Koko päivä on mennyt heikoissa merkeissä ja niitä asioita selvittäessä. SAttui niin huonosti, että näin edessä autokolarin ja menin totta kai ensiapuun. Olen elvyttänyt ihmisiä ja toivonut, että kaikki menee hyvin. Murhemielellä olen nyt. En olisi ikinä halunnut nähdä sellaista tilannetta ja olen aina toivonut, että ei tarvitsisi käyttää ensiaputaitoja hyödyksi. Nyt on ihan väsähtänyt olo.
Rankka päivä
serop1
5207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No on sulla ollut todella rankkapäivä...mutta eikö kuitenkin ole jollainlailla hyvä kuitenkin, kun pystyit auttamaan....moni ei siihen pystyis, en minä ainakaan...... :(
Pystyin auttaman, mutta nyt on kyllä niin voimaton olo jä välillä kädet tärrää ym. Nyt laukeaa vasta koko tilanne omassa kropassa.
Toivottovasti en ikinä joudu enää samanlaiseen tilanteeseen. Oli ihan kaamea näky.. Näen vieläkin, kun silmäni suljen..
Toi on kyllä jännä mistä ihminen saa ne voimat rankankin tilanteen sattuessa...sitte jälestäpäin kun tilanne on jo lauennut, niin tulee se "takapakki"...
Jaksamista ja voimia sulle.
Nyt vasta alkaa helpottaa tilanne... Mitenköhän jossain ensiapupolilla ihmiset jaksaa ja pystyy tekemään moista työtä koko ajan...Turtuukohan siihen..
jos sitä tosiaan päivittäin näkee... ehkä se silloin on "vain työtä", mutta voi kai noille ammattilaisillekin joskus tulla jotain flashbackejä...
En ole onneksi ikinä joutunut onnettomuuspaikalle itse ensimmäisenä, olen joskus siitä jollekin maininnut että kun saatan olla aika herkkä veren näkemiselle, niin mitähän apua minusta olisi kun pyörtyisin samantien. No lohdutukseksi sain kuulla että kyllä tosi tilanteessa sitä adrenaliinia löytyy niin että pystyy toimimaan, vetelät polvet tulee vasta jälkeenpäin.
Hienoa että olit auttamassa, toivottavasti kaikki menee hyvin noillakin autettavilla, ja tsemppiä sinulle...