Miten saan tähän vuodenaikaan hyviä ja isoja juurakoita isoon akvaariooni?
Olen hommannut pari kivaa juurakkoa suoraan järven pohjasta, mutta näin talvell ase ei onnistu. En haluaisi liottaa, ellei ol pakko. Kaupoista löytyy usein vain vaatimattomia oksia tai pikkuhiluja, joista ei ole mihinkään.
Neuvoja, kiitos!!
Olen hommannut pari kivaa juurakkoa suoraan järven pohjasta, mutta näin talvell ase ei onnistu. En haluaisi liottaa, ellei ol pakko. Kaupoista löytyy usein vain vaatimattomia oksia tai pikkuhiluja, joista ei ole mihinkään.
Neuvoja, kiitos!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos asunpaikkasi lähistöllä siaitsee turvesuo tai lämpövoimala joka käytää polttoaineenaan turvetta niin turvesoilla on röykkiöittäin turpeen seassa nousseita suuria vanhojen puiden juuria/juurakoita jotka huolellisen puhdistamisen ja pesemisen sekä liottamisen jälkeen ovat akvaariokäytöön soveliaita.
Lämpövoimaloihin tulee turpeen mukana kanssa näitä juurakoita jotka ei mene lämpolinjasta läpi, ne kerätään linjalta pois ja jossakin voimalan pihan perällä on yleensä näitä kasa.
Eikun parhaita valitsemaan (luvan kanssa tietenkin, eivät varmasti kiellä ottamasta kun käy kysymässä.)
Ja toinen varteen otettava vaihtoehto on oma/naapurin vanha omenapuu joka joutaa kaataa, näistä vanhoista omenapuista löytyy monioksaisia haarautumia joista saa isoonkin akvaarioon mukavan näköisen karahkan.
pitää muistaa että omenapuu on käsitelttävä oikein ennen akvaarioon laittoa, kuoria kuori pois ja lioitaa pitkään vettä vaihtaen ja karahkaa käännellen ja jos mahdollista keitää vaikka vanhanajan muuripadassa pitkään autaa se asiaa.
Omenapuusta liukenee veteen jonkin verran sokeria (en tiedä onko sokeri vaarallista kaloille ja missämäärin omenapuusta sitä liukenee kuulema mutta missämäärin liukenee en tiedä.)
Sitten kun omenapuun akvaarioon laitaa joutuu sen esimerkiksi kivien ja narun tai jonkun muun patentin avulla pohjaan ankkuroimaan niin kauaksi aikaa että vetyy ja pysyy omin voimin pohjassa.
Noin kolmevuotta sitten näin omenapuu juurakon tampereen siniriutassa ja Lehtovaaran Ville tämän sokeriasian minulle kertoi.
Ja tuosta viisaudestani en menisi valalle. Oletko muuten kuullut että viisaus ja huluus on niin lähellä toisiaan että joskus ne on vaikea erotaa toisistaan. Omasta mielestäni olen hullu mutta hullu saa olla ei tyhmä. (Tästä olisi hyvä vitsikin mutta jääköön toiseen kertaan, pyytäkää jos haluatte kuulla.)
Viisaus ja hulluus ovat tosiaan usein lähellä toisiaan ja vaikeita erottaa.
Mutta miten erottaa älykäs ja viisas? Kuulin tänänään hyvän määritelmän: älykäs selviää tilanteista, joihin viisas ei edes joudu.
Onko lähettyvilläsi yhtään turvesuota. Niiden reunamilla on yleensä valtavat määrät suossa muhineita juurakoita.
Sielläkin ne ovat valitettavasti kuivillaan, joten ilman liotusta et selviä niidenkään kanssa.
Se Siniriutankin omanapuu ( tampereen puutarhasta kotoisin ) täytyi myöhemmin riipiä pois altaasta tummumisen vuoksi. Elävänä ”pyydystettyjen” kanssa sekä niiden erittämien parkkihappojen suhteen voi siis aina tulla ongelmia mm levänkasvuna. Suot ja uppopuut siis ainoat suositeltavat varmat paikat. Jos virtapaikkoja ja sulaa ei ole eikä turvetuotannon tai ojituksen oheistuotteita niin parasta on odottaa parempaa tilaisuutta ( kevättä ). Nyt ylös saadusta uppopuussa on se etu, että hyvän desifioinnin saa vain jättämällä sen pakastumaan ulkosalle ( siis jos se on kalaa sisältävästä vesistöstä ). Teräsharja, juuriharja ja painepesuri ovat hyvät välineet puhdistukseen. Kova, maatumaton havupuun oksa on parhaasta päästä.