeudet ja oikeusturva on viranomaisen näkökulmasta näissä asioissa?
Kyllä lapsella on oltava oikeus sairaalatasoiseen hoitoon silloin, kun hän sitä tarvitsee. Mutta lain mukaan hänellä on oltava oikeus myös asianmukaisiin tutkimuksiin, joihin vanhemmat häntä pyytävät.
Miten kauan sossu tulee olemaan väärin toimivan psykodynaamisen psykiatrikunnan hyppyheikkinä näissä hoidollisissa huostaanotoissa?
Eikö sossun ole vihdoin aika olla yhteydessä myös neurologian puoleen saadaksenne ajantasalla olevaa tietoa näistä asioista?
Teillä on viime kädessä vastuu viranomaistoimista siinä mielessä, että tehdäänkö huostaanotto vai ei.
Lapsen edun nimissä teillä on oltava rohkeutta vaatia lapselle oikeutta lisätutkimuksiin, jos vanhemmat pitävät sitä tärkeänä, varsinkin kun oma tieto-taitonne ei riitä erottamaan neurologista oirekuvaa psykiatrisesta.
Miten te voitte olla niin sokeita, että uskotte lastensuojelulaitosten katteettomiin mainoksiin olemattomista hoitotuloksista, joita eivät koskaan ole arvioineet muut, kuin laitoksen henkilökunta itse?
Pistäkää ammattiliittonne asialle vaatimaan oikeutta kieltäytyä lapsen edun vastaisista huostaanotoista, jos teillä itsellänne ei ole rohkeutta sitä tehdä!
kertoa pilvin pimein vastaavia esimerkkejä tulkintavirheistä vaika lapseni ei olekaan erityislapsi eikä edes huostaanotettu. Huumoria on yhtä tyhjän kanssa etsiä mistään lasten kanssa työskenteleviltä, eivät ne ymmärrä edes tavanomaista "läppää"....Esiemrkiksi murteen tarttuminen voidaan toisella murrealueella tulkita miksi tahansa, meidän kohdalla (nk.vanhaa murretta, mummilta ja ukilta peräisin) "aikuismaisuudeksi" ja sitä kautta vanhemmuuden puutteeksi ( eli lapsi ei saa olla alpsi). Mitään muita asiaan viittavaa ei tullut esille. Ainoastaan pikkuvanhat sanonnat. Eli silleen. Lisäksi lapseni on aivan häikäisevä verbaalisissa kyvyissään ja hoksottmissa, mikä liittyy kieleen ............. sama juttu. Tänä päivänäkin kun me kuulemme/näemme jokun esim.lauseen jonka voi ajatella miten vain ja siihen saa liitettyä hyvää tilannekomiikkaa (lapsen) biib ensin ollaan hiljaa muutama sekunti ja sitten koko porukka rähähtää nauramaan (kaikki tajutaan samalla lailla)..Ja ei mistään ilkeilystyä kyse. ... mutta tämäkin ominaisuus piti kääntää sosiaaliseksi . ongelmaksi. Lapset kirjoittavat kympin aineita...(niin kuin äitinsäkin ennen). Onneksi harhoista ei tullut kukaan höpöttämään. Todella raastavaa vanhemmille olla selittämässä joka ikistä lausahdusta, usein ilman reaalista lopputulosta.
Kyllä nousi kaikki muistot esiin, kun luin kirjoituksesi. En tiedä mikä auttaisi näitä as-lapsia ja nuoria, että he saisivat asiantuntijan lausunnot ja niitä tulisi näiden psykodynaamisen psykiatrikunnan noudattaa.
Oma lapseni joutui valmistuvien psykiatrien pyöritykseen ja vaikka hänellä oli as-dg. se täysin mitätöitiin. Lapseni joutui arvioon psyk. osastolle jossa valmistumassa oleva lääkäri tunnisti heti masennuksen, käytöshäiriön ja syömishäiriön ym. Lapsen tilanne osastolla vain paheni ja itsetuhoisuus tulkittiin vain huomion hakemiseksi. Lapsi oli viillellyt käsivartensa kauttaaltaan, muut osastolla olevat pt. auttoivat viiltelemään selkään, alkoi päihteiden käyttö (kotona ollessa ei hänellä ollut edes kokeiluja), karkailu sairaalasta jne.. Koko persoona muuttui, matki osastolla olevien nuorten pukeutumista jne..siitä seurasi huostaanotto ja sijotus.
