Haluan takaisin lapseksi, on ihan perseestä kun pitää itse huolehtia itsestään ja tulee kaikkia ihme laskuja ym.
Sitten kun kukaan ei nykyisin enää edes välitä mistään, saa tehdä ihan mitä vain eikä ketään kiinnosta (esim jokelan-tapaus), kaikki keskittyvät vain itseensä jne.
Töitäkin pitäisi tehdä kahdeksasta neljään joka päivä loppuelämänsä ajan sitten kun aikoinaan valmistuu, kunnes eläkkeellä huomaa ettei saanutkaan mitään aikaiseksi elämässään.
Mitä järkeä tässä kaikessa on? Lapsena vielä tunsi itsensä jotenkin tärkeäksi ja rakastetuksi, nykyisin olen toisille vain ilmaa.
Olisi helppo katkeroitua kaikesta ja haistattaa ainoastaan paskat maailmalle, mutta en halua. Haluan uskoa että kaikella on tarkoitus ja olen jollekin vielä joskus tärkeä. Onko tämä pelkkää typerää lapsenuskoa?
Kukaan tätäkään kuitenkaan jaksa lukea eikä kukaan välitä, mutta kirjoittakaa nyt jotain vastauksia, ajatuksia tai jotain. Kiitän.
Sitten kun kukaan ei nykyisin enää edes välitä mistään, saa tehdä ihan mitä vain eikä ketään kiinnosta (esim jokelan-tapaus), kaikki keskittyvät vain itseensä jne.
Töitäkin pitäisi tehdä kahdeksasta neljään joka päivä loppuelämänsä ajan sitten kun aikoinaan valmistuu, kunnes eläkkeellä huomaa ettei saanutkaan mitään aikaiseksi elämässään.
Mitä järkeä tässä kaikessa on? Lapsena vielä tunsi itsensä jotenkin tärkeäksi ja rakastetuksi, nykyisin olen toisille vain ilmaa.
Olisi helppo katkeroitua kaikesta ja haistattaa ainoastaan paskat maailmalle, mutta en halua. Haluan uskoa että kaikella on tarkoitus ja olen jollekin vielä joskus tärkeä. Onko tämä pelkkää typerää lapsenuskoa?
Kukaan tätäkään kuitenkaan jaksa lukea eikä kukaan välitä, mutta kirjoittakaa nyt jotain vastauksia, ajatuksia tai jotain. Kiitän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niin, puhut totta, mutta elämä on tarkoitettu vauvasta vaariin, ei voi mtn. Ja se on totta että kaikki ajattelee vaan itteään, ja tapetaan toisia ihmisiä ja sitten ampuu itseäänkin, kun ei voi ottaa vastuuta teoistaan.
Vaikka sitä murhaaja olis kärvennetty ja kidutettu niin ei se niitä kuolleita takaisin tuo eikä tuo kenellekään helpotusta. Toisin sanoen se vain olisi lisännyt ihmisten vihaa ja ties mikä sota Tuusulassa olisi syntynyt häntä vastaan. Ainoa positiivinen asia hänen kuolemansa.
En haluaisi koskaan kasvaa aikuiseksi, vaikka siihenkin on vain pari lyhyttä vuotta. On niin helppo olla vielä nuori.
Samoja asioita itsekin olen alkanut yhä enemmän miettiä.. On vain alkanut ahdistaa tämä koko homma, aikuistuminen on ahdistavaa..
Voi rakas ystävä,sinä OLET tärkeä, NIIN tärkeä ja ihmeellinen ja ainutkertainen, meidän Taivaalliselle Isällemme!Hän RAKASTAA sinua!Sinä OLET Hänen lapsensa!
Myös vanhempasi rakastavat sinua, vaikk'eivät sitä aina osaa sinulle osoittaa, niinkuin SINÄ ehkä odotat.Me vanhemmat olemme ihmisiä siinä kuin muutkin ja erehtyväisiä. Me teemme niinkuin ajattelemme olevan oikein huomataksemme jälkeen päin, että olisi pitänyt tehdä toisin.
Kun itse joskus olet isä(oletan,että olet nuorukainen), niin ymmärrät enemmän elämästä.
JOKAISEN elämällä on tarkoitus. Me emme vain näe sitä aina heti.Se valkenee meille jonain päivänä kun olemme valmiit ottamaan sen vastaan.
Siihen asti teemme sen, mikä tässä hetkessä on välttämätöntä kerätäksemme "eväitä"tulevaisuutta varten. Opiskellaan ja valmistutaan, niinkuin mainitsit. Solmitaan ystävyyssuhteita ja kerätään tietoa erilaisista asioista.Harrastamme jotain jne.Ja sitten teemme työtä. Mikään ei toimi ellei tehdä mitään. Näin se elämä menee.
TÄREINTÄ kutenkin on oppia tuntemaan Jumalan tahto ja luonto, sillä kun sinä sen tiedät ja toimit sen mukaan,on sinulla kaikki edellytykset selviytyä tässä elämässä hyvin.Ohjeet löydät Raamatusta.
Ja kun Jeesus saa olla henkilökohtainen oppaasi ja Herrasi, on sinulla iankaikkinen ELÄMÄ jo täällä elämässä.
Taisi tulla saarna, mutta tämä on NIIN tärkeä asia, että se täytyi kertoa sinulle, ettet ole siitä epätietoinen. Jumala rakastaa sinua, kuten jo kerroin ja odottaa, että otat yhteyttä häneen.
