Mitäs mieltä tästä artikkelista?
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/keskustelut/viestit.aspx?messageID=0e4c6280-322e-422d-97f2-6144d760b303
RUOKAILUHETKI KERTOO VANHUSTEN ARVOSTUKSESTA ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA
Jos yhteiskunnan eettisyyden mitta on se kuinka hyvin se huolehtii vanhuksistaan, on syytä lähteä pohtimaan, miksi joka kolmas vanhus kärsii aliravitsemuksesta Suomen laitoksissa. Tämä julkisuudessakin esiintynyt aihe vanhusten ravitsemuksesta sai meidät ihmettelemään miten tällainen on mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassamme ja mitkä tekijät siihen johtavat. Artikkelimme syntyi näistä kysymyksistä ja omakohtaisista kokemuksista.
Ruokailutilanteet ovat usein kaavamaisia, kiireisiä ja meluisia. Ruoka tarjoillaan tiettyyn aikaan ja koko hoitopaikan toiminta lähtee ruoka-aikojen tiukalla noudattamisella. Joskus hoitajat joutuvat tuomaan vanhukset ruokapöytään kiireellä, eikä vanhusta ei ehditä viemään vessaan. Ruoka-aikojen välisenä aikana pyritään viihdyttämään vanhuksia television ja radion avulla, joskus jopa molemmilla yhtaikaa. Valitettavasti nämä viestintävälineet saattavat jäädä auki myös vanhusten ruokailun ajaksi, jolloin ruokarauha rikkoontuu. Ruokailuvälineetkään eivät aina edistä ruokahalua, sillä usein käytetään esimerkiksi muoviastioita. Soseutetun ruoan ulkonäkö, maku ja lämpötila jäävät joskus huomiotta. Ruokailuympäristö ei aina ole syömiseen kannustava; viihtyvyyteen laitoksissa ei useinkaan ole satsattu tarpeeksi. Ruokailutilat ovat kliinisen oloisia eivätkä muistuta kodinomaista keittiötä. Paperinen esiliina, servietit ja muu keittiön rekvisiitta eivät joka paikassa välttämättä ole esteettisiä. Jotkut joutuvat syömään hoitosängyssä, eivätkä pääse edes vaihtamaan ympäristöä ruokailun ajaksi. Kiire vaikuttaa siihen, että ruokailuun ei jää tarpeeksi aikaa. Esimerkiksi syöttämiseen ei aina hoitajalla ole sen edellyttämää aikaa.
Toivoisimme tämän artikkelin myötä, että ensisijaisesti päättäjätahot ja esimiehet ymmärtäisivät ruokailuhetken merkityksen vanhuksen elämässä. Nykypäivän trendit, tuloksellisuus ja tehokkuus, näyttävät sivuuttavan ruokailun laatutekijät täysin. Ruokailuhetkeen on satsattava vanhuksen elämänlaadun takaamiseksi. Ruokailusta ei ole varaa enää vähentää resursseja; se ei ole oikea kohta säästötoimenpiteille. Johto- ja päättäjätahojen lisäksi haluamme tuoda tätä vanhuksen näkökulmaa konkreettisin havainnoin myös vanhusten parissa työskentelevien ajateltavaksi. Tiedämme minkälaisissa olosuhteissa, kireissä työilmapiireissä ja kiireellisessä työtahdissa he työskentelevät. Tarkoitus on tuoda esille sitä, miten pienin askelin voidaan parantaa yksittäisissä tilanteissa vanhusten ruokahalua sekä tehdä ruokailuhetkestä arvokkaan ja elämyksellisen.
RUOKAILUTILANNE JA RAVINTOKOOSTUMUS OVAT YHTÄ TÄRKEITÄ
Vanhusten ravitsemukseen on kuitenkin kiinnitetty huomiota. Monissa vanhusten hoitopaikoissa tiedostetaan nykyiset vanhusten ravitsemussuositukset, mutta niitä ei aina noudateta kokonaisvaltaisesti. Vanhusten ravitsemukseen vaikuttavat muutkin kuin fyysiset ravitsemustekijät. Ruokailu on vahvasti myös psyykkinen ja sosiaalinen tapahtuma, jonka osaa ravitsemuksessa ei tule vähätellä. Ruokailuun ja ravitsemukseen vaikuttaminen alkaa siitä, että aletaan tiedostaa kaikki sen taustalla vaikuttavat tekijät. Pelkästään oikea energiakoostumus ruoassa ei paranna huonosti syövän vanhuksen ruokahalua. Siksi laitoksissa tulisi yhtä paljon panostaa ruokailutilanteisiin kuin oikean ravintokoostumuksen tarkkailuun.
