Kymmenistä vierestä seuranneista kokemuksista oppineena sanon teille hyvät miehet: TEHKÄÄ AVIOEHTO!!! Jos ette halua aikanaan joutua luopumaan huoltajuuden lisäksi asunnostanne ja omaisuudestanne niin tehkää. Tämä yhteiskunta on sen kaikissa päättävissä elimissä naisen puolella, avioehto on ainoa itsesuojelun muoto.
Lähes pakollinen
jokaiselle miehelle
121270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
avioehto on hyvä tehdä etteivät miehet turhaan tuhlaa omaisuuttanne. Lapsia jos teette, määrätkää hinta sille kursailematta. Kotona olovuodet eivät ilmaisia toki ole.
Huoltajuudesta ei tarvitse luopua, jos on yhteiskuntakelpoinen ja vanhemmuuden ymmärtävä ihminen. Sellainen,joka ei osaa/halua lapsistaan huolehtia, ei tarvitse huoltajuutta. Se on lainsäätäjän ja lasten etu.
Omaisuudestaan ei tarvitse luopua, sen arvosta pitää luovuttaa puolet toiselle osapuolelle. Omaisuus on yhteistä ja yhdessä kerätty riippumatta siitä, kumpi on ollut työssäkäyvä ja ansainnut siten enemmän. Naisten pitäisi avioehtotilanteessa vaatia kotityölle hinta ja arvoa mahdoll. eron varalle.
Nämä valitukset ovat katkerien luuserimiesten mielipiteitä. Sitä saa mitä tilaa!
>
Alku meni oikein ... mutta mistä keksit että puolet pitää luovuttaa tasinkona toiselle avioehdottomassa avioerossa?
Noin käy vain jos puoliso on täysin varaton ja nettovarallisuutensa on nolla... mutta harvemmin.
Avio-oikeus tarkoittaa vain ja ainoastaan, että nettovarallisuudeltaan varakkaamman on maksettava tasinkoa avioerossa köyhemmälle siipalleen niin paljon, että varallisuudet saadaan tasattua... jos ne jo valmiiksi yhtäsuuret, ei kumpikaan maksele tasinkoa vaikka omistavat mitä.
Nettovarallisuus lasketaan kummallekin ositushetken määräytymishetken (kuin I-vaiheen erohakemus kirjattu saapuneeksi käräjäoikeuden kansliaan) mukaan näin;
oma omaisuus
puolet yhteisestä omaisuudesta
- omat velat
- ouolet yhteisistä veloista
=================================
xxx.xxx EUR
Tuo omaisuudestaan puolet luovuttaminenhan on täällä ns. rakkaimpia itkuaiheita. En itsekään tiedä, mistä se on saanut alkunsa, mutta kun seuraat palstaa aika tiiviisti, niin olet varmaan huomannut, ettei ole yksi eikä kaksi kirjoittajaa, jotka ovat ymmärtäneet tasingon oman omaisuutensa puolittumiseksi. Ja ovat asianmukaisen (?) katkeria... Tämä vain kommenttina, kun itseäni jaksaa tuo ihmisten sitkeässä elävä väärinkäsitys ihmetyttää.
Omaisuutta voi olla toisella jo ennen avioliittoa enemmän. Lisäksi molemmilla puolisoilla on avioliiton aikan oikeus kerätä tai tuhota omaa omaisuuttaan melko vapaasti. Voi ottaa velkaa tai riskeerata tai ryhtyä muiden takaajaksi. Jos ero sitten tulee niin ei tarvitse tasingoilla paikata toisen erheitä.
uteliaana kysyn onko todella näin esim. meidän avioliitto on kestänyt yli 10 vuotta. Mieheni nimissä on kaikki mitä meillä on,talo, mökki ja autot ja kaikki on hankittu avioliiton aikana. Pieni velka on hänen nimissä. Näin vaan on en osaa sanoa miksi. Hän tekee kaiken kysymättä minulta. Eli minulla ei ole kuin hieman säästöjä. Minä siis puolestani hoidan talouden muuten, ruuat yms. laskut ja menot. Jaettaisiinko kaikki esittämäsi kaavan mukaan. Emme kylläkään ole eroamassa olen vain utelias.