Yhteydenotto tapahtuu rukoilemalla. Hänelle voit puhua KAIKKI asiasi ja pyytää viisautta toimiisi. Hän kuulee ja jos tosissasi rukoilet, Hän vastaa, ei aina niinkuin SINÄ haluat, mutta vastaa.Hän tietää meidän tarpeemme paremmin kuin me itse ja, kun annat KAIKKI valtuudet Hänelle, Hän toimii.
Kun "sanot", ettei kukaan enää välitä mistään,eikä ketään kiinnosta, niin välitä SINÄ ja ole kiinnostunut muista.
Siunausta ja Jumalan läsnäoloa sinun elämääsi!
...aivan vitun perseestä. Nykyajan individualistinen yhteiskuntamalli kyllä tosiaan lisää ihmisten itsekkyttä.
Työhön siirtymisen myötä elämä voi hyvinkin tuntua sisällöttömältä raatamiselta, jollei edes välillä pysty pitämään huolta sisäisen elämystarpeensa täyttymisestä.
Työelämä ON kylläkin huonontunut siitä, mitä se oli vielä 50 vuotta sitten: Modernissa yhteiskunnassamme ns. ¨kestävä talouskasvu¨ on suurta muotia, jolloin ei todellakaan huomioida riittävästi ihmisten jaksamista. Yritysten välinen kilpailu kiristyy, aikataulut tarkentuvat ja kaikki käy yhä nopeammin, jolloin myös työstä tulee yhä kuormittavampaa. Työnteko siis todellakin ON kuluttavaa, enkä yhtään ihmettele valitustasi.
Yhteiskuntamme nykyinen rahakeskeinen ihmistä jyräävä talouspolitiikka on minusta juuri omiaan tuhoamaan elämästämme niitä elementtejä, jotka lapsena saivat meidät onnellisiksi.
Sen minä kuitenkin sanoisin, että talouskasvua emme enää tarvitse, vaan pysyvän elämänuran ja mukavan kaveripiirin.
Sähkölaskuihin emme voi vaikuttaa, mutta mielestäni pitäisi ihmiselle edes voida taata nykyistä pysyvämpi työura. ¨Pätkätyöpolitiikka¨ se vasta perseestä onkin, turhaa elantonsa eteen raatavan kansalaisen mielen katkeroittamista.
...aivan vitun perseestä. Nykyajan individualistinen yhteiskuntamalli kyllä tosiaan lisää ihmisten itsekkyttä.
Työhön siirtymisen myötä elämä voi hyvinkin tuntua sisällöttömältä raatamiselta, jollei edes välillä pysty pitämään huolta sisäisen elämystarpeensa täyttymisestä.
Työelämä ON kylläkin huonontunut siitä, mitä se oli vielä 50 vuotta sitten: Modernissa yhteiskunnassamme ns. ¨kestävä talouskasvu¨ on suurta muotia, jolloin ei todellakaan huomioida riittävästi ihmisten jaksamista. Yritysten välinen kilpailu kiristyy, aikataulut tarkentuvat ja kaikki käy yhä nopeammin, jolloin myös työstä tulee yhä kuormittavampaa. Työnteko siis todellakin ON kuluttavaa, enkä yhtään ihmettele valitustasi.
Yhteiskuntamme nykyinen rahakeskeinen ihmistä jyräävä talouspolitiikka on minusta juuri omiaan tuhoamaan elämästämme niitä elementtejä, jotka lapsena saivat meidät onnellisiksi.
Sen minä kuitenkin sanoisin, että talouskasvua emme enää tarvitse, vaan pysyvän elämänuran ja mukavan kaveripiirin.
Sähkölaskuihin emme voi vaikuttaa, mutta mielestäni pitäisi ihmiselle edes voida taata nykyistä pysyvämpi työura. ¨Pätkätyöpolitiikka¨ se vasta perseestä onkin, turhaa elantonsa eteen raatavan kansalaisen mielen katkeroittamista.
Aikuistuminen on ahdistavaa. Itselläni prosessi kesti jotain 8 vuotta...
Kannattaa yrittää etsiä joku yhteisö, jonka jäseneksi tuntee kuuluvansa ja jossa on merkitystä, oletko läsnä, tai että siellä olevat ihmiset ylipäänsä huomioivat, ootko paikalla. Siis joku harrastuspiiri on hyvä. Voi toki mennä hetki enneku sellasen keksii...
Just sama juttu. Tekis mieli näyttää maailmalle persettä mutta ei kuitenkaan. Mä oonki päättänyt, että kun tästä sopivaan ikään kasvan niin rupean tekemään elämälläni jotain. Pyrin rikkaaksi, keinoin jos toisin (varastamista ei oteta lukuun), ja sen jälkeen aion toteuttaa unelmiani ja kun olen tarpeeksi rikas, haluan auttaa ihmisiä. Nyt vois sanoo että voooi pikkusella on söpöt unelmat, mutta en kuitkaan ole niin pikkuinen ettäkö haaveilisin olemattomia. :)
En tiedä onko tunne sen jälkeen eläkeiällä että hitto en mä sittenkään saanut mitään aikaiseksi, mutta ainakin, jos olen onnistunut auttamaan jotakuta jossain, niin voin tuntea itseni tärkeäksi. Vaikka kukaan ei henk. kohtaisesti pitäisikään minusta, mulla ei ois miestä, ei lapsia eikä lapsenlapsia, mä voisin olla tyytyväinen itseeni, koska tietäisin toteuttaneeni jotain mitä näin varhaisessa vaiheessa päätin.