RUOKAILU ON TÄRKEÄ KIINNEKOHTA VANHUKSEN ELÄMÄSSÄ
Ruokailu rytmittää päivän tapahtumia, se on usein itse päätapahtuma. Laitoksissa aterialla tavataan muita ja parhaimmillaan seurustellaan ja muistellaan. Ruokailutilanteessa tärkeää on se, että vanhukset voivat rauhoittua syömään.
Itsemääräämisoikeutta kunnioittaen olisi tärkeää myös se, että vanhukset saisivat päättää mahdollisimman paljon siitä, mitä he juovat ja syövät. Oman lempiruoan saaminen ilahduttaa varmasti ja ruoka maistuu paremmin.
Hoidossa vanhus menettää vapautensa valita milloin ja kenen kanssa hän syö. Hän joutuu syömään toisten laittamaa ruokaa, turvautumaan toisten antamaan apuun sekä syömään silloin, kun on määrätty ruoka-aika. On vaarana, että vanhuksen itsemääräämisoikeus kaventuu ja sitä kautta vanhuksen itsetunto huononee. Tästä voi seurata masennusta, joka edelleen vähentää ruokahalua. Masennusta hoidetaan yleensä lääkkein, mikä ei ole paras ja varsinkaan ainoa tapa hoitaa sosiaalisista syistä syntyneitä arvottomuuden tunteita.
Ruokailussa on myös monta elementtiä, jotka mahdollistavat sen hyödyntämisen kuntouttamisessa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Olisi myös tärkeää jos hoitolaitokset voisivat tarjota vanhukselle mahdollisuuden ruokailla yhdessä omaisten kanssa ja siten edistää vanhuksen ja omaisten suhteita. Silloin ruokailutilanteesta tulisi vielä kodinomaisempi ja vanhus saisi ruokailla itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.
RUOKAILUHETKEN MONET ARVOSTUSTA OSOITTAVAT ELEMENTIT
Ateriarytmi on yksi ruokailuun liittyvä tärkeä elementti. Ruokailua suunniteltaessa olisi lähtökohtana pidettävä vanhusten hyvää ravitsemusta eikä esimerkiksi työntekijöiden työaikoja. Ateriat olisi hyvä rytmittää tasaisesti niin, että vanhukselle ei tulisi liian pitkiä paastoaikoja. Yöpaasto saisi olla enintään 11 tuntia.
Ruokahalun lisäämiseksi on muutamia keinoja. Liikunnalla on luonnollisesti ruokahalua lisäävä vaikutus, joten sitä tulisi hyödyntää. Tuoksuilla saadaan aikaan välitön ruokahalun lisääntyminen. Ruoka olisi hyvä tehdä paikan päällä eikä esimerkiksi tuoda jostain muualta. Tuoksutkin ovat ruoan valmistusvaiheessa parhaimmillaan. Vanhusten kanssa voidaan myös yhdessä tehdä ruokaa tai muita siihen liittyviä valmisteluja.
Sillä, minkälaiselta ruoka näyttää, on suuri vaikutus ruokahaluun. Soseeksi survottu ruoka ei herätä ruokahalua. Siinä ei ole eroteltavissa eri ruokalajeja, eikä täten näytä herkulliselta. Jos kuitenkin ruoan soseuttaminen on välttämätöntä, tulisi silloin kiinnittää huomio ruoan makuun, väriin ja lämpötilaan.
Millaista ruokaa vanhuksille sitten tarjotaan? Tämän päivän vanhukset haluavat syödä perinteisiä ruokia, joita he ovat syöneet ollessaan lapsia ja siitä eteenpäin. Kunnon ruispuuro isolla voisilmällä ja täysmaidolla pitäisi olla jokaisen vanhuksen oikeus.
Kaunis kattaminen on itsessään ruokailuhalua nostava ja arvostusta osoittava ele. Kattamisessa voidaan käyttää kauniita lautasliinoja ja erilaisia kattaustekniikoita. Pöydät voidaan koristella kukkasin ja pöytäliinoin. Myös ruokailutilaan voidaan panostaa sisustuksella. Yksi mahdollisuus olisi kattaa pöytä ja koristella ympäristö vuodenaikojen mukaan. Erilaiset juhlat tulisi ottaa huomioon ja tarjoilla niihin perinteisesti kuuluvia ruokia. Koristeluilla voidaan vaikuttaa siihen, että päivästä toiseen samassa paikassa syöminen voikin välillä tarjota jotain uutta ja virkistävää. Mielestämme vanhainkodit ja muutkin vanhusten palveluyksiköt voisivat hankkia myös vanhoja koristeastioita vanhuksia ilahduttamaan.