Huostaanoton jälkeen sijoitus toiselle puolella Suomea jossa aikuispuolen psyk. kokeili kaikkia psykoosi ym. lääkkeitä, missä häntä pakkosyötettiin (kun valikoi ruokansa), pidettiin kolme kuukautta ilman lomia, puhelut kuunneltiin ja ilman työntekijää ei päässyt edes vanhempia tapaamaan. Oli jatkuvassa seurannassa ja sai palautetta verbaalisesta käyttäytymisestä ym. Koulu jäi kesken, kehitys pysähtyi.
Lopulta 18-vuotiaana vapaus koitti ja nyt opetellaan kotona vanhempien kanssa normaalia elämää ja opiskelua.
Mitä tästä kaikesta opimme? Sen ettemme luota enää yhteenkään psykiatriin ja vielä vähemmän mielenterveyshoitajiin, lähihoitajiin tai psyk. sh. Uskomattomia lausuntoja, vääristelyä ja tietämättömyyttä. Aspergerin oireyhtymästä ei tiedetty mitään, kaikki selitettiin psykoosiksi, ajeeraamiseksi, kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, syömishäiriöksi, tunne- ja käytöshäiriöksi jne...kuitenkaan mitään ei diagnosoitu. Ainoa oli masennus ja kukapa ei masentuisi, vietettyä 3,5-vuotta laitoksessa!
Vanhemmasta annettiin lausuntoja kuinka hän ei ole yhetistyökykynen, estää lapsen kehitymisen ja ei osaa laittaa lapselle rajoja, on ambivalentti jne.. Nyt kukaan ei ole kiinnostunut miten nuori pärjää ja se ambivalentti, epäkelpo vanhempi on nuoren ainoa tuki ja turva! En suosittele kenellekkään vastaavaa kidutushoitoa ja mielivaltaa!
kuin mielivaltaa
ja kun lapsi on mennyt läpi
viranomaisten määräämän kasvuputken
potkaistaan ulos
ja tulos
on mitä on
kenenkin viranomaisputkessa
kasvaneen lapsen ja nuoren kohdalla!
Joo-o,hän on myös koulukiusattu.Ainahan häntä on mollattu ja vaikeeta on ollut eskarista alkean.Tilanne hänen kohdalla,jossain vaiheessa näytti paremmalle,kun hänet pystyttiin siirtämään erityiskoulusta yleisopetukseen.Vuosi ala-asteella meni hyvin,mutta yläasteella se alkoi,oikein paha kiusaaminen.Koulu ei tehnyt mitään,kuraattorikin lähetti vain viestin,ei tartte kouluun soitella.Et tämmöstä.
Pitkänniemen sairaala kyseessä nokialla,siellä kyllä vasta todettiin tämä as-dg.Suomessa,kun on kaksi erityis-sairaalaa agressiivisille ym nuorille/lapsille.Sinne hän sitten "pääsi" nuorisopsykiatriselta.
Niinpä niin.Vanhemmilla,kun ei oikein rahkeet riitä tähän juttuun.Epäilen,että jos HE olisivat enemmän tukeneet ja auttaneet,ei edes oltaisi tässä pisteessä,valitettavasti.Häijyähän tällästä on omista vanhemmista sanoa,mutta minäkin olen yrittänyt 1000 kertaa apua antaa ja neuvoa,niin ei vaan korvia lotkauteta,ei sitten millään.
Mä en vaan tiedä,voiko häntä enää mihinkään viedä,kun tulevaisuus on naulattu jo?Jos minusta olisi kiinni,tekisin mitä vain jos siltä vältyttäisiin.Veisin hänet mihin vain.Itse en kuuna päivänä haluisi,että hän lastenkotiin joutuu,mutta minä en asiaan pysty mitenkään puuttumaan,olen "vain" sisko.
Näin ainakin ymmärsin sos.työn.tekijän puheista.Voi olla,että olen ymmärtänyt väärin.Hyvä,että korjasit jos asia näin on.
että ellei suostu vapaaehtoiseen,laitetaan pakkohuostaanotoksi.
voitko ystävällisesti ilmoittaa minne voin laittaa valituksen sossujen toiminnasta? Olethan itse sossu joita oikeesti vihaan niinpaljon nykyään. Teillä kaikilla niinkuin minullakin on vastaava esimies ja siitäkin ylempi.
asumisen vuorokausihinta?
