Itse pidän animen katsomisesta paljon ja manga tyylisten sarjakuvien tekemisestä mutta se siitä. Olisihan se kiva opetella japania ja tutustua muuhunkin kulttuuriin mutta etusijalla silti pidän tällä hetkellä euroopan kielten opiskelua. Mikä ihme on kun pitää Japania hehkuttaa joka paikassa ja pitää sitä kaiken sivistyksen kulmakivenä. Ei minua huvita osoittaa fanitustani esim. pukeutumalla tiettyyn tyyliin.
Sitten nämä oikein asiaan perehtyneet fanit ovat yleensä koppavia ja termeistä herkkiä. En pysty valitettavasti tälläisten fanien kanssa tulemaan toimeen. En vain ymmärrä liiallista hehkutusta oli kyse mistä fanituksen kohteesta tahansa.
Mutta entä nämä jotka pukeutuvat kouluakin varten(lukiossakin) aivan järkyttävällä tavalla lempihahmonsa vaatteisiin ja suurinpirtein joka toinen lause liittyy animeen tai mangaan. Tai luullaan olevansa viisaita kun muut eivät välttämättä ymmärrä mitä baka tarkoittaa ja sitten sitä rallatetaan aina kun tulee sopiva henkilö kyseeseen.
En mitenkään tarkoita että kaikki anime ja manga olisi lapsellista koska animessakin on ikärajat, mutta lukiossa luulisi fanituksen pysyvän neutraalimpana ja onko sitä pakko tuoda esille ja erottua joukosta? Onhan se hyvä että erottuu mutta on sillä negatiivisemmat puolensakin.
Sitten hirvee haloo nostetaan jos joku termi menee väärin tai piirustuksessa se keho ei ole seitsemän pään pituinen tai kädet tarpeeksi pitkät. Nämä tälläiset fanittajat ovat mielestäni jo ylifanittajia jos puolet elämästä uhrataan tähän. Aikuistuvan ihmisen luulisi kuitenkin hieman miettivän mitä haluaa viestittää itsestään. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä että anime ei ole pelkästään lastenohjelmaa.
JA SALATUT ELÄMÄT!!! Luulevatko ne tosiaan kun laittavat manga fanin näyttelemän kapinallista teiniä että saavat lisää katsojia muutenkin halpaan ohjelmaan. On hyvä että eri kulttuurit leviävät mutta liika on liikaa. Oikeastaan aika huvittavaa ajatella kun animesta ja mangasta tietämättömät ihmiset ihmettelevät salkkareiden ääressä mistä ihmeestä oona ja niko puhuu.
Ehkä tämä yhtäkkiä tullut pohdiskeluni johtuu siitä että anime ja manga yleistyy fanituksen kohteena koko ajan nuorten keskuudessa ja enää ei voi ollakaan se ainoa luokan tai ryhmän fani. :D Ehkä siksi nämä yli menevät fanittajat haluavatkin korostaa fanitustaan jotta erottuvat näistä aloittelijoita ja "huonommista" faneista.
Sitten nämä oikein asiaan perehtyneet fanit ovat yleensä koppavia ja termeistä herkkiä. En pysty valitettavasti tälläisten fanien kanssa tulemaan toimeen. En vain ymmärrä liiallista hehkutusta oli kyse mistä fanituksen kohteesta tahansa.
Mutta entä nämä jotka pukeutuvat kouluakin varten(lukiossakin) aivan järkyttävällä tavalla lempihahmonsa vaatteisiin ja suurinpirtein joka toinen lause liittyy animeen tai mangaan. Tai luullaan olevansa viisaita kun muut eivät välttämättä ymmärrä mitä baka tarkoittaa ja sitten sitä rallatetaan aina kun tulee sopiva henkilö kyseeseen.
En mitenkään tarkoita että kaikki anime ja manga olisi lapsellista koska animessakin on ikärajat, mutta lukiossa luulisi fanituksen pysyvän neutraalimpana ja onko sitä pakko tuoda esille ja erottua joukosta? Onhan se hyvä että erottuu mutta on sillä negatiivisemmat puolensakin.
Sitten hirvee haloo nostetaan jos joku termi menee väärin tai piirustuksessa se keho ei ole seitsemän pään pituinen tai kädet tarpeeksi pitkät. Nämä tälläiset fanittajat ovat mielestäni jo ylifanittajia jos puolet elämästä uhrataan tähän. Aikuistuvan ihmisen luulisi kuitenkin hieman miettivän mitä haluaa viestittää itsestään. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä että anime ei ole pelkästään lastenohjelmaa.
JA SALATUT ELÄMÄT!!! Luulevatko ne tosiaan kun laittavat manga fanin näyttelemän kapinallista teiniä että saavat lisää katsojia muutenkin halpaan ohjelmaan. On hyvä että eri kulttuurit leviävät mutta liika on liikaa. Oikeastaan aika huvittavaa ajatella kun animesta ja mangasta tietämättömät ihmiset ihmettelevät salkkareiden ääressä mistä ihmeestä oona ja niko puhuu.