Syötettäessä voidaan helposti myös kohdella vanhusta arvottomasti. Hoitajan pitäisi asettua vanhuksen kanssa samalle tasolle kasvot vastakkain, jolloin hän voi kohdata vanhuksen vertaisenaan. Hoitajan tulisi ensimmäiseksi kertoa vanhukselle mitä ruokaa lautasella on. Vuoteessa makaavan vanhuksen asentoa tulisi kohentaa ja huone tuulettaa, jotta ruokailutilanne olisi miellyttävämpi. Syötettävää vanhusta on kohdeltava hienotunteisesti eikä häntä saa syöttää väkisin. Jos vanhus kieltäytyy syömästä, on hoitajan oltava kärsivällinen ja kekseliäs sekä löytää keinot tilanteen korjaamiseksi. Vaikka vanhus olisi menettänyt puhekykynsä, ei ruokailun sosiaalinen merkitys vähene. Vanhukselle puhuminen osoittaa arvostusta.
Hoitoyhteisöissä ei useinkaan ole mahdollista järjestää vanhuksille elämyksellistä ruokahetkeä työntekijöiden vähyyden sekä tilojen ja välineiden puutteiden vuoksi. Ruokailuun tarvittaisiin siis myös ylemmän tason panostusta asiaan, jotta vanhusten arvostuksen osoittaminen olisi mahdollista.
Sosionomit (vanhustyö)
Laurea-ammattikorkeakoulu
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/keskustelut/viestit.aspx?messageID=0e4c6280-322e-422d-97f2-6144d760b303
RUOKAILUHETKI KERTOO VANHUSTEN ARVOSTUKSESTA ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA
Jos yhteiskunnan eettisyyden mitta on se kuinka hyvin se huolehtii vanhuksistaan, on syytä lähteä pohtimaan, miksi joka kolmas vanhus kärsii aliravitsemuksesta Suomen laitoksissa. Tämä julkisuudessakin esiintynyt aihe vanhusten ravitsemuksesta sai meidät ihmettelemään miten tällainen on mahdollista hyvinvointiyhteiskunnassamme ja mitkä tekijät siihen johtavat. Artikkelimme syntyi näistä kysymyksistä ja omakohtaisista kokemuksista.
Ruokailutilanteet ovat usein kaavamaisia, kiireisiä ja meluisia. Ruoka tarjoillaan tiettyyn aikaan ja koko hoitopaikan toiminta lähtee ruoka-aikojen tiukalla noudattamisella. Joskus hoitajat joutuvat tuomaan vanhukset ruokapöytään kiireellä, eikä vanhusta ei ehditä viemään vessaan. Ruoka-aikojen välisenä aikana pyritään viihdyttämään vanhuksia television ja radion avulla, joskus jopa molemmilla yhtaikaa. Valitettavasti nämä viestintävälineet saattavat jäädä auki myös vanhusten ruokailun ajaksi, jolloin ruokarauha rikkoontuu. Ruokailuvälineetkään eivät aina edistä ruokahalua, sillä usein käytetään esimerkiksi muoviastioita. Soseutetun ruoan ulkonäkö, maku ja lämpötila jäävät joskus huomiotta. Ruokailuympäristö ei aina ole syömiseen kannustava; viihtyvyyteen laitoksissa ei useinkaan ole satsattu tarpeeksi. Ruokailutilat ovat kliinisen oloisia eivätkä muistuta kodinomaista keittiötä. Paperinen esiliina, servietit ja muu keittiön rekvisiitta eivät joka paikassa välttämättä ole esteettisiä. Jotkut joutuvat syömään hoitosängyssä, eivätkä pääse edes vaihtamaan ympäristöä ruokailun ajaksi. Kiire vaikuttaa siihen, että ruokailuun ei jää tarpeeksi aikaa. Esimerkiksi syöttämiseen ei aina hoitajalla ole sen edellyttämää aikaa.
