Antakaa vinkkejä äidille, jolla h-hetki lähestyy. Kuinka perusteltuja syitä tarvitsee olla, että saa synnytyskammon vuoksi sektion?
Olen ensisynnyttäjä, mutta tiedän mitä odottaa/pelätä. Olen ollut synnytyksessä mukana ja taisin nähdä kaiken liian läheltä. Näin jälkikäteen ajateltuna, eniten jäi kammottamaan se välilihan repeäminen. Siitä en pääse jostain syystä yli. Se mahan aukaisukin tuntuu vähemmän hirveältä. Tietää sentään että sitä ei tehdä ilman puudutusta.:(:( Tavallisessa synnytyksessä taitaa olla kätilöiden kiireestä kiinni miten kivunlievitystä järjestyy.
Muuten synnytyksessä mukanaoleminen oli kokemisen arvoinen tapahtuma, yksi hiennnoimmista kokemuksista elämässäni. Muisti on vaan aivan liian hyvä. Argh.
Olen ensisynnyttäjä, mutta tiedän mitä odottaa/pelätä. Olen ollut synnytyksessä mukana ja taisin nähdä kaiken liian läheltä. Näin jälkikäteen ajateltuna, eniten jäi kammottamaan se välilihan repeäminen. Siitä en pääse jostain syystä yli. Se mahan aukaisukin tuntuu vähemmän hirveältä. Tietää sentään että sitä ei tehdä ilman puudutusta.:(:( Tavallisessa synnytyksessä taitaa olla kätilöiden kiireestä kiinni miten kivunlievitystä järjestyy.
Muuten synnytyksessä mukanaoleminen oli kokemisen arvoinen tapahtuma, yksi hiennnoimmista kokemuksista elämässäni. Muisti on vaan aivan liian hyvä. Argh.
Vastaukset 12
Vanhimmat
minä sain pelkosektion ja syyt oli samat kuin sinulla. pyydä lähete pelkokeskusteluun sairaalaan neuvolahoitajaltasi. joudut ramppaamaan sairaalassa loppuun asti ja jankkaamaan aina miksi haluat ja on vaadittava jos haluat OIKEASTI sektion. jos olet loppusuoralla niin voipi olla että saat synnyttää alakautta, kyllä ne hoitajat kohtelevat sinua silkkihansikkain kunhan kerrot että pelkäät. mutta aloita nyt siitä että kerrot ensin terveydenhoitajallesi!!
Koitan edistää asiaa. Minulla on vain ollut ongelmia suhtautua koko neuvolajärjestelmään odotusaikanani. En tiedä onko minulle sattunut erityisen sössöttävä terkkari, mutta en koe voivani kovin luontevasti ottaa asiaa esille. Lähestymme asiaa hyvin eri tavoin. Ilmeisesti minun oletetaan olevan kovasti pehmofiiliksissä koska odotan ensimmäistäni, mutta ajattelen asioita hyvin käytännönläheisesti. En ole masentunut tai mitenkään erityisen estynyt, mutta se hössöttämis-sössöttämis-dialogi ei kertakaikkiaan luonnistu minulta. Taidan ottaa asian puheeksi lääkärin kanssa. Vaikuttaa tolkummalta tapaukselta. Terkkarin kanssa tulee olo ettei kärsi puhua reaaliteeteistä suoraan ettei vaan terkkarin oma maailma kaatuisi.
Toisen synnytyskokemuksesta seurannena jäi minulle hieman epäilevä asennne kätilöiden suhtautumista kohtaan. Työvuorossa vaihtuneiden kätilöiden asenne äitiin oli hyvin erilainen, mutta kivunlievitys ei tuntunut kumpaakaan kätilöitä kiinnostavan. En tiedä oletettiinko äidin pitävän jotenkin puoliaan siinä tilanteessa vai mikä olisi ollut oikea tapa saada kivunlievitystä. Kohdusuun aukeamista käytiin katsomassa sen verran harvakseltaan että epiduraalia oli turha odotella. Koin että pienikin kivunnlievitys oli vaatimisessa. Jos en olisi ollut paikalla, en tiedä olisiko äiti saanut mitään lievitystä. Roolini oli välittää äidin toiveita kätilölle ja muistuttaa niitä täytettäväksi. Pitäisikö toiveet tosiaan kirjata etukäteen virallisluontoisesti paperille, jossa isoin kirjaimin vaaditaan, EN OLE KIINNOSTUNUT MINKÄÄNMUOTOISESTA LUOMUSYNNYTYKSESTÄ. PUMPATKAA MINUUN TÄYTEEN KIPUA LIEVITTÄVIÄ AINEITA KIITOS t. edessä oleva äiti (no mies on onneksi tulossa mukaan, olipa synnytysmuoto mikä tahansa)
Itselläni yksi synnytys takana ja yksi edessä. Pelkäsin itsekin etukäteen ja puhuin siitä neuvolassa, saivat kuitenkin rauhoittumaan enkä tarvinnut muita tahoja avukseni. Kun sitten mentiin sairaalaan, täytettäessä osastolla papereita, kirjasin jo niihin toiveita synnytykseen kohtaan että ehdottomasti haluan epiduraalin. Tätä kunnioitettiin ja itse asiassa sain 3 krt. epiduraalin, joka kerta sitä tultiin suosittelemaan hoitajien toimesta, vaikka olisin vielä itse kestänyt kipua. Jälkikäteen en olisi enää kolmatta ottanut, sillä ponnistuksen tarvetta ei tullut kuin yhden kerran, liian aikaisin ja sillion sainkin vikan piikin. Ponnistaminen oli täysin omissa käsissä, mitään apuja ei tullut " luonnostaan ". Episiotomia tehtiin puudutettuna. Toiveita kuunneltiin todella hyvin, mutta valmistin kyllä etukäteen miestä VAATIMAAN kivunlievitystä jos ei muuten onnistu! Lisäksi käytin vielä RUNSAASTI ilokaasua ja hyvin selvisin pojan saattamisesta maailmaan näillä avuilla. Synnytin Hyvinkäällä.
