Saanen olettaa että ainakin suurin osa palstalaisista on aluksi kieltänyt oman biseksuaalisuutensa? Kuinka kauan, tai kysyttäköön, minkä ikäisenä olette hyväksyneet biseksuaalisuutenne?
Itse vasta nyt 18w totesin itselleni että olen bi seksuaali. Kun sen lopulta hyväksyy itselleen, on kaikki helpompaa. Itse en koe kuitenkaan tarpeelliseksi mennä huutelemaan nyt kaikille että "hei olen bi, HYVÄKSYKÄÄ MINUt!". Koen kaikkea tärkeimmäksi että olen sinut itseni kanssa, kerron tästä niille keille haluan kertoa. Ei siinä sen kummempaa.
Itse vasta nyt 18w totesin itselleni että olen bi seksuaali. Kun sen lopulta hyväksyy itselleen, on kaikki helpompaa. Itse en koe kuitenkaan tarpeelliseksi mennä huutelemaan nyt kaikille että "hei olen bi, HYVÄKSYKÄÄ MINUt!". Koen kaikkea tärkeimmäksi että olen sinut itseni kanssa, kerron tästä niille keille haluan kertoa. Ei siinä sen kummempaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
en koskaan ole ajatellut olevani täysin hetero, mutta en varsinaisesti lesbokaan. en missään tietyssä vaiheessa ole "hyväksynyt" seksuaalisuuttani, se on vain tullut pikkuhiljaa selkeämmäksi, niinkuin monesti käy. kun ensimmäisiä kertoja olin kiinnostunut toisesta tytöstä, en edes varsinaisesti ajatellut asiaa, se tuntui vain itsestään selvyydeltä. ystävilleni en ole suoraan koskaan sanonut olevani bi, mutta e itse ovat sen jossain määrin todenneet eikä asiassa ole mielestäni mitään syytä sen suurempiin keskusteluihin jne. eli näin lyhyesti sanottuna olen lähes koko aika tuntenut olevani sinut itseni kanssa :)
olevani bi, nyt 22-vuotiaana. Uskalsin oikeastaan myöntää vasta kun eräs naispuolinen ystävä kertoi olevansa ihastunut minuun. Tarkemmin ajatellen olen aina tiedostanut tunteeni myös naisia kohtaan, mutta niiden myöntäminen itselle ja etenkin muille on ollut vaikeaa. Lähipiirissä suuntautumisestani tietää muutama hyvä ystävä.
En ole oikeastaan koskaan miettinyt, mihin seksuaalisuuslokeroon kuulun. Tähän mennessä minulla on ollut pääsääntöisesti heterokokemuksia. Omaa homoseksuaalista puolta en ole juurikaan päässyt testaamaan, tilanteita on ollut vähän, mutta ne harvat ovat olleet sellaisia että mikäpä ettei... mikään ei ole sisimmässäni ollut vastahankaan.
Jonkin teorian mukaan kaikki ovat kuullemma bi-seksuaaleja. Tarjoutuvat seksitilanteet vain sitten määrittelevät sen, miten valitsemme. Ilmeisesti minun kohdallani on juuri näin.
tajusin varmaan kanssa joskus 18-vee että kiinnostus molempiin sukupuoliin jäi pysyväksi eikä ollut murrosiän hormonikuohunnan aiheuttamaa.
biseksuaalisuus oli itselleni helppo hyväksyä, luulen että jos olisin homo, tilanne olisi vaikeampi.
kuten sanoitkin, suuntautumisen kertominen ei ole niinkään tärkeää vaan itsensä hyväksyminen.
En ole enää mikään ihan nuori, mutta tiedostin asian jossakin paljon parin kympin paremmalla puolella, mutta en vielä sitä itselleni osannut selvittää.
Se varmaan oli varmaan puoli kolkyt, ku opin tunnistamaan ja tunnustamaan asian itselleni, nyt ei ole mitään ongelmaa kertoa sitä vaikka Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen valmentajalle =)
Mietin, että missä iässä seksuaalisista tuntemuksista voi oikein ruveta edes puhumaan? Olen varmaan joku myöhäisherännyt, koska en tosissaan edes halunnut ketään kuin vasta 18-vuotiaana. 15-17-vuotiaana varsinkin olin tosi epäseksuaalinen. Mutta 13-14-vuotiaana olin ihastunut useampaankin naispuoliseen opettajaani, mutta eikös tuossa iässä olla yleensä ihastuneita aika mahdottomiin kohteisiin?
Pidän kyllä itseäni täysin heterona, mutta toisaalta joskus pienet "poikkeamat" siitä tuntuu aika kivoiltakin. Lähinnä joskus tulee sellanen olo, että miksei miehilläkin voi olla rintoja niin kuin naisilla. Se, että tykkäisinkö niitä edes kosketella, selviäis varmaan vasta sitten jos siihen tarjoutuis tilaisuus. Kaipaisin ehkä jotain flirttailua?