Toivoisimme tämän artikkelin myötä, että ensisijaisesti päättäjätahot ja esimiehet ymmärtäisivät ruokailuhetken merkityksen vanhuksen elämässä. Nykypäivän trendit, tuloksellisuus ja tehokkuus, näyttävät sivuuttavan ruokailun laatutekijät täysin. Ruokailuhetkeen on satsattava vanhuksen elämänlaadun takaamiseksi. Ruokailusta ei ole varaa enää vähentää resursseja; se ei ole oikea kohta säästötoimenpiteille. Johto- ja päättäjätahojen lisäksi haluamme tuoda tätä vanhuksen näkökulmaa konkreettisin havainnoin myös vanhusten parissa työskentelevien ajateltavaksi. Tiedämme minkälaisissa olosuhteissa, kireissä työilmapiireissä ja kiireellisessä työtahdissa he työskentelevät. Tarkoitus on tuoda esille sitä, miten pienin askelin voidaan parantaa yksittäisissä tilanteissa vanhusten ruokahalua sekä tehdä ruokailuhetkestä arvokkaan ja elämyksellisen.
RUOKAILUTILANNE JA RAVINTOKOOSTUMUS OVAT YHTÄ TÄRKEITÄ
Vanhusten ravitsemukseen on kuitenkin kiinnitetty huomiota. Monissa vanhusten hoitopaikoissa tiedostetaan nykyiset vanhusten ravitsemussuositukset, mutta niitä ei aina noudateta kokonaisvaltaisesti. Vanhusten ravitsemukseen vaikuttavat muutkin kuin fyysiset ravitsemustekijät. Ruokailu on vahvasti myös psyykkinen ja sosiaalinen tapahtuma, jonka osaa ravitsemuksessa ei tule vähätellä. Ruokailuun ja ravitsemukseen vaikuttaminen alkaa siitä, että aletaan tiedostaa kaikki sen taustalla vaikuttavat tekijät. Pelkästään oikea energiakoostumus ruoassa ei paranna huonosti syövän vanhuksen ruokahalua. Siksi laitoksissa tulisi yhtä paljon panostaa ruokailutilanteisiin kuin oikean ravintokoostumuksen tarkkailuun.
RUOKAILU ON TÄRKEÄ KIINNEKOHTA VANHUKSEN ELÄMÄSSÄ
Ruokailu rytmittää päivän tapahtumia, se on usein itse päätapahtuma. Laitoksissa aterialla tavataan muita ja parhaimmillaan seurustellaan ja muistellaan. Ruokailutilanteessa tärkeää on se, että vanhukset voivat rauhoittua syömään.
Itsemääräämisoikeutta kunnioittaen olisi tärkeää myös se, että vanhukset saisivat päättää mahdollisimman paljon siitä, mitä he juovat ja syövät. Oman lempiruoan saaminen ilahduttaa varmasti ja ruoka maistuu paremmin.
Hoidossa vanhus menettää vapautensa valita milloin ja kenen kanssa hän syö. Hän joutuu syömään toisten laittamaa ruokaa, turvautumaan toisten antamaan apuun sekä syömään silloin, kun on määrätty ruoka-aika. On vaarana, että vanhuksen itsemääräämisoikeus kaventuu ja sitä kautta vanhuksen itsetunto huononee. Tästä voi seurata masennusta, joka edelleen vähentää ruokahalua. Masennusta hoidetaan yleensä lääkkein, mikä ei ole paras ja varsinkaan ainoa tapa hoitaa sosiaalisista syistä syntyneitä arvottomuuden tunteita.
Ruokailussa on myös monta elementtiä, jotka mahdollistavat sen hyödyntämisen kuntouttamisessa ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Olisi myös tärkeää jos hoitolaitokset voisivat tarjota vanhukselle mahdollisuuden ruokailla yhdessä omaisten kanssa ja siten edistää vanhuksen ja omaisten suhteita. Silloin ruokailutilanteesta tulisi vielä kodinomaisempi ja vanhus saisi ruokailla itselleen tärkeiden ihmisten kanssa.
RUOKAILUHETKEN MONET ARVOSTUSTA OSOITTAVAT ELEMENTIT
Ateriarytmi on yksi ruokailuun liittyvä tärkeä elementti. Ruokailua suunniteltaessa olisi lähtökohtana pidettävä vanhusten hyvää ravitsemusta eikä esimerkiksi työntekijöiden työaikoja. Ateriat olisi hyvä rytmittää tasaisesti niin, että vanhukselle ei tulisi liian pitkiä paastoaikoja. Yöpaasto saisi olla enintään 11 tuntia.