Synnytys on ihan luonnollinen tapahtuma. Nykyään ei välilihaakaan helposti leikata. Noin kymmenen vuotta sitten se tehtiin aina.
Normaali synnyttäminen on paljon turvallisempi ja helpompi tapa kuin leikkaus. Kannattaa muistaa, että leikkauksesta toipuminen vie viikkoja. Normaalista synnyttämisessä ei ole sellasia tulehtumisriskejä tms kuin leikkauksessa.
Meillä synnytysvalmennuksessa käytiin kaikki laitteet ja kivunlievitykset läpi. Näimme kaikki piikit, pihdit sun muut. Mikään niistä ei näyttänyt pahalta.
Minä pidän jo 'turhaa' sektiota huonona vaihtoehtona sen takia, että leikkaus suoritetaan viikkoa ennen laskettua aikaa. Minusta on hyvä, että vauva kehittyy mahdollisimman pitkään kohdussa. Vauveli on paljon reippaampi ja voimakkaampi, kun saa olla tarvitsemansa ajan kohdussa.
noo, ensisynnyttäjistä taitaa olla tosi pieni prosentti se, joilla välilihaa ei leikata ja/tai repeämiä ei lainkaan tule.
tämä on mutua, mutta useammilla tuttavillani olen kuullut repeämien/välilihan haavan tulehtuneen kivuliaasti kotiinpääsyn jälkeen, kuin mitä olen kuullut sektiohaavojen tulehtumisesta. sektiohaavaa ehkä automaattisesti hoitaakin paremmin ja se on "helpommassa" paikassa?
itselle tehtiin suunniteltu, kiireetön sektio viikoilla 39 6, eli päivää ennen laskettua aikaa. ja hyvin oli vauveli vahvistunut ja kehittynyt, kympin tyttö ja erittäin hyväkuntoinen siis.
toivuin leikkauksesta seuraavasti: kipupumppu 1vrk, sairaalassa 4vrk. sairaalassa ollessa hyvä kipulääkitys suun kautta. kävelin toisena päivänä leikkauksesta jo hyvin ja hoidin vauvaani normaalisti vierihoidossa. tikit pois neuvolassa 7vrk leikkauksesta, tämän jälkeen liikkuminen parani lähelle normaalitasoa, kun tikkien kiristys lähti, nehän kiristivät paranevalla iholla eli oli tosi helpotus kun ne poistettiin.
vauvan isä ei voinut jäädä heti isyyslomalle, eli viikon ikäisen vauvan kanssa jäin päiviksi kaksin kotiin ja hyvin meni, ei ongelmia. raskaat kotityöt tietysti jäi miehelle. ehkä pari-kolme viikkoa leikkaushaavaa huomasi varoa, sitten sen tavallaan unohti kun oli niin ok. äkkinäiset liikkeet, raskaat nostot ja kumartelut tietysti jätti väliin ihan ajattelemattakin. kevyet hommat; vauvan hoito, pieni imurointi ym onnistuivat hyvin. ehkä voi myös kertoa, että seksiä harrastimme 2,5 viikkoa sektion jälkeen.
nyt leikkauksesta 2,5v, ei edelleenkään ongelmia ja toisesta lapsesta haaveilemme. pelkosektio oli minullakin, ja sain sen oikeastaan aika helposti. pari käyntiä pelkopolilla ja yksi lääkärikäynti riittivät. niin se tulee saadakin, jos on riittävät perustelut tai riittävän voimakas pelko JA pysyy mielipiteensä takana eikä anna "käännyttää" itseään. JOS siis on asiastaan varma. :)
noilla repeämillä.
