Vanha rakkauskirje
käteeni tupsahti…kun elämääni siivosin
menneisyyden hetki varoittamatta
rakas… olinhan minä silloin
neljännesvuosisata sitten…sinulle kaikki kaikessa
elämäsi arkeen minut halusit
tulisi siitä juhlaa molemmille…niin kuin tulikin
elämäsi pieniin hetkiin toivoit
unohtumattomiksi ne eläisimme…pieninkään ei ole unohtunut
elämäsi unelmiin haaveilit
mukaan rohkeasti uskalsin…päivääkään vaihtaisi en
elämämme loppuun asti
rakkaus välillämme kestäisi…kuin kallioon olen luottanut
mutta surun ja murheen vaikenit
kaipuun tuskasta et sanaakaan…ikäväni yksin olen itkenyt
tänään kaikesta huolimatta
rakas…olithan sinäkin
neljännesvuosisadan… minulle kaikki kaikessa
käteeni tupsahti…kun elämääni siivosin
menneisyyden hetki varoittamatta
rakas… olinhan minä silloin
neljännesvuosisata sitten…sinulle kaikki kaikessa
elämäsi arkeen minut halusit
tulisi siitä juhlaa molemmille…niin kuin tulikin
elämäsi pieniin hetkiin toivoit
unohtumattomiksi ne eläisimme…pieninkään ei ole unohtunut
elämäsi unelmiin haaveilit
mukaan rohkeasti uskalsin…päivääkään vaihtaisi en
elämämme loppuun asti
rakkaus välillämme kestäisi…kuin kallioon olen luottanut
mutta surun ja murheen vaikenit
kaipuun tuskasta et sanaakaan…ikäväni yksin olen itkenyt
tänään kaikesta huolimatta
rakas…olithan sinäkin
neljännesvuosisadan… minulle kaikki kaikessa
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin - niin se elämä voi muuttua, että ei olek-
kaan enää kaikki kaikessa toiselle. Rakkaus on
niin monimuotoinen, yllätyksiä täysi.
Haikean koskettava runo.