Ruokahalun lisäämiseksi on muutamia keinoja. Liikunnalla on luonnollisesti ruokahalua lisäävä vaikutus, joten sitä tulisi hyödyntää. Tuoksuilla saadaan aikaan välitön ruokahalun lisääntyminen. Ruoka olisi hyvä tehdä paikan päällä eikä esimerkiksi tuoda jostain muualta. Tuoksutkin ovat ruoan valmistusvaiheessa parhaimmillaan. Vanhusten kanssa voidaan myös yhdessä tehdä ruokaa tai muita siihen liittyviä valmisteluja.
Sillä, minkälaiselta ruoka näyttää, on suuri vaikutus ruokahaluun. Soseeksi survottu ruoka ei herätä ruokahalua. Siinä ei ole eroteltavissa eri ruokalajeja, eikä täten näytä herkulliselta. Jos kuitenkin ruoan soseuttaminen on välttämätöntä, tulisi silloin kiinnittää huomio ruoan makuun, väriin ja lämpötilaan.
Millaista ruokaa vanhuksille sitten tarjotaan? Tämän päivän vanhukset haluavat syödä perinteisiä ruokia, joita he ovat syöneet ollessaan lapsia ja siitä eteenpäin. Kunnon ruispuuro isolla voisilmällä ja täysmaidolla pitäisi olla jokaisen vanhuksen oikeus.
Kaunis kattaminen on itsessään ruokailuhalua nostava ja arvostusta osoittava ele. Kattamisessa voidaan käyttää kauniita lautasliinoja ja erilaisia kattaustekniikoita. Pöydät voidaan koristella kukkasin ja pöytäliinoin. Myös ruokailutilaan voidaan panostaa sisustuksella. Yksi mahdollisuus olisi kattaa pöytä ja koristella ympäristö vuodenaikojen mukaan. Erilaiset juhlat tulisi ottaa huomioon ja tarjoilla niihin perinteisesti kuuluvia ruokia. Koristeluilla voidaan vaikuttaa siihen, että päivästä toiseen samassa paikassa syöminen voikin välillä tarjota jotain uutta ja virkistävää. Mielestämme vanhainkodit ja muutkin vanhusten palveluyksiköt voisivat hankkia myös vanhoja koristeastioita vanhuksia ilahduttamaan.
Syötettäessä voidaan helposti myös kohdella vanhusta arvottomasti. Hoitajan pitäisi asettua vanhuksen kanssa samalle tasolle kasvot vastakkain, jolloin hän voi kohdata vanhuksen vertaisenaan. Hoitajan tulisi ensimmäiseksi kertoa vanhukselle mitä ruokaa lautasella on. Vuoteessa makaavan vanhuksen asentoa tulisi kohentaa ja huone tuulettaa, jotta ruokailutilanne olisi miellyttävämpi. Syötettävää vanhusta on kohdeltava hienotunteisesti eikä häntä saa syöttää väkisin. Jos vanhus kieltäytyy syömästä, on hoitajan oltava kärsivällinen ja kekseliäs sekä löytää keinot tilanteen korjaamiseksi. Vaikka vanhus olisi menettänyt puhekykynsä, ei ruokailun sosiaalinen merkitys vähene. Vanhukselle puhuminen osoittaa arvostusta.
Hoitoyhteisöissä ei useinkaan ole mahdollista järjestää vanhuksille elämyksellistä ruokahetkeä työntekijöiden vähyyden sekä tilojen ja välineiden puutteiden vuoksi. Ruokailuun tarvittaisiin siis myös ylemmän tason panostusta asiaan, jotta vanhusten arvostuksen osoittaminen olisi mahdollista.
Sosionomit (vanhustyö)
Laurea-ammattikorkeakoulu
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Ruokailutilanteet ovat usein kaavamaisia, kiireisiä ja meluisia. Ruoka tarjoillaan tiettyyn aikaan ja koko hoitopaikan toiminta lähtee ruoka-aikojen tiukalla noudattamisella. "
Noin minäkin söin 13 vuotta laitoksessa, siis koululaitoksessa!
Ei auta palkankorotukset, ei oikeastaan hoitajien paljouskaan, mikäli vanhusten asema ei muutu. Arvostus on aika matalalla tasolla, olen sitä mieltä 20v. hoitajakokemuksella.Siis hoitajien asenteesta ikääntynyttä ihmistä kohtaan on lähinnä kysymys.