"Alatiesynnytysten repeämät ovat yleistyneet Pohjoismaissa. Kehitystä selittävät vastasyntyneiden koon kasvu, lisääntynyt epiduraalipuudutuksen käyttö ja vähentyneet episiotomiat eli välilihan leikkaukset. Vakavimpia eli III ja IV asteen repeämiä raportoidaan 1 prosentissa alatiesynnytyksistä Suomessa, 3 prosentissa Norjassa ja 4 prosentissa Tanskassa ja Ruotsissa. Maiden välisiä suuria eroja selittävät synnytystapojen erot sekä suomalainen käytäntö, jossa kätilöt ja synnytyslääkärit aktiivisesti tukevat välilihaa ponnistusvaiheen lopussa."
http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/perinataali.htm
1% siis saa niitä "oikeita" repeämiä, taitaa olla leikkaushaavan tulehtumiseenkin isompi riski.
"Vuonna 2001 keisarinleikkaus eli sektio tehtiin 17 prosentille kaikista synnyttäjistä. Suunniteltuja niistä oli noin puolet eli 8 prosenttia. Ensisynnyttäjistä sektion sai toissa vuonna 20 prosenttia. Sairaaloiden väliset erot ovat yllättävän suuret. Suomesta löytyi toissa vuonna puolenkymmentä sairaalaa, joissa n. joka kolmas ensisynnyttäjä sai lapsensa sektiolla. Eniten niitä tehtiin Raahen tk:ssa, 39,1 prosentille ensisynnyttäjistä, ja vähiten naapurissa Oulun Oulaskankaalla eli 10,2 prosenttia."
"Sektio on suuri kirurginen toimenpide, joten sairaaloissa yhä enemmän pohditaan, onko oikein, että niiden määrien annetaan nousta. Tietyissä tilanteissa sektio on perusteltu, arviot tästä määrästä vaihtelevat yhden ja kahdeksan prosentin välillä synnytyksistä. Esimerkiksi Hollannissa tehtiin vielä 1990 vain 7,4 prosentille synnyttäjistä sektio, mutta sielläkin luvut ovat nyt nousseet 11 prosentin tuntumaan."
"Mielenkiintoista on huomata se, että suunnitellut sektiot eivät juurikaan kasva, mutta suunnittelemattomien määrä kasvaa, varsinkin ensisynnyttäjien ryhmässä. Yhä useammin jo aloitettu alatiesynnytys vaihtuukin sektioon. Esimerkiksi Keski-Suomen keskussairaalan vuosien 2000-2001 ensisynnyttäjistä sai Stakesin tilastojen mukaan 137 eli 6,6 % suunnitellun sektion, mutta 317 eli 15,3 %:n päätyi suunnittelemattomaan sektioon. Enimmillään tässä sairaalassa jo 23 % ensisynnyttäjistä on synnyttänyt sektiolla."
http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/040303_b.htm
Pelkosektioita tehdään kyllä, ja jos tosissaan aivan hirvittää ja kauhistuttaa niin toki se on parempi vaihtoehto kun paniikissa koittaa synnyttää alakautta. Mutta täytyy kyllä sanoa, että jos ihmiset alkavat ihan "suosittelemaan" leikkausoperaatiota ihan luonnollisen synnytyksen sijaan (johon saa myös monenlaista eri kipulääkettä ja puudutusta jos se on se kipu joka pelottaa), ollaan vähän omituisilla ja mahdollisesti vaarallisillakin vesillä.
Eikä mitään repeämisiä kellään! Ehkä tietty syynä voi olla se, että kaikki ovat olleet ikää 18-25 kun ovat lapsia saaneet. Josko vanhempana ei paikat enää kestä samalla lailla? Selittäiskö?
Kyllä tässä porukassa ainakin joka ikinen on pelännyt sektiota, mutta synnytystä ei kukaan. Yhdellä kaverilla lapsi ei mahtunutkaan alakautta ja päädyttiin sektioon. Ainut jonka tiedän olleen kipeä vielä kuukausien päästä synnytyksestä...
Kun synnyttää normaalisti alakautta pääsee heti itse ylös, suihkuun jne. Mutta teeppä sama sektiolla...
Itselläni alatiesynnytysyritys päättyi kiireelliseen sektioon. Olin toki heräämössä pari tuntia, leikkaus tehtiin aamulla kuudelta ja iltapäivällä olin jo auton kyydissä. Kävely, vauvanhoito ym onnistui ihan hyvin, viikon söin muutaman särkylääkkeen päivässä.
