Mistä sinun kommenttejasi lukevat tietävät että ET ole pro-ana?
Mistä tälle palstalle eksyvä huomaa, että tämä palsta EI ole pro-anojen kerho, vaan syömishäiriöstä kärsivien vertaistuelle avattu foorumi?
Mistä sinä itse tiedät että ET ole pro-ana, vaan syömishäiriön uhri, joka etsii apua parantuakseen?
Vai oletko huomaamattasi sittenkin pro-ana, vaikka olet aina ajatellut vastustavasi pro-anoja?
Onko sinulla sittenkin enemmän yhteistä pro-anojen kuin mielenterveysongelmaisten kanssa?
Oletko sinä psyykkisesti sairas, vai haluaisitko vain olla laiha?
Kannustatko sinä muita tällä foruumilla kirjoitteleviä normaalipainoon ja normaalisyömiseen, vaiko "kahden viikon paastoihin" ja alipainoon?
Toivottavasti mietit, edes hiljaa itseksesi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pro-ana
Mistä tälle palstalle eksyvä huomaa, että tämä palsta EI ole pro-anojen kerho, vaan syömishäiriöstä kärsivien vertaistuelle avattu foorumi?
Mistä sinä itse tiedät että ET ole pro-ana, vaan syömishäiriön uhri, joka etsii apua parantuakseen?
Vai oletko huomaamattasi sittenkin pro-ana, vaikka olet aina ajatellut vastustavasi pro-anoja?
Onko sinulla sittenkin enemmän yhteistä pro-anojen kuin mielenterveysongelmaisten kanssa?
Oletko sinä psyykkisesti sairas, vai haluaisitko vain olla laiha?
Kannustatko sinä muita tällä foruumilla kirjoitteleviä normaalipainoon ja normaalisyömiseen, vaiko "kahden viikon paastoihin" ja alipainoon?
Toivottavasti mietit, edes hiljaa itseksesi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pro-ana
Vastaukset 13
Vanhimmat
mä en tiedä mitä pitäis miettiä edes hiljaa itsekseni?
Joo olen proana, mutta en kannusta muita mihinkään paastoihin etc, aion selvitä ja laihtua yksin.
Totta kai jos joku haluaa/aikoo parantua/on parantumassa niin häntä kannustan eteenpäin.
"Onko sinulla sittenkin enemmän yhteistä pro-anojen kuin mielenterveysongelmaisten kanssa?"
Tähän vielä jos voisit kertoa että miten proanat eivät ole mielenterveysongelmaisia?
mikä tekee susta pro-anan? Se ei siis ole se, että kuvittelet valinneesi anorexian elämäntapana, jota itse hallitse, vaan tosiaankin olet mielenterveyspotilas, eli et hallitse pakkomiellettäsi, eli tunnustat olevasi sairas. Mikä siis on ero sinun ja ei pro-anan välillä, jos ei juuri tuo elämäntapa-valinnaisuus-ajatus?
Minä en näköjään osaakaan erotella.
musta tekee proanan se että mulla on anoreksia (diagnosoitu) mutten halua parantua siitä. En halua mennä hoitoon, en halua lihoa, en halua elää muulla tavalla. En hallitse tätä myöskään, mutta se sopii mulle. sairaus hallitsee mun elämää ja mä olen oppinut elämään tän kanssa enkä tahdo muuttaa tätä mitenkään.
Toi koko viestis meni vähän ohi, mutta kai tossa tuli mun pointti selväks, vaikken viestiäs tajunnutkaan.
Mun ja ei proanan ero on siinä että jos sä et ole proana, mutta sulla kuitenkin on anoreksia, niin haluat parantua. Mä haluan elää tän kanssa, ei proanat tuskin haluaa.
Hah, et taida tietää asiasta yhtään mitään. Proanat ovat anorektikoita ja psyykkisesti sairaita. Ei terve ihminen ihannoi sairaalloista laihuutta ja tarkkaile painoaan koko ajan.
anorektikon ja pro-anan ero? Toinen haluaa olla laiha ja toinen haluaa olla laiha, ja jos moista haluaa, niin on tosi sairas, sekä toinen, että toinen??? Onko pro-ana tällä perusteella jopa anorektikkoa sairaampi kun ei suostu hyväksymään ettei laihuushäiriö ole valinta (elämäntapa) vaan kontrolloimaton pakko?
