"Hiljaisuus on myöntymisen merkki". Me kaikki, jotka olemme istuneet vuosikaudet niissä hirveissä hoitokokouksissa ja neuvonpidoissa, emme voi mitenkään uskovaisina ihmisinä tukea sellaista toimintaa. Silloin pelkäsimme oman ja läheistemme kohtelun/kohtalon puolesta niin paljon, ettemme suutamme avanneet vaan pelolla odotimme omaa hoitovuoroamme.
Nyt aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta, joten uskaltaisimmeko ottaa asian puheeksi? Se, että vaikenemme edelleen, on merkki siitä että hyväksymme siionissamme harrastetun henkisen ja hengellisen väkivallan. Annammeko sen toistua? Liitytään yhdessä rintamassa vaatimaan selvitystä vuosikymmeniä painaneeseen asiaan! On jo aika.
Nyt aikaa on kulunut jo parikymmentä vuotta, joten uskaltaisimmeko ottaa asian puheeksi? Se, että vaikenemme edelleen, on merkki siitä että hyväksymme siionissamme harrastetun henkisen ja hengellisen väkivallan. Annammeko sen toistua? Liitytään yhdessä rintamassa vaatimaan selvitystä vuosikymmeniä painaneeseen asiaan! On jo aika.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Psykologit kertovat, että esim. ihmiskaappausten yhteydessä kaapatut uhrit samaistuvat varsin pian kaappaajiinsa.
mutta minä tunsin vain pelkoa. En halunnut olla mukana siinä hommassa -vain istua hiljaa takapenkissä mahdollisimman huomaamattomana. Missään vaiheessa en hyväksynyt sitä, mitä nämä pelottavat SRK:n miehet tekivät. Mutta valtaosa varmasti samaistui heihin ja ihailikin heidän taipumatonta uskoaan julmien tekojensa oikeutukseen.
Enää en pelkää heitä samalla tavalla, mutta en myöskään uskalla yksin lähtea asiaa ajamaan.
Lähteä joukolla toimimaan?
Suurelle joukolla SRK ei voi yhtään mitään.
SRK:lla ei ole mitään valtaa ilman teitä, jotka alistutte tuohon vallankäyttöön.
SRK:n jäsenet! Miksi olette valinneet sellaisia?
Eikö sinne kannattaisi valita uskovaisia?
Sen tunnistaa hedelmistä: "Ilo, rauha, rakkaus,..."
Onko julmuus kylmyys ja fanaattisuus uskon hedelmiä?
mahdollisuutta, kun veljet itse valitsevat aina uuden jäsenen ja seurakunta seuraa äimän käkenä, että näikö tässä taas kävi!
eniten. Jos alan vastustamaan tai arvostelemaan SRK:n toimia, niin perheeni kimppuun käydään heti. Olen tämän nähnyt ja siitä joutunut kärsimään aiemminkin.
Hyvästä keskustelun avauksesta.
On hienoa, vastuullista ja lähimmäisen rakkautta ilmentävä tämä kirjoituksesi.
Toivon lämpimästä vilkasta vuoropuhelua tästä asiasta.
ja tökerö yritys herätellä kollektiivista syyllisyydentunnetta. Et ehkä ole niin viisas kuin kuvittelet eivätkä vl:t ole ehkä keskimäärin niin tyhmiä kuin luulet?
Kolahtiko pahastikin kun noin kirjoitit?
...
Mikään ei ole niin tökeröä, kun siirtää omaa syyllisyyttä toiselle. Puhut syyllisyyden tunteen aktivoimisesta. Sehän kertoo että se on siellä sydämessä, miksei sitä sitten pureta?
Pelko, epävirmuus ja auktoriteetit ovat ylipäätään olleet aina vallan merkkejä, sekä säilytystapaoja, mutta kun ne hyväksytään mukisematta ja otetaan vielä syyllisyys selkään, kuten lestadiolaiset ovat sen tehneet, ollaan jo aivan jossain muualla kun kristallisessa maailmassa.
Suurin syyllisyys, joka teissä on, on ilman muuta valehtelu. Kannatte valehtelulla niiden ihmisten taakkoja, jotka tuhosivat käytännössä yhden VL sukupolven, vain milelisteliät ja valehtelijat jäivät, sekä luonnollisesti ne johtajat.
