Hmm... Millä sais kasvatettua itseluottamusta? Oon harjoitellut nyrkkeilyä kotona noin 1½vuotta ja kaynyt salilla noin 2v. Ja tiedän että lyön todella kovaa.. Ongelma on se että mä en oo ikinä tapellu... En oo ikinä lyöny ketään tosissaan.. Enkä haluiskaan... Mutta oon nyt muutamaan kertaan nähny läheltä ku kaveri on hakattu ja en oo menny väliin.. =( Se rupee pikkuhiljaa vituttamaan... Haluaisin todella mennä väliin auttamaan kaveria mutta mulla ei riitä itseluottamus siihen.. Tiedän että pystyisin tiputtamaan sen hakkaajan kertalaakista mutta ei... Millä saisin itseluottamusta korkeammalle?
Itseluottamus
frR
141484
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Noissa tilanteissa pysyt itse kauempana ja soitat poliisit.
Ts. toimit ihan järkevästi - ei tuossa mitään korjattavaa ole. Tai sen verran, että ette mene kaverin kanssa paikkoihin, joissa on mahdollisuus saada turpaan - ja jos tilanne uhkaa, pakenette.
On kyllä sangen hämmentävää, että "nyt muutamaan kertaan" näkee pahoinpitelyn läheltä, ystäväpiirissä. Jos oma toiminta on järkevää, ei pahoinpitelyä kovin usein näe tai koe - koko elämänsä aikana.
Entäs täällä kun poliisien tulo kestää puolesta tunnista tuntiin. Siinä kerkee kaverista tulla aika selvää jälkeä kun kaks tai kolmeki miestä alkaa rusikoimaan.
Toisaalta suurin osa pahoinpitelyista tapahtuu viikonloppuisin valomerkkien jälkeen ja vappuna juhannuksena ja festarijuhlissa. Eli et koskaan käy missään viikonloppuisin yhdeksän jälkeen Kaikki suuret juhlat olet kotona neljän seinän sisällä. Ja jos nyt uskaltaudutte kapakkaan niin vessaan ainakaan ette mene. Näin vältytte pahoinpitelyiltä.
Ja jos kaveriporukassanne sattuu joku avuntarvis niin ette taatusti lotkauta korvaanne sille. Sulkekaa silmänne ja kääntäkää selkänne, näin vältytte turhilta yhteenotoilta. JA oletter urheita tosiystäviä.. joo.
Eih... Siis en mä haluu eristäytyy mihinkään vitun huoneeseen klo9 jälkeen! Ja mulle ei oo ikinä kukaan tullu vittuileen.. Aina ne tulee haastaa riitaa mun kavereille.. Ongelma on siinä et ei oo pokkaa mennä väliin ku en tiiä mun rajoja.. Ku en oo ikinä tapellu ni en tiijä mihin pystyn... Kyllä mä sitten puolustautusin jos ne muhun koskis...
Seuraavalla kerralla työnnät pelon syrjään ja teet sen mitä "miehen" pitää tehdä. Koska kaveria ei jätetä!! Se on elämä hauskempaa tulevaisuudessakin kun voi katsoa kaveria silmiin. Tsemppiä!
Mietippä jos itse oisit siinä paikalla mitä toivosit ympärillä tapahtuvan. Kukaan ei tee mitään ellei joku aloita...luota vain itseesi.
Pelkäämme usein asioita jotka olemme jo kokeneet.
Uusia ja tuntemattomia asioita on vaikeampi varoa.
Olet nähnyt kun jotain on hakattu. Et halua joutua hakatun asemaan ja siksi pelkäät.
Et ole koskaan tapellut, mutta haluaisit mennä väliin. Mene väliin jos uskallat. Muista, että voit joutua itse hakatuksi.
Jos hallitsee pelkonsa niin pystyy toimimaan.
Tosin itsensä tuntemiseen menee aikaa, eikä aina voi tietää milloin menee lukkoon.
Yllätten voi joutuakkin alakynteen ja saada kovia osumia. Ihmiset käyttäytyvät silloin eri tavalla.
Toiset pystyvät toimimaan silloinkin ja toiset eivät. Sinä et vielä tiedä oletko mies vai paskahousu. Jonain päivänä se sinulle selviää.
Silloin tiedät kannattaako mennä väliin vai ei.
Järkevää on oppia myös arvioimaan omien voimavarojensa riittävyyttä tilanteessa.
Tyhmä ei kannata olla.
Nyrkkeilemään ei opi kotona.
Noo... Siis eihän sitä tietenkään kotona opi kunnolla nyrkkeilemään mutta siis... Lyön hyvin, liikun hyvin, väistän/torjun hyvin mutta kokemusta toista ihmistä vastaan ei ole. Siinähän se just on ku en hallitse sitä mun pelkoa.. =( Auttaskohan jos menisin johonki nyrkkeilyseuraan kokeilee miltä tuntuu nyrkkeillä jotain toista vastaan? Ja saada kokemusta sitä kautta...
Mistä ihmeestä sinä voit olettaa, että liikut, väistät tai torjut hyvin, jos et ole edes sparrannut?? Mene hyvä mies jonnekin nyrkkeilyseuraan treenaamaan niin huomaat kuinka aloittelija vielä olet. Kotona säkkiä hakkaamalla saa iskuihin kovuutta, mutta jos pelkästään sillä harjoituksella lähtee kavereita pelastamaan niin voi tulla aikasta kylmää kyytiä. Totuus sattuu joskus kirjaimellisesti.
