Olen vasta 18 vuotias ja kärsin jo..olen kärsinyt jo useamman vuoden ajan siitä että unohtelen päivittäin aika useinkin sanoja. Tulee noloja kohtia kun ei enää muistakkaan että "mikähän se sana nyt olikaan joka tarkoitti sitä esinettä josta aloitin juuri kysymisen." tms. Joskus kävin lääkärissä flunssan takia ja en muistanut mitä flunssalääkettä olin viimekerralla ottanut, (sillä minulla oli tuolloin jatkuvasti flunssia ja monia lääkkeitä enkä opettele lääkkeiden nimiä ulkoa niin onko outoa?)niin lääkäri katsoi vakavana ja kysyi että tuleeko tuommoisia muistikatkoja useinkin...no en tuolloin vielä tajunnut että minulla voisi olla semmoisiakin, sillä silloin se ei minua mielestäni haitannut ainakaan niin että sanat unohtuvat suusta. Tuskin on dementtiaa tai alzheimeria tai jotakin vaikka suvussa on suurimmalla osalla alzheimer, mutta kun olen niin nuori? :D
Toinen ongelmani on, entiedä voiko niitä sanoa pakkoliikkeiksi vai miksi. Minun on iltaisin aina tarkistettava jotakin malliin kymmenen kertaa jokaikinen vaatekappale ja laukku jonka aion seuraavana päivänä pukea/ottaa mukaan. Jokaikinen pikkukohta on tarkistettava pienienkin likatahrojen varalta. En luota itseeni vielä senkään jälkeen vaan on aina oltava jotain viidet varavaatteet jotka myös tarkistan huolella. Herätyskellokin on ongelma. En luota siihen että herätys on päällä ja herättää oikeaan aikaan, vaan minun on jotakin minuutin välein tarkistettava monta kymmentä kertaa yöllä että se on varmasti niinkuin pitääkin. Joskus enemmän kuin kaksikymmentä kertaa yössä. Pääsen nukkumaan vasta aamuyöllä sillä minulla menee 2-3 tuntia vaatteiden ja laukun tarkistamiseen, vaikka minulla on paperilappu johon olen luetellut kaikki tarvittavat. Pelottaa aina että joku kohta tulee hypättyä yli ja siksi on tarkistettava monta kertaa. Tämä tarkistamishommeli on jo tarttunut muihinkin tekemisiini, sillä jos esimerkiksi töissä pitää tehdä luettelo jostakin tai järjestää jotakin, en voi luottaa siihen että työn tulos on hyvä vaan on tarkistettava jotakin viisi kertaa ennenkuin voin mennä sanomaan että valmista tuli. Mitähän pitäisi tehdä? Itseluottamukseni on -65%
Toinen ongelmani on, entiedä voiko niitä sanoa pakkoliikkeiksi vai miksi. Minun on iltaisin aina tarkistettava jotakin malliin kymmenen kertaa jokaikinen vaatekappale ja laukku jonka aion seuraavana päivänä pukea/ottaa mukaan. Jokaikinen pikkukohta on tarkistettava pienienkin likatahrojen varalta. En luota itseeni vielä senkään jälkeen vaan on aina oltava jotain viidet varavaatteet jotka myös tarkistan huolella. Herätyskellokin on ongelma. En luota siihen että herätys on päällä ja herättää oikeaan aikaan, vaan minun on jotakin minuutin välein tarkistettava monta kymmentä kertaa yöllä että se on varmasti niinkuin pitääkin. Joskus enemmän kuin kaksikymmentä kertaa yössä. Pääsen nukkumaan vasta aamuyöllä sillä minulla menee 2-3 tuntia vaatteiden ja laukun tarkistamiseen, vaikka minulla on paperilappu johon olen luetellut kaikki tarvittavat. Pelottaa aina että joku kohta tulee hypättyä yli ja siksi on tarkistettava monta kertaa. Tämä tarkistamishommeli on jo tarttunut muihinkin tekemisiini, sillä jos esimerkiksi töissä pitää tehdä luettelo jostakin tai järjestää jotakin, en voi luottaa siihen että työn tulos on hyvä vaan on tarkistettava jotakin viisi kertaa ennenkuin voin mennä sanomaan että valmista tuli. Mitähän pitäisi tehdä? Itseluottamukseni on -65%
Vastaukset 11
Vanhimmat
19.11. Pakkomielteiden vanki (Touch Wood/Production Line)
Kädet ovat varmasti puhtaat. Silti niitä pitää hangata vereslihalle. Kodissa tavarat ovat sotilaallisessa järjestyksessä. Siitä huolimatta niitä täytyy asetella taukoamatta ojennukseen.
Asioiden jatkuva tarkistaminen, rituaalinomainen koskettelu, ruumiinosien toistuva puhdistaminen ovat joillekin pakonomaisia impulsseja. Pakko-oireisesta häiriöstä (OCD) kärsivä ihminen ei yksinkertaisesti mahda itselleen mitään.
Joskus pakko-oireisuutta pidettiin hulluutena. Vielä kauempana menneisyydessä siitä kärsivä saattoi päätyä roviolle. Sigmund Freudille pakko-oireet olivat tiedostamattoman torjunnan aikaansaannosta. Touch Wood -dokumentissa sairautta avataan neuropsykologian avulla.
Dokumentin pääosassa on neljä pakko-oireista ihmistä: teini-ikäinen tyttö, keski-ikäinen nainen ja mies sekä itse dokumentin tekijä. He yrittävät ymmärtää itseään kuvaamalla ja analysoimalla tarkasti käyttäytymistään. Huumoria unohtamatta. Eräs tapa tulla sinuiksi OCD:n kanssa onkin siitä ääneen puhuminen.
