Eli pyytäisin ajatuksia/neuvoja/mielipiteitä saadakseni selkeyttä ratkaisuuni.
Elikkä olen ensisynnyttäjä, nyt viikoilla 35 4.
Olen alusta asti ajatellut sektiota koska jotenkin se alatiesynnytys on jo ajatuksenakin tuntunut ylipääsemättömältä.
En nyt ala tässä sen koommin analysoida tunteitani, miksi näin ajattelen, lyhyesti pelkään että en jaksa ja vauva vammautuu tai kuolee..Kipu ei sinänsä se kynnys.
Jokatapauksessa, mulla oli ja on ihanin neuvolatäti joka ei edes yrittänyt tupata mulle mitään synnytysvalmennusta tai papereita tutkittavaksi koska arvosti omaa toivettani ja lähetti pelkopolille.Siellä viivyin n 15min ja asia oli selvä.En siis joudu ravata useasti käännytyksessä vaan menen parin vkon kuluttu vielä lääkärille jonka se lupa pitäisi kirjoittaa ja uskon sen saavanikin.
Nyt kuitenkin, olen alkanut miettiä myös sitä ns normaalia synnytystä.Tiedän että leikkaus on aina leikkaus ja vauvalle parempi alateitse jos kaikki sujuu ok.mutta mitä jos ei..?Minulla vielä tilanne että olen menossa synnytykseen yksin.Lapsen isä ei ole paikalla eikä minulla ole oikein ketään jota pyytää mukaan.Joten ahdistaa se että olen yksin kätilöiden armoilla ja he eivät ehdi olla tietenkään kanssani kokoaikaa kun muitakin ym.Olen kuullut että joskus mukana ollut henkilö on joutunut juosta hakemassa kätilöä kun on alkanut tapahtua ja heitä ei paikalla.mulla ei ketään pitämässä puoliani ja tsemppaamassa.Odottelen jossakin ties tunteja yksistäni käytävällä kivuissa ennenkuin ottavat sisään ym..Siksi leikkaus olisi iisimpi.siinä ei niin paljon tarvi tukea kun itse ei tarvi tehdä hommia..Mulla on nyt pari viikkoa aikaa punnita vaihtoehtoja ja ajatukset muilta ( siis pliis asialliset, ei tyylillä mitäslapsiateetilmanisää tai miksiluuletsaavasimukavuussyistösektion , en tarvi sellaista vaan ihan aiheeseen apua) joten odottelen jos jollakin aikaa vastata.kiitän ja hyvää kaikkea kaikille!
Elikkä olen ensisynnyttäjä, nyt viikoilla 35 4.
Olen alusta asti ajatellut sektiota koska jotenkin se alatiesynnytys on jo ajatuksenakin tuntunut ylipääsemättömältä.
En nyt ala tässä sen koommin analysoida tunteitani, miksi näin ajattelen, lyhyesti pelkään että en jaksa ja vauva vammautuu tai kuolee..Kipu ei sinänsä se kynnys.
Jokatapauksessa, mulla oli ja on ihanin neuvolatäti joka ei edes yrittänyt tupata mulle mitään synnytysvalmennusta tai papereita tutkittavaksi koska arvosti omaa toivettani ja lähetti pelkopolille.Siellä viivyin n 15min ja asia oli selvä.En siis joudu ravata useasti käännytyksessä vaan menen parin vkon kuluttu vielä lääkärille jonka se lupa pitäisi kirjoittaa ja uskon sen saavanikin.
Nyt kuitenkin, olen alkanut miettiä myös sitä ns normaalia synnytystä.Tiedän että leikkaus on aina leikkaus ja vauvalle parempi alateitse jos kaikki sujuu ok.mutta mitä jos ei..?Minulla vielä tilanne että olen menossa synnytykseen yksin.Lapsen isä ei ole paikalla eikä minulla ole oikein ketään jota pyytää mukaan.Joten ahdistaa se että olen yksin kätilöiden armoilla ja he eivät ehdi olla tietenkään kanssani kokoaikaa kun muitakin ym.Olen kuullut että joskus mukana ollut henkilö on joutunut juosta hakemassa kätilöä kun on alkanut tapahtua ja heitä ei paikalla.mulla ei ketään pitämässä puoliani ja tsemppaamassa.Odottelen jossakin ties tunteja yksistäni käytävällä kivuissa ennenkuin ottavat sisään ym..Siksi leikkaus olisi iisimpi.siinä ei niin paljon tarvi tukea kun itse ei tarvi tehdä hommia..Mulla on nyt pari viikkoa aikaa punnita vaihtoehtoja ja ajatukset muilta ( siis pliis asialliset, ei tyylillä mitäslapsiateetilmanisää tai miksiluuletsaavasimukavuussyistösektion , en tarvi sellaista vaan ihan aiheeseen apua) joten odottelen jos jollakin aikaa vastata.kiitän ja hyvää kaikkea kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja vielä,
en ole siis pahemmin perehtynyt alatiesynnytykseen tai asennoitunut,
joten jos päädyn siihen, voinko mennä täysin ns randomilla..?