Synnytys, jossa olit mukana, oli ilmeisesti äärimmäisen huono esimerkkitapaus. Ei väliliha useinkaan repeä. Ensimmäinen lapseni syntyi ilman minkäänlaista puudutusta (ei sellaista olisi ehditty antaakaan) eikä kipu ollut mitenkään kestämätön, kun siihen oli asianmukaisesti valmentautunut. Välilihaan tuli vain ihan pieni nirhauma. Sektio ei välttämättä ole sen helpompi ratkaisu. Leikkaushaava on alkuun tosi hankala ja saattaa vaivata hyvin pitkäänkin, ja voi jättää kiusallisia tunnottomia alueita ihoon. Tiedän koska minulle on leikkauksiakin tehty, muista syistä tosin. Mieti tarkoin.
Olen itse samassa tilanteessa kuin sinä. Minulla on ensimmäinen aika pelkopolille pian, mutta olen ollut yhteydessä Tallinnassa sijaitsevaan yksityiseen synnytyssairaalaan ja aion hakeutua sinne sektioon, jossa suomalainen järjestelmä ei pysty minua auttamaan. Hinta oli ymmärtääkseni alle 2000€ luokkaa ja siihen kuului viisi sairaalavuorokautta sektion jälkeen (Suomen konsulaatista saa ohjeet ulkomailla syntyneen lapsen saamiseksi Suomen kansalaiseksi). Keskustelin asiasta suomalaisen synnytyslääkärin kanssa ja hän oli sitä mieltä, että Viroon voi lähteä turvallisin mielin, mutta pelkosektio pitäisi hoitua Suomessakin. Valitettavasti luottamus suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään on minulta mennyt tämän asian takia täysin. Jos nainen Suomessa pelkää synnytystä, niin syitä siihen haetaan esimerkiksi huonosta parisuhteesta tai huonosta koulusivistyksestä jne. Itse en edes halua päästä synnytyspelostani eroon, vaan se on osa minua.Tsemppiä sinulle ja äläkä pelkää ottaa yhteyttä Tallinnaan synnytyssairaala Fertilitakseen.
että synnyttämättömiä naisia ei yleensä mielellään päästetä mukaan tukihenkilöiksi synnytyksiin, koska katsomisesta tulee pahemmat kammot kuin kokemisesta.
Itselläni on takana kolme normaalia alatiesynnytystä. Ensimmäisestä leikattiin väliliha ja se puudutettiin kyllä erittäin hyvin, eikä tuntunut yhtään. Kahdesta jälkimmäisestä ei leikattu ja repeämätkin olivat äärimmäisen pieniä. Viimeisessä ei viitsitty edes tikata. Kivunlievityksiä suorastaan tyrkytettiin. Koko ajan sai olla sanomassa, että en tarvitse vielä mitään...
Ilman muuta kirjoita etukäteen toivelista, jossa vaadit esimerkiksi kunnon puudutusta ennen välilihanleikkausta (jota ei mitenkään automaattisesti enää tehdä) ja kaikki mahdolliset kivunlievitykset. Kerro, että olet synnytyskammoinen, niin huomioivat sinut varmaan paremmin. Kätilöt kyllä noudattavat helpommin ohjeita, jotka on laadittu etukäteen kuin tilanteessa kipuilevan, riehuvan äidin ja etenkin isän käskyjä. Itse kirjoitin, että haluan kalvojen puhkaisun ajoissa ja kätilö piti erittäin hyvin huolen, että se ajoissa myös puhkaistiin. (Kokemuksesta tiedän, että ne eivät puhkea ennen ponnistusvaihetta itsellään.)
Et voi tietää, mitä odottaa, koska synnytykset ovat erilaisia. Kaverini oli myös erittäin synnytyspelkoinen, kävi vaatimassa sektiota, mutta pelkopolilla onnistuttiin kääntämään hänen pää ja hän kuitenkin suostui alatiesynnytykseen. Synnytyksen jälkeen hän sanoi, että se oli todella paljon helpompi kuin hän ikinä oli kuvitellut. Kun hän ensimmäisen kerran sanoi, että nyt vois jotain kivunlievitystä tarvita, niin kätilö totesi, että ois aika ponnistaa ja kymmenen minuutin kuluttua oli vauva maailmassa.
ponnistusskiellontakia.
toisaalta se tuntuu ´pahalta mut toisaalta mietin että jos kovasti pelkää niin se on ihan yhtälailla indikaatio sektiolle.
kurjaa että juoksutetaan pelkopolilla niin taajaan. kaikki ei siitä pelostaan pääse ja ei mun mielestä ole mikään meriitti se jos ei uskalla synnyttää.
ymmärrän ihan hyvin. kyllä sektiotakin pelkää. tosin myös alatiesynnytystä. jos valita saisin en tiedä kumman valitsisin. ehkä kuitenkin sektion.nyt kun siihen ajatukseen on saanu tottua.