Olisiko mahdollista että edes osalla tästä ajatellusta sijoitukseen käytetystä rahasta käytettäisiin vaikka tuetusti veljesi kotona asumiseen, hekilökohtaista avustajaa tms esimerkiksi vammaislain perusteella jne.
tietenkään ala ottamaan kantaa, minkä verran he ovat ihmisen psyykeä vammauttaneet vuosien mittaan väärällä hoidolla tai väärällä lääkityksellä noissa kamalissa paikoissa.
Eikä kukaan pysty arvioimaan, millainen hänen elämänsä olisi ollut, jos tämän hetkistä tilannetta verrataan siihen, että hän olisi päässyt oikean hoidon ja kuntoutuksen piiriin lapsesta asti. Siis oikeuskin vaatisi tavallaan arviota siitä, mitä hän on menettänyt väärän hoidon ansiosta. Mahdoton yhtälö. Vai riittäisikö arviointiperusteeksi se, että useimmat AS-ihmiset kykenevät opiskelemaan ja elämään itsenäistä elämää oikean hoidon ansiosta. Kyllähän noista kauheuksista korvaus varmasti olisi paikallaan.
Mutta jos huostaanottoa ei nyt pystytä perumaan ja hän joutuu kärsimään vielä laitoksessa pari vuotta, niin tottahan hänet voi ohjata neurologian avun piiriin 18-vuotiaana. Se on vain niin raivostuttavan järkyttävää, että ihmistä voidaan nyky-Suomessa kohdella tuolla tavalla! Niin kuin ihmisarvosta ei olisi tietoakaan.
Ja aivan samaan kategoriaan kuuluvat tälläkin palstalla kerrotut autisminkirjon lasten aiheettomat huostaanotot. Heidänkin pitäisi päästä ihmisoikeuksien nimissä oikeaan hoitoon ja kuntoutukseen, mutta monta arvokasta vuotta kuntoutusta ajatellen tuhotaan laittomalla huostaanotolla, joiden kohdalla jopa koko lapsuus ja nuoruus.
lukevinani ettei pitäisi myöskään karttaa vammaislain piirissä olevia palveluita. Laitan myöh.lisää.
niin kovasti!
Raivostuttavinta on ihmisten voimattomuus lääkärin sanaa vastaan. Tällä palstalla on ollut tapaus, jossa perhe ei saanut ala-asteikäistä AS-lastaan ulos psykiatriselta osastolta, jossa lapsi pakotettiin väärään, AS-ihmisille sopimattomaan terapiaan ja lapsen vointi huononi kovasti.
Perhe lähetti kysymyksen jollekin nettipalstalle, johon vastasi toisen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian ylilääkäri. Hän kertoi, että juuri tuon nimenomaisen yksikön väärät hoitotavat ovat tiedossa yleisesti lääkäripiireissä, tilanteeseen on yritetty puuttua, mutta tuloksetta. Siis lääkärit ovat niin hienotunteisia toisiaan kohtaan, että eivät ota järeitä aseita käyttöön potilaiden edun nimissä!
Perhettä neuvottiin ottamaan yhteys potilasasiamieheen ja tekemään kantelun Terveydenhoidon Oikeusturvakeskukseen. Viimeinen neuvo oli muuttaa pääkaupunkiseudulta esim. Ouluun, jossa on toimiva yhteistyö lastenpsykiatrian ja neurologian välillä.
Tietysti sinäkin voisit kysyä neuvoa potilasasiamieheltä, sairaalan sosiaalityöntekijältä saa hänen yhteystietonsa, jos ei muualta löydy. Olisi mielenkiintoista kuulla hänen vastauksensa teidän tilanteeseen, jos soitat hänelle.
auta, mikäli sairaalan nimi alkaa K-kirjaimella!
Valitettu on lääniin ja siitä eteenpäin. Odotellaan vastausta kun kuppikunnat kiistelee as-dg vai psyk. dg.