Näyttää tosiaan siltä etten tiedä pro-anoista mitään, tai se mitä olen luullut tietäväni on ihan väärin. Sen sijaan anorexiasta tiedän varmasti yhtä paljon kuin sairain tämän palstan kirjoittelija.
Kiinosttaa tämä pro-ana juttu, osaatko sinä luetella pro-anojen tunnusmerkkejä, jotka erottavat joukon ei pro-anoista?
anorektikko tajuaa olevansa anorektikko, niin luultavasti se haluaa siitä eroon eli parantua eli olla terve. Proana ei sitä halua, vaan haluaa elää sairautensa kanssa ja olla ns sovussa sen kanssa ja jatkaa sairautta.
Noin mä sen koen. Ja joo mun mielestä prot on sairaampia kun ei tahdo terveeks.
"Mistä sinä itse tiedät että ET ole pro-ana, vaan syömishäiriön uhri, joka etsii apua parantuakseen?"
Luuletko että maailmassa kuolisi ihmisiä anoreksiaan jos "oikeat" anorektikot haluaisivat kaikki parantua? Anorektikko haluaa laihtua, vihaa itseän lihavana ja pelkää syömistä ja lihomista. Parantuminen tarkoittaa lihomista.
Siispä on ihan loogista, että epätoivoiset anorektikot etsivät täältä apua laihtumiseen toisiltaan, ihmisiltä joilla on kokemusta laihtumisesta. Itse vihasin itseäni pari vuotta sitten. Silloin päätin että haluan laihtua, vihaan itseäni tällaisena. Tajusin siitä ehkä vuoden päästä että en ole enää terve, en ihannoi luurankoja vaan terveen, hoikan näköisiä ihmisiä. Vihaan itseäni tällaisena. Olen masentunut, en uskalla kertoa tästä kenellekään koska pelkään että ne pakottaisivat mut lihomaan ja siitä seuraisi järjetön itseinho! En kestäisi sitä enää kaiken muun lisäksi. Haluisin olla terve ja onnellinen, päästä eroon sairaasta sosiaalisten tilanteiden ja syömisen pelosta. Se ei ole helppoa.
"Onko sinulla sittenkin enemmän yhteistä pro-anojen kuin mielenterveysongelmaisten kanssa?"
Mä pelkään poistua asunnostani, koska en kestä sitä kun ihmiset katsovat mua. Mua pelottaa ja tunnen syyllisyyttä siitäkin pienestä ruokamäärästä jonka syön. Saan paniikkikohtauksia, raivokohtauksia ja itken ilman syytä, lisäksi tunnen syyllisyyttä siitä huolesta minkä aiheutan vanhemmilleni. Pelkään että kuolen, joka yö kun tunnustelen pulssiani ja sydän ei lyö kunnolla. Mä en pidä tästä, en halunnut tätä, enkä ymmärrä miten joku voi nähdä jotain hienoa tässä. Mä en ole terve.
"Oletko sinä psyykkisesti sairas, vai haluaisitko vain olla laiha?"
Tavallisen halun ja pakkomielteen välillä on eroja. Mulla on pakkomielle.
"Kannustatko sinä muita tällä foruumilla kirjoitteleviä normaalipainoon ja normaalisyömiseen, vaiko "kahden viikon paastoihin" ja alipainoon?"
En kannusta ketään mihinkään. Ellei joku pyydä kannustusta ja rohkeutta mennä puhumaan terkkarille/kaverille tai vanhemmille.
mitään luulee, mietin vaan mikä on pro-anan ja anorektikon ero, kommenttienne perusteella vaikuttaa siltä ettei eroja olekaan, vaan jokainen pro-ana on anorektikko ja jokainen anorektikko on pro-ana?