Koska juuri valehtelu on kollektiivista, elää myös lapsenne valheessa, jonka ne kotoina saivat, juuri siksi lahkonne purkaantuu.
Sitä, onko VL keskivertoa tyhmempi, ei minulla ole tukituksia käytössä, mutta heidän ylimaailmainen tietonsa on suppea, koska käytössä on vain hyvin konservatiivissa tapoja saada tiuetoa maailmalta, sillä juuri tynnyrissä kasvatuksen periaate pitää vielä lahkoa jotenkin kasassa.
Evankeliumi sitä ei tee, koska syntipainotteisuus saarnoissa on liian suuri.
syntinen, pelko ja auktoriteetti. Taidat olla syntinen ja pelätä auktoriteettejä?
"heidän ylimaailmainen tietonsa on suppea, koska käytössä on vain hyvin konservatiivissa tapoja saada tiuetoa maailmalta"
Aika hurja juttu. Ihanko todella olet tuota mieltä? Oman kokemukseni kanssa tuo ei mene kyllä ollenkaan yksiin.
"Suurin syyllisyys, joka teissä on, on ilman muuta valehtelu. Kannatte valehtelulla niiden ihmisten taakkoja, jotka tuhosivat käytännössä yhden VL sukupolven, vain milelisteliät ja valehtelijat jäivät, sekä luonnollisesti ne johtajat."
Valehtelu? Sanoisin pikemmin että ne jäivät, joiden kohdalla aivopesu / pelottelu onnistui. Minun mielestäni vl:lät todella uskovat asiaansa: aivopestyt todella uskovat, että hoitokokoukset olivat siunauksellisia. Joku tuolla puhuinkin jo panttivangeista, jotka alkavat samaistua terroristeihin...
Srk-lainen seurakuntaväki on vaikeina aikoina ollut psyykkisesti ja sosiaalisesti omassa umpiossaan täysin riippuvainen seurakunnan sisältä tulleista julmureista. Srk-opin mukaisessa yhteiskunnallisessa eristyneisyydessä eläminen (vaikka se on tapahtunut ulkomaailman mielestä aivan vapaaehtoisesti) on muodostanut psyykkisen vankilan seinät. Siinä se ihmisoikeusrikkomus näyttää vaikutuksensa. Ihmisillä ei ollut normaaleja kansalaistaitoja, joiden avulla selvitä vääränlaisesta painostuksesta. Alkukantaisissa yhteisöissä ryhmän ulkopuolelle sulkeminen on toiminut kuin kuolemantuomio. Näistä palstan keskusteluista päätellen kuoleman rajoille hoitokokousvuosina Siionissa jouduttiinkin.
- Itse kieltäydyin aikanaan kaikista "puhutteluyrityksistä", sillä tiesin pelin hengen. Se oli minulle varmaa, että senaikainen Siioni ei ainakaan Jumalan valtakunta ollut, ja sen tiedon mukana meni muukin osallistumishalu. "Uskoton" ei sovi määrittelemään minua. Minun Jumalani on hyvä ja rakastava Isä. Nyt on kyllä helpottavaa lukea näitä tekstejä, en ole ollut yksin. Silloin ei keskustelukumppaneita juuri ollut.
"Ihmisillä ei ollut normaaleja kansalaistaitoja, joiden avulla selvitä vääränlaisesta painostuksesta. "
Aivopesu alkaa jo lapsena: joka puolella (pyhäkoulussa, raamattuluokassa, kotona) korostetaan sitä, että uskomassa (vl-uskossa) pysyminen on elämän tärkein asia. Kun laumahenkeä pidetään jatkuvasti yllä, joku häikäilemätön vallankäyttäjä saa tottelevaisen ja nöyrän joukon alamaisikseen.
Muistan hoitokokousvuosilta ainakin yhden "hoiturin" joka nautti silminnähden omasta vallastaan.
orjuuttamista ja kontrollia kuin jehovilla on. Et saa ajatella edes itse, joku on tehnyt senkin jo puolestasi. Uskomatonta touhua VL:ssä.
pitää hoitokokouksia "siunauksellisina"? Onko empiiriseen tutkimukseen perustuvaa tilastotietoa? Kyllä taitaa suurin osa olla tosiasiassa sitä mieltä, että olivat ihan muuta.
