No niin, eli olen siis 16-v. tyttö.
Seurustelen (kai?) erään pojan kanssa, joka on minua noin neljä vuotta vanhempi. "Kai" on tuossa siksi, etten oikein tiedä, voiko tätä seurusteluksi sanoa. Pussailemme, halailemme ja teemme kaikkea tuollaista, mistä voisi päätellä meidän olevan yhdessä. Olemme jutelleet asiasta, ja molemmat ovat ihastuneita toisiinsa. Kai me sitten ollaan yhdessä. Kai.
Juttu vain menee niin, että olemme tunteneet loppujen lopuksi melko vähän aikaa, emme juttele paljoa ja yhdessä olomme on lähinnä tämän kotona biletystä hänen ja hänen kavereidensa plus omien kavereideni kanssa. Näemme n.muutaman kerran viikossa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tykkäänhän minä tästä pojasta, mutta jatkuvasti epäilen, etten riittäisi hänelle tällaisena kuin olen. Olen nimittäin melko ujo ja hiljainen, kun taas poika on vähän "kaikkien kaveri" ja aina jossain menossa. Lisäksi pojalla on tapana puhua entisistä tyttöystävistään melko paljon, ja se sinänsä vähän ärsyttää ja luo taas tuota riittämättömyyden tunnetta. Välitän pojasta, mutta pelkään hänen kyllästyvän minuun. Elän koko ajan jätetyksi tulemisen pelossa. Aina kun tapaamme, stressaan puheenaiheiden keksimisestä ja siitä, että minun pitäisi olla hauska ja mukava, niinkuin muutkin tytöt. Sitten niin ei vain kuitenkaan käy, sillä pelkään koko ajan olevani jotenkin "huono". Mitä tämä on? Viisaat kertokaa, jokainen vastaus on kullanarvoinen.
Seurustelen (kai?) erään pojan kanssa, joka on minua noin neljä vuotta vanhempi. "Kai" on tuossa siksi, etten oikein tiedä, voiko tätä seurusteluksi sanoa. Pussailemme, halailemme ja teemme kaikkea tuollaista, mistä voisi päätellä meidän olevan yhdessä. Olemme jutelleet asiasta, ja molemmat ovat ihastuneita toisiinsa. Kai me sitten ollaan yhdessä. Kai.
Juttu vain menee niin, että olemme tunteneet loppujen lopuksi melko vähän aikaa, emme juttele paljoa ja yhdessä olomme on lähinnä tämän kotona biletystä hänen ja hänen kavereidensa plus omien kavereideni kanssa. Näemme n.muutaman kerran viikossa, joskus enemmän, joskus vähemmän. Tykkäänhän minä tästä pojasta, mutta jatkuvasti epäilen, etten riittäisi hänelle tällaisena kuin olen. Olen nimittäin melko ujo ja hiljainen, kun taas poika on vähän "kaikkien kaveri" ja aina jossain menossa. Lisäksi pojalla on tapana puhua entisistä tyttöystävistään melko paljon, ja se sinänsä vähän ärsyttää ja luo taas tuota riittämättömyyden tunnetta. Välitän pojasta, mutta pelkään hänen kyllästyvän minuun. Elän koko ajan jätetyksi tulemisen pelossa. Aina kun tapaamme, stressaan puheenaiheiden keksimisestä ja siitä, että minun pitäisi olla hauska ja mukava, niinkuin muutkin tytöt. Sitten niin ei vain kuitenkaan käy, sillä pelkään koko ajan olevani jotenkin "huono". Mitä tämä on? Viisaat kertokaa, jokainen vastaus on kullanarvoinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuntuu olevan samanlaisia ongelmia kun sulla. pelkään, etten ole tarpeeksi hyvä, vaikkakin poika kehuu mua.. stressaan puheenaiheista ja jos en osaa vastata jotenkin hauskasti, pelkään että se ajattelee että olen tylsä. Mulla on niin huono itsetunto!! En ymmärrä miten saisin sitä nostettua.. Tiedän, että olen ihan hyvännäkönen, ei se ulkonäkö mua vaivaa vaan mun luonne! En vaan ymmärrä että miten kukaan edelleenkään haluaa olla mun kanssa.. tä on kamalaa :(
On mielestäni turhaa pelätä, ettet ¨riittäisi¨ hänelle sellaisena kuin olet. Poikaystäväsi ei mielestäni ole hyvä ihmisenä, jos hän vain vaatii sinulta muutosta eikä esim. yritä auttaa sinua pääsemään ujoudestasi.
Minusta olisi viisainta että puhuisitte joskus siitä, millaisena koet hänen tapansa puhua entisistä tyttöystävistään sekä sen miten onnistut juttelemaan hänen kanssaan. Sanoisin teidän molempien selviävän suhteestanne helpommalla, jos osaatte jakaa tunteitanne ja kertoa ajatuksistanne sopuisasti. Jotta voisit elää ilman pelkoja, olisi sinun mielestäni hyvä tietää tai ymmärtää riittävän tarkasti myös miltä hänestä tuntuu. Se mitä kuulet hänen tunnoistaan sinua kohtaan VOI olla myös sydäntäsärkevää, mutta joka tapauksessa tieto hänen tuntemuksistaan helpottaa aina omaa oloa. Toista ei voi pakottaa rakastamaan, mutta ennen pitkää on aina yleensä ihan oman energiansakin puolesta hyvä kertoa tunteensa ja ottaa toisen tuntemukset vastaan kunnioituksella, oli rakkauden suhteen rakastetun vastaus sitten ¨kyllä¨ tai ¨ei.¨
Ja ylipäänsä, meidän olisi mielestäni muutenkin opittava tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitamme nykyistä paremmin, sillä juuri tunteiden tukahduttaminen on omiaan tekemään epävarmassa rakkaussuhteessa elämisestä kirvelevää hampaidenkiristystä.