Aikaisempiin vastauksiin jo laitoinkin,minä en juurikaan mitään pysty tekemään,koska olen "vain" sisko.Kaikki on kiinni vanhemmista.He eivät tunnu jaksavan.Ovat luovuttaneet,ovay todenneet et on parempi jos heidän oma lapsi menee vaan lastenkotiin.Asiat,kun näin on niin???En voi muuta todeta,kuin en tiedä enää mitä tekisin.Huuto,itku,raivoaminen jne ei auta.Yksi elämä todennäköisesti thotaan totaalisesti ja minä joudun sitä seuraamaan vierestä!Ja kyseessä vielä oma rakas pikku-veljeni.
http://www.haaste.om.fi/21583.htm
Läheisneuvonpito lisää osallisuutta lastensuojelussa
Juha-Pekka Vuorio
________________________________________
http://www.sosiaalikollega.fi/asiantuntijat/laheisneuvonpito
Läheisneuvonpidon koollekutsujat
Läheisneuvonpito on asiakaslähtöinen työmenetelmä, joka on kehitetty erityisesti lastensuojelutyöhön. Menetelmää käytetään lastensuojelussa ja nuorisohuollossa vahvistamaan omaisten ja muiden lapselle merkityksellisten ihmisten toimintaa lapsen tukiverkostona ja voimavarana. Läheisneuvonpidossa tehdään lasta tai nuorta koskevia päätöksiä ja suunnitelmia. Lapsi tai nuori on aina itse läsnä läheisneuvonpidossa. Menetelmää kokeillaan ja käyttöönotetaan paraikaa myös aikuis- ja vanhussosiaalityössä.
Pohjois-Suomeen on koulutettu koollekutsujia sekä menetelmää käyttäviä sosiaalityöntekijöitä Länsi-Pohjan Harava –projektin ja Posken Yhdessä voimistuen -hankkeen toimesta.
Alla olevasta listasta löytyvät tiedot Pohjois-Suomen alueella käytettävissä olevista koollekutsujista. Läheisneuvonpitojen tarpeista ja toimeksiannoista neuvotellaan kuntien sosiaalityöntekijöiden kanssa.
______________________________________
Oletko itse jo sen ikäinen, että esimerkiksi tulisi kysymykseen
että veljesi asuisi esimerkiksi nuorille tarkoitetussa tukiasuntolassa
ja sinä olisit aktiivisesti mukana veljesi arkipäivässä.
Niin että hän voisi itsenäisesti ja vapaasti opetella omaa arkeaan hänen omaa tulevaisuuttaan varten. Tuossahan yhdessä Asseja koskevassa artikkelissa nimenomaan painotettiin että arkea on opeteltava siellä missä arkitodellisuus on (koti) eikä missään laitoksissa
(tai muissakaan "vankiloissa").
Veljellesi olisi voitava räätälöidä asiantuntijoiden toimesta
kaikki hänen sairaudestaan ja kiusaamisestaan johtuvat
tarpeelliset ja asiaankuuluvat terapiat ja tuet
arkeen, koulunkäyntiin ja omatoimisuuteenkin.
Eikö lastensuojelulaitos kuulosta enemmänkin rangaistukselta kuin avulta.
Olen itse 29v,joten ikää varmasti riittää.Nyt on vaan niin,että on päätetty et lastenkotiin menee.Itse eilen soittelin vanhemmilleni ja neuvoin,kun täällä kerrottiin siitä NeuroMental centteristä,että veisivät sinne konsultaatioon.Saa kattoo,yritin sanoa,et ei siinä ainakaan mitään häviä vaiks muidenkin ammattilaisten mielipiteen kuulisi.Se on vanhemmista täysin tämä kaikki kiinni.
Huostaanotettu on, itsemurha pyörii mielessä jatkuvasti. Eikä johdu huostaanoton "syistä", vaan huostaanotosta. Että sellasta. Mukavaa hyvinvointiyhteiskuntaa itse kullekin.
Oma tyttöni joka on 15v. huostaan otettiin koska hän ei käynyt koulua niinkuin piti. Lisänä tässä oli väkivaltainen perhesuhde joka päättyi -06 mieheni kuolemaan. Minulta vietiin myös koti koska en pystynyt maksamaan mieheni vuokrarästejä. Meille jäi yhteinen tytär joka täyttää 3 v, ihan pian. Jos en saa asuntoa koittavat saada toisenkin lapseni pois. Mitä minä teen!!!!!!!!!!!!