No siis mun faija on "Harjottanu" mua silleen et se on lyöny ja mä oon väistäny/torjunu ja sit oon lyöny takas (pistehanskaan). Ja sit kans sillee et se vetää sarjoja ihan huolella ja mä väistelen. Ja joka ilta harjottelen varjonyrkkeilyy jonku 1-2h ni kyl mä aika nopeesti liikun.... Mut ikinä en oo harjotellu sillee et mä saisin hakkaa takas kunnolla... Paitsi sillonku faija on kännissä ja se ärsyttää mua :D
Sankari kun haluat olla niin sinun pitää mennä muiden sankarien joukkoon sinne nyrkkeilyseuraan.
Siellä opit itseluottamusta, mutta älä käytä sitä väärin. Kaltaisesi kaverit käyttävät oppejaan helposti väärin todistellakseen kykyjään itselleen ja kavereilleen. Kukaan ei ole voittamaton.
Viisainta olisi unohtaa nämä haaveet sankariteoista ja keskittyä harjoitteluun.
Silloin sinula on paremmat mahdolisuudet selvitä hankalasta tilanteesta.
Pidemmän päälle harjoittelu perustuu rakkaudesta lajiin, ei kulmilla pärjäämiseen.
Itse pidin joskus kulmilla pärjäämistä tärkeänä, mutta en enään liiku sellaisissa paikoissa pelastamassa ihmisiä, joten keskityn treenaamiseen.
En mä mikään sankari haluu olla.. Mut siis jos kaveria hakataan vieressä ilman syytä ni kyllä mä haluaisin mennä siihen auttamaan mun kaveria... Voishan sitä johonki nyrkkeilyseuraan hakee... Siis olen varmaan viimeset 4v halunnut nyrkkeillä että kyllä mä sinne sen lajin takia menisin :) Ja en todellakaan käyttäis väärin sitä! Yritän aina viimeseen asti välttää tappeluita koska se on todella tyhmää.. Ainakin ilman syytä! Kyllä jos muhun joku kävis kiinni ni mä kyllä pistäsin takas.. Tai sitte jos joku kävis kiinni mun tyttöystövään... Siinä palais niin kiinni et olisin valmis vaikka tappamaan! Meinasin vuosi sitten käydä yhen jätkän(tuntemattoman) päälle (10v muo vanhempi) ku se yritti väkisin saada mun tyttöystävää(16v) kapakkaan!! Jos haluaa johonkin nyrkkeilyseuraan ni mitä kaikkee pitää olla itellä? Haskat?
Aluksi ei tarvita muuta kuin verkkarit, t-paita ja reipasta mieltä. Salilla saa vetäjiltä ohjeet jatkoon. Ota selvää paikkakuntasi nyrkkeilyseuroista ja mene katsomaan.
Nykäise treenin jälkeen vetäjää hihasta ja kerro asiasi niin pääset asiassa eteenpäin.
Jos joskus menet väliin niin yritä olla lyömättä sitä pahoinpitelijääkään kovin lujaa (tai ollenkaan). Kaverille saattaa käydä tosi pahasti (jopa kuolla) ja sinä saat tuomion rikoksesta. Tietenkin, jos on todella tarve ja varsinkin jos hyökkääjiä on useampi niin lyöminenkin voi olla perusteltua hätävarjelun nimissä. Monesti tiukka sidonta (yksittäisestä) päällekarkaajasta on tehokkain tapa lopettaa kamppailu turvallisesti ja ketään vahingoittamatta. Näin olen itsekin tehnyt muutamia kertoja. Kertaakaan ei ole tullut edes mieleen että olisin lyönyt tyyppiä, eikä ole kyllä tarvinnutkaan.
Tietenkään tuo sitominen tai hallintaote ei ole hyvä ratkaisu jos hyökkääjiä on useampia.
Se pelko on todella ISO ongelma. Se lamaannuttaa kriisitilanteessa.
Siksipä sun täytyy kotona se miettiä ja päättää mitä teet ensi kerralla vastaavassa tilanteessa.
Eli että menet päälle epäröimättä ja alat rummuttamaan. Teet sen päätöksen jo kotona ja päästät itsesi sitten irti ja annat luvan lyödä toinen kanveesiin. (Tai sairaalaan, täytyy ottaa huomioon, että pahimmassa tapauksessa joku voi jopa halvaantua tai kuolla)
Pelätä saa, mutta perääntyä ei. Sitten saa itse turpaan.
Hyvä tapa kasvattaa itseluottamusta on ottaa kontakti treeniä, myös paljaalla nyrkillä.
Se on must, muuten ei suhteellisuudentaju kehity asiassa miksikään...ikinä.
Voipi käydä niinkin, että kun se joku sitten viimein käy kimppuusi, huomaat ettei jätkän lyönneissä olekaan mitään potkua tahi järkeä, saatika edes nopeutta, jolloin rohkaistut itse pätkimään nuijaa kaaliin. Se pelko on usein paljon pahempi kuin itse tilanne.