Voihan kyllä olla, että tästä nousee vielä enemmänkin keskustelua, mutta vl-yhteisössä kaikki tuollaiset liikut vievät aikansa. Hiljaa hyvä tulee.
"Et saa ajatella edes itse, joku on tehnyt senkin jo puolestasi. "
Niinpä, itse ei saa ajatella, koska se on tie ulos tästä liikkeestä (ja ylipäätään uskonnollisuudesta).
Sen sijaan vl:t oppivat hokemaan vl-fraaseja, joissa on vl-opetus kiteytyneenä. Ei _tarvitse_ ajatella itse.
VL:ään kuuluminen ei pelasta sinällään yhtään ketään, koska mikään uskonto ei pelasta.
Raamattu sanoo, usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinä pelastut.
Ei siinä tarvita ainuttakaan uskontoa tai lahkoa.
Näin opettaa Raamattu.
Minulla oli sama tunne ja tilanne silloin. En toki silloin tiennyt, että oli kysymys siitä, mistä nyt kirjoitit. Se selittää aika pitkälle sitä, miten vl-piireissä toimittiin, miten kuuliaisia oltiin, vaikka ehkä jossain sydämen sopukoissa oli aavistus jostakin muusta?
Mutta vl-syyllisyyden aktivoiminen ei onnistu, jos sitä ei ole pienesti jo olemassa! Siispä sitä kannattaa herätellä ja toivoa, että se oli parannukseksi ja rakennukseksi ihmisten välisisiin suhteisiin. Suhteet ovat kohmeessa ja osin jäissäkin, joten parannettavaa on!
On hyvin surullista nyt todeta, että seurakunnasta irtaantumisen jälkeen on itse joutunut tietoisesti ponnistelemaan sukulaissuhteiden ylläpitämiseksi. "Uskottomana" on ollut heille vaikea tapaus. Olen ollut oma itseni, mutta tuntenut tuota kohmeisuutta. Joskus se on tuntunut ylivoimaiselta. Voi miten turhaa on kaikki jäykistely ja etäisyyden pito! Näitä palstoja seuratessa ei voi kuin surra sitä turhaa kitkaa. Ihmisten pitäisi välittää toisistaan, energiaa tarvitaan todellisiin elämän ponnisteluihin, miksi tuhlata sitä turhiin uskonnollisiin juoniin?
Jos et tunne syyllisyyttä, veli rakas hoitokokousaikaisesta toiminnastasi, niin mistä sitten?
Ei ole helppoa elää valheessa, vai mitä?
Ketä totuuden julkitulo vahingoittaisi?
Monella on taakkoja omalla tunnollaan.
Pyhä Henki kehottaisi selvittämään, mutta yhteisö vaikenee, halveksii ja tuomitsee tälläisen.
sydämessämme neuvomassa meitä totuurteen vai onko se poistunut sieltä vuosikymmenien salailun aikana?
kuin Jeesuksen aikana oli fariseusten kanssa.
Ulkokullatut ja omahyväiset fariseukset lastasivat ihmisten harteille niin raskaita kuormia, etteivät kaikki kestäneet. Ne kuormat eivät olleet Jumalasta vaan ihmisistä.
Onko VL sellainen uskonto, jossa ihmisten sana määrää ja Jumalan sana on sivuseikka.
Jeesus itse sanoi näin, ja se on totuutta Raamatusta.
Matteus 23:1-5
1 Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
2 sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.
4 He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.
5 Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. He tekevät raamatunlausekotelonsa leveiksi ja vaippansa tupsut suuriksi
6 ja rakastavat ensimmäistä sijaa pidoissa ja etumaisia istuimia synagoogissa,
on se tekijän näkökulma, joka perustelee toimintaansa esim. Raamatun opetuksella välttää omatekoista hapatusta, ja sen perkaamista pois.
Ja se kokijan näkökulma, joka tn. myös puolustelee itseään tai toista Raamatun opetuksella yksin uskosta Kristuksen tähden tai sillä että tehkää toiselle niin kuin itselle tahtoisit tehtävän.
Nähdäkseni nämä näkemykset ja kannat tulevat kuitenkin toimeen keskenään, mutta tuskin ovat kovin lämpöisä, pikemminkin viileitä keskenään.