Ellei teillä ole avioehtoa, niin teillä on avio-oikeus toistenne omaisuuksiin (omistussuhdetta se ei muuta). Ja koska avioliittonne on jo kestänyt noinkin pitkään ... niin avioerossa saisit häneltä tasinkoa.
Tasinkoa hänen pitäisi maksaa niin paljon, että sinun ja hänen nettovarallisuudet olisivat osituksen lopuksi yhtäsuuret. Hän voi päättää millä omaisuudellaan tasingon suorittaisi, ja sinä saat olla vaatimatta tasinkoa tai vaadit vain osaa (sovittelu). Tasingosta ei makseta veroa.
Ositukseen ja tasinkoon ei vaikuta se, oletko sinä ostanut ruoat ja maksanut laskut, vai miehesi, vai kuka ja paljonko tai milloin. Ositus tehdään ositusperusteen syntymishetken mukaan (joko kun avioerohakemuksen eka vaihe saapunut käräoikeuden kansliaan, TAI päivä jona puoliso kuolee).
ELI, jos miehesi kuolee ennen sinua, saat myös tasinkoa ... nyt kuolinpesältä. Tasinkoa ei pidä sekoittaa perintöön (josta maksetaan perintövero) ... ja jos teillä on lapsia, et sinä häntä edes perisi (vaan hänen lapsensa).
Kiitos vastauksesta. Aika mielenkiintoista tämä omaisuuden käsittely mikäli jotakin elämässä sattuu. Taidatkin olla laki-alan ammattilainen kun osaat vastata perusteellisesti näihin asioihin. Kiitos paljon.
Jokaisessa avioehdottomassa avioliitossa joudutaan käsittelemään tasinko kysymystä... joko jos avioerotaan, tai viimeistään puolison kuollessa.
En oli lakimies, mutta kohtuullisen suppean juridisen aihealueen ymmärtäminen ei vaadi ylivoimaisia ponniskeluja keneltäkään... hieman viitsimistä kyllä.
Silti kiitos kiitoksista... mutta eipä kestä.
Mutta eikös avioehto ole molemmille hyvä mahdollisen perinnön kannalta. Eikös asunto kuulu muutenkin yhdessä hankkia ja jakaa asumiskulut, jos ero tullee niin silloin ei pitäs kummallakaan olla mitään vastaan sanomista.
Ei avioehdon tarvitse olla pakollinen... eihän sitä ole avioliittokaan... vapaasta tahdosta puolisot tekevät kummatkin sopimukset.
Mutta avioon aikoville pitäisi olla pakollista se, että JOKU (maistraatissa tai kirkkoherranvirastossa) kertoo heille millainen juridinen sopimus tulee siellä kirkossa tehdyksi, siinä samalla kun Jumalan silmien alla valoja vannotaan.
Kun kihlaparilla on hyvä käsitys mm. avioliittolain sisällöstä ja tulkinnoista... siis kerrottuna heille selvästi ja kiihkoilematta, SITTEN kihlapari voi aivan rauhassa pohtia onko avioehto heidän juttunsa... tai ylipäätään avioliitto.
Sanotaan nyt vielä se, että mielestäni avioliittolaissa on paljon kiistatta hyviä asioita, eikä avio-oikeus ole yksiselitteisesti "pahasta" ... avioehto tai avioehdottomuus kun riippuu tilanteesta ja ihmisistä kuinka asiat näkevät. Sopimisen vapaus pitää olla, kuten on vapaus olla solmimatta avioliittoa jos toinen ei ehtoa tahdo mutta itse näkee sen tarpeelliseksi (mistä syystä tahansa).
ette halua, että vaimo on kotona lasten kanssa ja ei tienaa rahaa, niin älkää tehkö lapsia. Ja jos ette halua, että vaimo ei maksa mitään yhdessä hankkimastanne omaisuudesta, niin maksakaa tekin sitten puolet ruuasta, vaatteista ja kaikesta kuluvasta tavarasta.
Yleensähän tilanne on se, että äiti on yhteisten lasten kanssa kotona (ainakin osan avioliitosta) ja maksaa vähistä tuloistaan perheen kulutusmenot. Näin ollen hänelle ei jää mitään omaisuutta, kun mies ja lapset syö sen. Millä perusteella miehen pitäisi elää ilmaiseksi naisen kustannuksella ja vain kerätä omaisuutta?