Jokainen anorektikko on varmasti jossain vaiheessa sairauttaan jopa ajatellut, että anoreksia on hänen henkilökohtainen elämäntapansa, yleensä kun vasta parantuva anorektikko tajuaa, että hän on sairas.
Ja kuitenkin edelleen "vain jotkut" ovat pro-anoja?
Taisin esittää sellaisia kysymyksiä, jotka eivät vastaa yhtään mihinkään. Vai olisiko tosiaan niin, että sekä pro-anat, että anorektikot vastaisivat kaikkiin anorexiasta esitettyihin kysymyksiin juuri samalla tavalla?
"jokainen pro-ana on anorektikko ja jokainen anorektikko on pro-ana"
Eka meni oikein, mutta jokainen anorektikko ei todellakaan ole proana. ne jotka haluaa parantua.
"In the past year, one topic that continually gets debated with great passion is;
WHAT THE HELL IS PRO ANA ANYWAY?
To tell you the truth, sometimes the discussions get my head spinning so much, I really couldn’t tell you. But at the end of the day I always come back to this;
IF YOU ARE LOOKING FOR SUPORT, DON'T LEAN ON OTHERS WITH YOUR SAME PROBLEM."
Suomeksi:
"Kuluneena vuonna topikki, josta uudestaan ja uudestaan kiistellään intohimoisesti on:
Mitä helvettiä pro-ana oikeastaan on?
Totta puhuakseni keskustelu saa pääni usein niin pyörälle etten itsekään osaa sanoa, mutta päivän lopulla tulen aina samaan ajatukseen:
JOS ETSIT TUKEA, ÄLÄ NOJAA NIIHIN, JOTKA KÄRSIVÄT SAMASTA ONGELMASTA."
http://mamavision.com/2007/11/08/the-pro-ana-experiment/#comments
Mie en ala nyt riitelemään kenenkään kanssa tai tuputtamaan mielipiteitäni, mutta kerron miten asian nään. (kaksi vaihtoehtoa)
Sitä mieltä olen, että pro-ana ei eroa mitenkään anorektikosta. Näen asian niin, että pro-anailu on tavallaan anoreksian vaihe. Joillakin se tulee ja joillakin ei.
Täällä oli monia hyviä pointteja, jotka tukevat tätä ajatelmaa, en viitsi kaikkia luetella, mutta se on varmastikin totta, että pro-anat ovat vakavasti mielenterveyshäiriöisiä ja saavat itsensä ajattelemaan, että anoreksia on elämäntapa eikä sairaus. Yhtäkkiä syömisen aloittaminen ei heilläkään onnistu tuosta noin vaan helposti, vaan varmastikin se voimakas lihomisen pelko, joka ns. "oikeilla anoilla" on, on yhtä voimakas heilläkin, joten he eivät syö. Sitten kun tajuaa, että tämä on pakkomielle, tajuaa mitä tekee ruumiilleen ja sitten kun ensimmäiset vakavat oireet saapuvat, pro-ana ymmärtää, että tämä on sairaus.
Sekavasti selitetty, myönnän (syömättömyyden johdosta pää hidas), mutta pointtini on se, että pro-anailu voi olla "normaalin" anoreksian vaihe. Se on ainakin minun osallani pitänyt paikkansa, ihannoin sairauttani ja olin "ylpeä" siitä, mutta ajatukseni muuttuivat ja nyt olen kokonaan toista mieltä.
Jos tämä ajatelma ei pidä paikkaansa, se on ainakin varmaa, että pro-anat ovat syömishäiriöisiä (erilailla kuin "oikeat" anat) eikä kumpikaan syömishäiriön muoto ole toistaan "parempi".
Eihän kukaan ajattele, että olen oikeasti sairas, kun minulla anoreksia, mutta sinä olet vain "leikki-sairas" kun sinulla on bulimia.
Mutta jokainen ajatelkoon miten haluaa. Ehkäpä tutkijat joskus selvittävät tämän.
ajateltu : )
Jännitti hieman pistää omia ajatuksia, mutta kiva saada myönteistä palautetta. Piristit päivän :)