Puoli vuotta sitten uskoin täysin tuntevani itseni. Erehdyin.
Erehdyin pahemman kerran. En ole itseeni ollenkaan pettynyt, mutta aivan täysin hämmästynyt.
Olen aina ollut koulussa "mallikelpoinen oppilas". Kuunnellut opetusta tarkkaavaisesti, menestynyt koulussa ja tehnyt todella asioiden eteen töitä.
Luokittelin itseni hieman ujoksi ja sellaiseksi, hieman "laitatien kulkijaksi". Pidin aina muita itseäni kauniimpana ja olin vain "se etupulpetin tyttö"
ASIAT OVAT KUITENKIN MUUTTUNEET!
Aloin n. puoli vuotta sitten seurustella. Seurustelu kumppanini oli itselleni ensimmäinen ja myöskin hieman hiljaisemman puoleinen. Tuntui, että nyt todella oon löytäny sen, mitä olen etsinytkin! Niin monet seikat tuntuivat menevän yksiin.
Mutta ei mennytkään! Vähitellen aloin huomanta itsessäni itsellenikin outoja piirteitä. Itsestäni tuli hurjan onnellinen tämän pojan kanssa, jonka annoin näkyä ulospäin. Aloin hymyileen paljon enemmän, nauramaan ja opin näyttään ilon! Oli tilanteita, joissa olin hyvin ujo, esimerkiksi suuteleminenkin tuntui alussa todella jännittävältä asialta... pikkuhiljaa aloin nauttiin asiasta, mutta paljon rohkeemmin!
Huomasin myös, että aloin käyttäytymään joissakin tilanteissa hyvin villisti. Tuntuu, että ALOIN ELÄMÄÄN!
Tämä poika kuitenkin jätti minut... Ja tottakai se tuntui aivan hurjan musertavalta asialta. Ja aikaahan se otti, että siitä eteenpäin selvisin. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi seurustelleet kuin pari kuukautta.
ELÄMÄN NÄLKÄNI KUITENKIN JÄI JÄLJELLE! Muutuin!
Pelottaa, että muutuin kuitenkin liikaa. Itsestäni todella tuli villi ja olen tehnyt sellaisia asioita, joita en n. puoli vuotta sitten edes muiden tekeminä hyväksynyt! En voi suoraan sanoa, että olen alkanut harrastamaan yhden illan juttuja, koska seksiin asti en ole mennyt! Mutta suutelu, koskettelu yms. tasoo on ollut, hurjankin paljon!
Onko kenellekkään muulle koskaan käynyt näin?
En tunne enää itseäni.
Ikää on siis 19 vuotta.
Erehdyin pahemman kerran. En ole itseeni ollenkaan pettynyt, mutta aivan täysin hämmästynyt.
Olen aina ollut koulussa "mallikelpoinen oppilas". Kuunnellut opetusta tarkkaavaisesti, menestynyt koulussa ja tehnyt todella asioiden eteen töitä.
Luokittelin itseni hieman ujoksi ja sellaiseksi, hieman "laitatien kulkijaksi". Pidin aina muita itseäni kauniimpana ja olin vain "se etupulpetin tyttö"
ASIAT OVAT KUITENKIN MUUTTUNEET!
Aloin n. puoli vuotta sitten seurustella. Seurustelu kumppanini oli itselleni ensimmäinen ja myöskin hieman hiljaisemman puoleinen. Tuntui, että nyt todella oon löytäny sen, mitä olen etsinytkin! Niin monet seikat tuntuivat menevän yksiin.
Mutta ei mennytkään! Vähitellen aloin huomanta itsessäni itsellenikin outoja piirteitä. Itsestäni tuli hurjan onnellinen tämän pojan kanssa, jonka annoin näkyä ulospäin. Aloin hymyileen paljon enemmän, nauramaan ja opin näyttään ilon! Oli tilanteita, joissa olin hyvin ujo, esimerkiksi suuteleminenkin tuntui alussa todella jännittävältä asialta... pikkuhiljaa aloin nauttiin asiasta, mutta paljon rohkeemmin!
Huomasin myös, että aloin käyttäytymään joissakin tilanteissa hyvin villisti. Tuntuu, että ALOIN ELÄMÄÄN!