Seurakunnassa julistettu "yksittäinen uskovainen voi ymmärtää väärin, mutta seurakunta on erehtymätön" -oppi estää yksiselitteisesti yksilötasoltä lähtevän arvionnin.
Seurakunta järjesti hoitokokoukset, joten yksittäisellä vl:llä ei ollut mitään mahdollisuutta puuttua asiaan joutumatta "ulosheitetyksi".
Sama hengellinen väkivalta on mahdollista nykyisinkin. Erona on kuitenkin se, että "hoitoja" on mahdoton pitää pelkästään sisäpiiritietona. Se pakottaa SRK:n/seurakunnan luopumaan "salaisista oikeustoimista". Jos esim. Hannu Karpon dokumentti "Syntisin silmin" ( http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=68&a=1708 ) olisi tullut vl:n tietoon, niin SRK:n hoitokokoukset olisivat vaikeutuneet. TV-kielto esti asian tulemasta vl:n tietoon. Sota-ajan taktiikkahan on usein katkaista ensimmäisenä avunpyyntöyhtedet.
Vai luvattiinko asioista puhua kokousten ulkopuolisille? Monien tietojen mukaan jopa rauhanyhdistysten ovet oli lukittu kokousten ajaksi, jotta "vapaa lammaslauma" pysyy SRK:n hallinnassa.
Suomen rikoslaki sanoo vapaudenriistosta?
Olen minäkin tuosta ovien sulkemisesta monesti lukenut, jos se on todelisuudessa tapahtunut niin ompa tosi paha juttu herätysliikkeelle.
>> Monien tietojen mukaan jopa rauhanyhdistysten ovet oli lukittu kokousten ajaksi, jotta "vapaa lammaslauma" pysyy SRK:n hallinnassa.
Sanoo mitä sanoo, mutta ohje on, että uskovainen ei nosta syytettä "veljeä vastaan". Kyllä nämä "vasikat" osattiin hiljentää.
Nykyisin homma on lipsunut, koska rikas ja yksinkertainen veli täytyy "realisoida" SRK:n hyväksi. Testamentti..suoraveloitus opistoille. Anteliasta Jumala rakastaa..vai olikohan se SRK..?
ja nyt pakoilemme vastuutamme. Vaikeneminen ei ole vastuullista kun näkee julmaa väkivaltaa lähimmäisiään kohtaan. On surullista, ettei SRK asiaa näe toimenpiteiden arvoisena.
sekä ylpeyttä, että pelkoa, kun ei uskalleta myöntää tehtyjä vääryyksiä ja nöyrtyä tekemään parannusta.
On niin iso seurakunta kuitenkin "alapuolella", että voisi syntyä melkoinen sekasorto, kun iso porukka kuulisi, ettei asiat olekaan niin kuin on annettu ymmärtää ja saattaisivat kokea itsensä harhaanjohdetuiksi ja petetyiksi.
Mutta minkäs tekee jos omakohtaista uskoa Kristukseen peräänkuulutetaan vähemmän kuin kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille. Ja joku vuosi sitten usein kuuli varoitettavan itsekseen Raamattua lukemasta, koska voi tulkita sitä väärin (tai oikein?). Melkoinen kiisseli ja sitkistyy vaan.
Iso seurakunta on siis tavallaan SRK:n miesten "vastuulla" ja siksi ei olisi varaa virheisiin. Mutta jos virheitä peitellään ja selitellään eikä anteeksi pyydetä, tulee väistämättä lisää virheitä ja lopulta menee luotto kokonaan. Näinhän käy ihan tavallisessakin kanssakäymisessä ihmisten kanssa.
puolustuskyvyttömien vahnusten nöyryyttämisen ja olemattomiin synteihin sitomisen olevan oikein? Entä aikuistumisen kynnyksellä olevien tukea tarvitsevien nuorten painostamisen ja piinaamisen loputtomilla kielloilla sekä käskyilla -päättyen saatanalle heittämiseen?
Emmekö ilkeä tunnustaa kannattavamme tällaista oppia? Ei ihme, mutta asiat selvuiävät vain selvittämällä -eivät maton alle lakaisemalla!
"ulkopuolisille", mutta tietääkseni siitä ei mitään suullista lupausta olisi annettu.
