Kohta loppuu 3 kk sairasloma (keskivaikea masennus). Olenkohan vielä sairas? Mielialat vaihtelevat tosi paljon. Vihaan Seronilia. Päätä särkee joka päivä. Vihaan psykiatrin tunkeilevia kysymyksiä. Psykologityttö ei välitä ollenkaan, istuu vain siinä. On niin vaikeaa puhua koko ajan. Papin edessä on pakko esittää kilttiä. En haluaisi mennä minnekään puhumaan mutta ystävä pakottaa. Luuletteko että olen vielä sairas?
Masennuksesta
toipuminen
8447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
päänsärkyä kokojan, voi olla väärät lääkkeet, ota yhteyttä psykiatriin, kerro hänelle.
Toiseksi...Mitä mieltä psykiatri on tilastasi?
Mielialavaihtelut, "kireä pinna" sekä korkea kynnys mennä kotoa mihinkään kuuluvat kyllä masennukseen.
Keskustelupalstalta ei varmaan saa diagnoosia masennustasostasi, joten kannattaisi vaan luottaa ammattilaisiin. Kysymykset kartoittavat tilaasi, yritä vaan jaksaa vastata.
Vastaa psykologille vaan siihen, mitä hän kysyy, jos keskusteleminen tuntuu vaikealta.
Jotakin tilastasi kertoo myös ystävän huoli.
Jos et itse tahdo jaksaa, pyydä ystävä mukaan.
Itse tunnet sen sisälläsi onko siellä oleminen jo parempaa. Avautuminen tuntuu olevan sinulle kovin vaikeata ja ehkä se on syykin siihen miksi sinä masennuit. Mitä enemmän avaudut tuskan kanssa sitä vähemmän se tuska on niskan päällä, onko näin ? Sinuna hyödyntäisin mahdollisimman hyvin tuon psykiatrilla olon,hänhän yrittää ilmeisesti ihan tosissaan kanssasi saada sinut auki lukoistasi, älä sitä pelkää vaikka se sattuu. Kipeä on pahempi jos se kestää vuosikausia ! Sinulla on paha olo ja näkisin itse että kannattaa jatkaa puhumista koskapa sitä niin vaikea on sinun tehdä. Ystäväsi taitaa olla kovasti sinuun kiintynyt kun jaksaa sinua patistaa eikä luovuta, älä sinäkään. Kerta kerran jälkeen varmaan sinun on helpompaa puhua myös sisimpäsi tuntemuksia ja nähdä niitä sellaisina kuin ne on. Jonain kertana alatkin jo oivaltaa masennuksesi aiheet, siitä se lähtee :)
Kirjoitat ongelmsitasi anonyymisti, jollekin palstalle mille ne kuuluvat.
Tällöin kerrot asiat aika liki niinkuin ne ovat ja miltä ne tuntuvat.
Kun ei tarvitse esittää mitään.
Ihmiset kyllä sitten vastaavat, suht. tunteettomasti toki, mutta se onkin ihan hyvä.
Tunteella kun liikaa suhtautuu asioihin, niin helposti tulee ylilyöntejä.
Miten on muuten alkoholin käytön laitasi.
Se on yleisin syy masennuksen puhkeamiseen ja jatkumiseen.
Vaikeinta on juuri nuo ensimmaiset kolme kuukautta.
tosi paljon vaihtelua löytyy. Joskus luulen, että kaikki on ihan hyvin. Sitten kaikki on taas ihan toivotonta. Joskus olen onnellinen mutta jos ajattelen tarkemmin tiedän, ettei minulla ole tulevaisuutta. Hyvinä päivinä häpeän "turhaa" sairaslomaa, lääkitystä yms. Sitten tuntuu taas että pitäisi päästä hoitoon tai muuten en enää jaksa hetkeäkään. Päässä liikkuu niin hirveästi erilaisia ajatuksia etten oikeasti tiedä mitä uskaltaisin sanoa psykiatrille.
alkoholia ollenkaan.
Kysymys, että oletko vielä sairas, eli siis masentunut on yhtä kummallinen kuin jos kysyisit että oletko vielä surullinen. Eiköhän ihminen itse tiedä onko masentunut vai ei.
Ketään ei takuulla auta ainakaan väkisin puhuminen. Puhu sitten kun itseäsi huvittaa ja jos ei huvita, älä puhu.
Kyllä minäkin olen aina välillä joutunut miettimään (ja etenkin sairauslomalla), että olenko vielä oikeasti sairas eli vakavasti masentunut (minun kohdallani).
Eli mielestäni ap:n kysymys oli ihan aiheellinen. En nyt omasta sairauslomastani johtuen jaksa enempää vastaustani perustella.
Halusinkin kuulla muiden kokemuksia.