Millä tavalla sairautta voi hoitaa? Pakko-oireista ei voi ehkä koskaan täysin vapautua, mutta onko
niitä mahdollista hallita?
Uusinta TV1 20.11. ja 25.11.
Olen jo nähnyt sen dokumentin mutten saanut apua..
No hakeudu hyvä ihminen johonkin keskustelemaan asiasta. Pakko-oireet yleensä seuraavat ihmistä läpi koko elämän ja niiden kanssa elämä voi olla uskomattoman raskasta. Itse olen käynyt terapiassa ja lääkityksestäkin voi saada helpotusta. Nuo muistihäiriötkin voivat johtua jostain psyykkisestä vaivasta.
sairaus. Vain Freudin kannattajat uskovat sen olevan hulluutta. Kuten homous ja epilepsia ja mlukuisat muut sairaudet, jotka onvat myöhemmin osoitettu joksikin aivan muuksi.
OCD on tautiluokituksen mukainen psyykkinen sairaus, joka on aivojen toimintahäiriö (psyykkinen häiriö). Jos mielestäsi OCD ei ole psyykkinen vaiva, niin kuinka silloin hoitaisit tuota ongelmaa? Ilmeisesti lobotomialla vai?
vois olla oikeampi paikka. Nuo ei ole psyykkisiä oireita.
Katsoin myös sen dokumentin maanantaina. Oli helpottavaa kuulla, että kyse onkin neurologisesta ongelmasta, kun olin jo ajatellut, että olen "hullu". Lisäksi on mukava tietää, ettei ole ihan ainoa pakko-oireista ja -ajatuksista kärsivä ihminen tässä maailmassa.
Itse olen tarkistelija, eli tarkistan moneen kertaan, että hella, kahvinkeitin, valot, vesihanat, silitysrauta, ikkunat, ulko-ovi jne. ovat pois päältä / kiinni, koska pelkään, että syttyy tulipalo tai tulee vesivahinko tai että kotiini murtaudutaan. Olen kehittänyt tarkan rituaalin kaikkien tarvittavien asioiden tarkistamiseen ja tätä kaavaa seuraten selviydyn yleensä niin, että pääsen lähtemään kotoa aamuisin ja töistä iltaisin järkevän ajan sisällä, mutta jos jokin odottamaton häiritsevä tekijä sotkee rituaalini, joudun aloittamaan kaiken alusta ja yleensä toistamaan rituaalin vielä useampaan kertaan, koska ensimmäinen tarkastus ei sujunut "puhtaasti". Riippuu myös paljon siitä, miten pitkäksi aikaa olen lähdössä kotoa, että miten moneen kertaan kaikki pitää tarkistaa. Jos esim. lähtisin matkalle viikoksi, tarkisteluun ennen lähtöä pitäisi varata varmasti useampi tunti. Joskun olenkin joutunut pyytämään äitini, johon luotan, tulemaan tarkistamaan, että kaikki on pois päältä ja ikkuna ja ovi kiinni ennen lähtöäni, koska muuten en olisi mitenkään ehtinyt ajoissa lähtemään. Pakonomainen tarkisteleminen itsessään rasittaa elämää, mutta sen lisäksi ahdistavaa on myös se, että tarkistelupakkoansa joutuu peittelemään. Jos yritän kertoa ongelmastani ihmiselle, joka ei kärsi ocd:stä, minua ei yleensä ymmärretä, vaan kommentti on yleensä tasoa "mitä sä nyt tollaisesta stressaat, ei se sun talo mihinkään pala".
Tietääkö kukaan onko Suomessa olemassa mitään ocd-vertaistukiryhmää, jossa voisi keskustella samasta ongelmasta kärsivien ihmisten kanssa?
No tuota muistamattomuutta kenties olisikin hyvä tutkailla neurologiselta kannalta mutta OCD on kyllä psyykkinen häiriö, jota myös hoidetaan psykiatrian puolella. Pakonomainen tarkastelu on juuri OCD: oireita ja yleensä hoitamattomana ne vain pahenevat ja häiritsevät normaalia elämää todella paljon. Pakkotoiminnot ovat korvaava toiminto kun ei pysty käsittelemään henkisen puolen ongelmia ja pidemmän päälle nuo toiminnot yleensä kroonistuvat ja niistä eroon pääseminen on todella hankalaa. Käyttäytymisterapialla voi saada elämänhallinnan ohjeita, jotka voivat helpottaa noiden toimintojen hallittavuutta.
puhutaan pakkoneuroosista, jos kyse on psyykkisestä ongelmasta? Tästä tuntuu olevan kahta tietoa lähteestä riippuen. Toisten lähteiden mukaan ongelma on neurologinen ja toisten mukaan psyykkinen. Tosin kun internetistä ja näistä keskusteluista yrittää lisätietoa saada, niin lähteiden luotettavuudesta ei voi olla koskaan varma.
No eihän neuroosi ole sama asia lainkaan kuin neurologia. Pakkoneuroosiksi (mikä on kuitenkin jo vanhentunut käsitys) sitä sanotaan siksi, että ihminen toistaa esim. vaikka jotain tiettyä toimintaa pakonomaisesti voimatta sitä lopettaa, vaikka tietääkin toiminnan olevan järjenvastaista. Nykyään termit pakko-oireinen häirö ja OCD (Obsessive-Compulsive Disorder) ovat käytetyimpiä.
Neurologisia sairauksia taas ovat esim. dementia, epilepsia, MS-tauti sekä Parkinsonin tauti.
se sitä tarkoita, että ei olisi psyykkinen sairaus. OCD on neuropsykiatrinen siaraus ja avun siihen saat psykologilta et neurologilta.