Olen synnyttämässä alateitse, enkä ole käynyt synnytysvalmennuksessa, enkä ole menossakaan..joten siis kyllä sinne voi mennä ihan tuosta noin vaan, siellä neuvotaan kyllä. Toki valmennus olisi hyvä, mutta..
oma henk. koht., hyvä kokemus sektiosta on tuolla pari riviä alempana olevassa ketjussa.
oma henk. koht., hyvä kokemus sektiosta on tuolla pari riviä alempana olevassa ketjussa.
tuli sama viesti kahdesti. :)
ok,kiitos!
Mun oli pakko tulla kertomaan sulle et mikään ei oo luonnollisempaa kun alateitse synnyttäminen!! Välilihan voit pyytää leikkaamaan jos siltä tuntuu! Eikä se siinä tilanteessa satu!! Leikkauksesta toipuu paljon paljon hitaammin ja sillon vasta tukea tarttetkin kun et pysty nousta sängystä vaihtamaan vaippaakaan omalle lapselle.. Mieti nyt vielä! Meidät on luotu synnyttämään alakautta! Leikkaus on aina leikkaus! Oikeesti mä en ikinä kahesta synnytyskokemuksestani valitsis sitä leikkausta!!
siis suunniteltu sektio syynä oli mun pelot,ja sektio ei ihan menny mun mielikuvien mukaan josta tietty jäi ihan kammo!
spinaalipuudutus ei onnistunu ku tekijänä oli joku helveti ääliö harjottelija!kaikki lekurit melkein muutenki miehiä!aivan karseeta!
kukaan ei kertonu mulle etukäteen mitä tapahtuu jne.ite toimenpide ei tuntunu missää ja oli TOSI NOPSAA OHITTE!mut sit se itse tapahtuman käsittely vei aikansa ja se oli pois myö lapselta...kaikki tapahtu niin luonnottoman nopeestie etten kyenny oikealla tavalla ottaa lasta vastaan...
seuraavaks peloistani huolimatta haluisnki alatie synnytyksen ja se onnistukin tosi hyvin!
käynnistettiin rv 42 ja koknaisuus kesto oli 6h 11min!
kipeintä oli supparit mut niihin saa epiduraalin ponnistuta en ees tuntenu en revenny eikä tullu alapäähän mitään jälkeä synnytyksestä!
ja tää ns,normi synnytys taas sai minun ja lapsen välille lujan siteen heti alkuun!vauva ei tullu kymmenesä minuutissa ulos vaan kuus tuntia tein työtä...upee kokemus!
mut kyl on pakko myöntää et pelkään itekki ihan kauheesti sitä et vauva sais jonku happivajeen tms.synnytyksessä ja vammautuisi!se oli painajainen!ja itseasiassa...kätilöitä ja lääkäreitä ei ollu kokoaiak saatavilla edes! mä huusin ja komensn miehen hakee kätilöitä pitkin sairaalaa!
siinä vaiheessa tajus miehenikin kun vauvan sydämenlyönnit katos!ja oli hapenpuutteessa jonkiaikaa ja olin itsekkin aika järkyttynyt kun ketään ei tullu!
mut mä käsikin jo etukäteen mun miehen seuraa konetta ja vauvan sydämenlyöntejä yms.ja juosta heti hakee joku jos tulee ongelma.
vauvani siis oli lievässä happivajeessa ja mua oltiin just viemessä hätäsektioon kun yllättäen ponnistinki vauvan ulos =)
mutta,happy ending tämäkin!
ainkain täällä ne on aika herkkiä tekemään sektio jos synnytykseen tulee joku ongelma.
et ei kauaa viivytellä onneks,mut se on paikkakunta kohtasta kuinka kauan odotellaan enen kuin päätetään leikata.
ota selvää tälläsistä asiosta kanssa ja kannattaa kertoa myös nää pelot siellä ne osaa vasta niihin sit kanssa.