Tämä poika kuitenkin jätti minut... Ja tottakai se tuntui aivan hurjan musertavalta asialta. Ja aikaahan se otti, että siitä eteenpäin selvisin. Emme kuitenkaan loppujen lopuksi seurustelleet kuin pari kuukautta.
ELÄMÄN NÄLKÄNI KUITENKIN JÄI JÄLJELLE! Muutuin!
Pelottaa, että muutuin kuitenkin liikaa. Itsestäni todella tuli villi ja olen tehnyt sellaisia asioita, joita en n. puoli vuotta sitten edes muiden tekeminä hyväksynyt! En voi suoraan sanoa, että olen alkanut harrastamaan yhden illan juttuja, koska seksiin asti en ole mennyt! Mutta suutelu, koskettelu yms. tasoo on ollut, hurjankin paljon!
Onko kenellekkään muulle koskaan käynyt näin?
En tunne enää itseäni.
Ikää on siis 19 vuotta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hmm. En ajatusmaailmasi sisään pysty pääsemään, mutta sanoisin valtavan käyttäytymismuutoksen viittaavan rakastumiseen.
Kertomasi perusteella tulit ainakin entistä iloisemmaksi, kenties siitäkin että olit hänen seurassaan voittanut ujoutesi. Mukavaa oli että tunsit olevasi pojan kanssa monessa suhteessa samanlainen, vaikka hän sitten myöhemmin jättikin sinut syystä tai toisesta.
Joka tapauksessa olet kuitenkin kokenut jotain, joka on voimakkaasti sinuun vaikuttanut. Sitä ei tarvitse pelätä, sillä meidän jokaisen reaktiomme ovat yksilöllisiä.
Sinua muutamaa vuotta nuorempana poikana voin ihan omasta kokemuksestani sanoa, että rakastuttuani suunnilleen samalla tavalla yhteen tyttökaveriin koin myös monet hänen piirteensä kuin ominani. Ei siitä kuitenkaan varsinaista ¨seurustelusuhdetta¨ syntynyt, vaikka kavereiksi olemme kuitenkin jääneet.
Viisainta kyllä olisi mielestäni ihan yleisesti otten se, ettei mentäisi koskaan ¨päätäpahkaa¨ seurustelemaan, vaan aloitettaisiin ihan kevytmielisellä kaverituttavuudella ja opittaisiin laajasti tuntemaan hänet. Ja vaikkei mitään varsinaista ¨seurustelua¨ syntyisi myöhemminkään, on kuitenkin mukavampi olla mielummin oman rakastettunsa kaveri kuin vaatia tältä sellaista, jota hän mahdollisesti ei halua.
Tärkeää olisikin minusta aina seurustelusuhteessa silloin tällöin kysellä, miltä toisesta tuntuu; tuntevatko molemmat osapuolet samoin vai onko rakkaus yksipuolista. Hyvässä suhteessa tärkeintä on aina LAATU, ja yleensä matka toisen lähelle jatkuu parisuhteessakin vielä häidenkin jälkeen.
Ehkäpä juuri liian huono toisen tunteminen suhteessa rakkauteen ja läheisyyteen on syynä siihen, että seurustelu- tai parisuhteet yleensäkin saattavat ¨laadultaan¨ heittelehtiä ties millä raiteilla. Todellista toisen tuntemiseen perustuvaa läheisyyttä ei näin ollen minusta saavuteta ainakaan parissa kuukaudessa.
Noh, menipä pitkäksi, mutta on toivottavasti jaksoit lukea. :)
... anna mennä. Itselleni kävi suunnilleen samoin joskus 18-20v:n välillä. Sitten päästin " fast moves " ja kakkosta silmään. Nyk olen 42 vee, suht onnellinen mies, joka elää monien, monien sattumien jälkeen yhteiselämää (lue: Kihloissa - avoliitossa) 11 vuotta itseään nuoremman N A I S E N kanssa... elämä ottaa, mutta elämä myös antaa....
Kävi noin kun aloin seurustelemaan joskus ekan kerran. Ennen ujo kiltti tyttö nauroi koulussa, sai lisää kavereita yms. En mä kyl mitään yhen illan juttuja mut muutuin kumminki. Sitten ku erottiin musta tuli taas ujo ja kiltti mut toivuin kyl siitäkin! ;)