Oli hyvin ristiriitaista, kun meistä Rauhanyhdistyksistä erotetuista/erkaantuneista kerrottiin jos jonkinlaista "tietoa ulkopuolisille", kun itse sai nuhteita oman todellisen psalminsa kertomisesta.
Hoitokokouksia väärähenkioppeineen ja seurakunnan erehtymättömyyttä ja "neuvoja" ohi Raamatun ei pidä kenenkään hyväksyä. Moni on tosiaan vaitiolollaan hyväksynyt kaiken tuon, senhän tiedetään olevan myöntymisen merkki.
Toisinaan nousee toivonkipinä, josko Ry:n sisältäkin löytyisi tuntoon tulleita, entivanhasen uskonkäsityksen sydämessään tuntevia. Tämä ketju on sellainen!
Kirjoittelemisiin! T. sikka
Sopisiko hengelliseen väkivaltaan seurakunnassa sama kuin perheväkivaltaan yleensä?
Jos isä, äiti...harjoittaa perheessa fyysistä tai henkistä väkivaltaa, tapahtuu mm. seuraavanlaista.
Perheen jäsenet oppivat salaamaan tapahtumat ulkopuolisilta. Lapset pelkäävät mm, että heitä rankaistaan tai tapahtuu jotakin vielä pahempaa jos he puhuvat väkivallasta ulkopuolisille. Lapset oppivat myös suojelemaan vanhempiaan, joista he ovat täysin riippuvaisia. Pelkäämisen lisäksi he häpeävät omaa perhettään. Kotiin ei voi tuoda kavereita. Sulkeudutaan ankeaan omaan oloon. He eivät tiedä että kukaan voisi kuitenkin auttaa, Heistä tuntuu että he ovat itse syypäitä kaikkeen pahaan. Tämä tunne voi säilyä läpi elämän. - Vasta jonkun ulkopuolisen puuttuminen ja kyseleminen avaa portteja että voisi ottaa apua vastaan. Väkivalta loppuu usein jo silloin kun kaikki perheessä tietävät, että joku ulkopuolinen taho on perheen kuvioissa säännöllisesti mukana ja saa tietää, mitä perheessä tapahtuu.
- Voisiko tätä kuviota soveltaa uskonnolliseen yhteisöön, kysyisin teiltä.
Itse olen vl-kodista lähtöisin ja aina olen hävennyt uskoani, koska sen takia niin paljon on haukuttu koko kouluajan "lestaksi". Uskoa oli tosi vaikea missään tunnustaa, vaan mieluummin oli hiljaa ja antoi ihmisten "arvata" mitä porukkaa on. Tiedän kuitenkin monen häpeävän uskoaan ilman, että olisi sen takia ollut kiusattu. Siihen on kai ollut syynä paikkakunta, jossa on paljon "heitä" sekä ennakkoluuloisia että "heitä" typerinä pitäviä ihmisiä paljon. Nykyisin ihmettelen itsekin "heidän" sokeuttaan niille höpösynneille. Mutta niistä ei voi keskustella tai kyseenalaistaa niitä koska silloin on väärässä hengessä tai vikovalla mielellä. Se tukkii tehokkaasti ihmisten suut. Ei pidetä uskovaisena jos et ole "yksimielinen".
Kotona taas isä käytti henkistä väkivaltaa lapsiin. Häpesin siis myös kotiani.
Ei kovin hyvät lähtökohdat lapselle!!
Nyt kuitenkin eheytymässä pikkuhiljaa kaikesta tästä. Vl:sta lähdin joku aika sitten.
Suojelemme johtimiehiämme ja SRK:ta, koska olemme heistä hengellisesti riippuvaisia. Lisäksi jos myöntäisimme päämiestemme julmat teot, tunnustaisimme samalla olevamme rikoskumppaneita (jo vuosikymmenien ajalta). Miltä se saisi uskonkilvoituksemme näyttämään? Se saisi koko uskomme näyttämään teeskentelyltä, jota se toki tunkion päältä uskominen onkin!
uskonkilvoitus muiden silmissä näyttää?
Eikö ole tärkeämpää, että julmuudet ja muut rötökset on tunnustettu ja saatu anteeksi. Uskon, että Jumala siunaa niissä korvausaasioissa.
uskomalla, mutta Taivaan Isä näkee jokaisen sisimpään. Muista se.