Ehkä tämä yhtäkkiä tullut pohdiskeluni johtuu siitä että anime ja manga yleistyy fanituksen kohteena koko ajan nuorten keskuudessa ja enää ei voi ollakaan se ainoa luokan tai ryhmän fani. :D Ehkä siksi nämä yli menevät fanittajat haluavatkin korostaa fanitustaan jotta erottuvat näistä aloittelijoita ja "huonommista" faneista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Aikamoinen avautuminen :D
Mutta itse asiaan. Jooh en ole kyllä itse törmännyt tähän liika fanittamiseen paljoa joten aika vaikea sanoa mutta luulen että sama juttu liika fanittaminen näkyy missävain muussakin kuin pelkästään animessa niinkuin taisit mainita asiasta viestissäsi.
Tuohon pukeutumiseen voisin sanoa että itse pukeudun pikkuisen erinlaisesti joten se saattaa kääntää katseita tämmöisessä pikku paikassa mutta ei kaikki erinlainen pukeutuminen joka näyttää japanilaiselta tarvitse olla fanitusta vaan tykkää kun on vähän erinlaisen näköistä päällä mitä ei kaikilla löydy.
En seuraa mitään muotia vaan menen ihan oman mielen mukaan miltä tänään näytän tai huomenna. Tosin jos alkaa näkyä jotain naruto pukeisia ihmisiä niin sitä voisin jo sanoa vähän liiaksi mutta jokaisella on omat tavat pukeutua ja en ketään arvostele sen takia.
Salkkareita en katso koska aika "turha" ohjelma :D
Itse katson animea päivittäin ja olen sitä jo parit vuodet seuraillut. Tämä FMA mikä nykyään näkyy subilla olen jo kauan aikaa sitten katsonut sen joten tuntui vähän tyhmältä kun se subille yhtä äkkiä tuli niin siitä kai itselle tuli semmonen olo että nyt en olekkaan enää ainuita suomessa kuka sen on katsonut ;D Luulen vain että kaikki leviää tännekkin suomeen mikä on villitys toisessa maan kolkassa.
Todella vaikea oli yrittää kirjoittaa sinun viestiisi joten anteeksi typoja tai muita virheitä. Et välttämättä edes tajua mitä olen tuossa yrittänyt päteä mutta aikalailla samoilla linjoilla sinun kanssa tästä jutusta.
Se on se pätemisen tarve ja suomalaisen geeneissä loiskuva huono itsetunto - joka täytyy saada ylös, ja mikäs siihen parempi keino kuin ryhtyä jonkin alan guruksi.
Onhan näitä muitakin:
On nörttejä jotka eivät muuta puhukaan kuin teknojargonia ja nauttivat suunnattomasti päästessään kukkulankuninkaaksi kun oma faija pyytää apua tietsikan kanssa ja naapurin mummo mummo ei ymmärrä puheesta mitään.
On valokuvaajia joiden itsetuntuo hivelee päästä kansanopiston kurssille opettamaan "maallikkoja" valokuvauksessa.
Taiteilijoita, urheilijoita, wannabe sitä ja tätä.
Ja pahnan pohjimmaisena tietysti uskovaiset: jehovantodistajat ym. lahkolaiset jotka alkavat eriävän mielipiteen kuullessaan hoilaamaan hoosiannaa kädet korvilla.
Omakehu on niin kivaa ja muiden leimaaminen "vihreiksi", "keltanokiksi", "mopoiksi" ja muiksi "ei-salaisuuksiin-vihkiytyneiksi" on vallantunnetta joka vie koko käden...
Mitä tähän tämänhetken anime/manga-villitykseen tulee, niin onneksi olen jo NIIN vanha että voin vain sivusta seurata eikä minun tarvitse puuttua fanaattisempaan keskusteluun.
Itse aloin lueskelemaan mangaa ja katsomana animea joskus 90-luvun alkupuolella kun Kukunor ja Good Fellows alkoivat tyrkätä suomenkin markkinoille jenkkiversioita. Ja lueskelen ja katselen edelleen - valikoiden. Muuten olen aika pihalla tästä fanituksesta, en ole koskaan viitsinyt vaivautua opiskelemaan kaikkia hienoja termejä, en pukeudu mitenkään ihmeellisesti - ja vaikka hyllyssäni mangaa onkin niin se ei pursua sitä yli äyräidensä ja olen valis viemään toisesta päästä divariin jos toisesta päästä tila loppuu. Enkä edes käy coneissa, en ole käynyt scifi tai tavallisten sarjakuvien coneissakaan vaikka olen niitä lukenut jo "kymmeniä" vuosia.
Itse asiassa paras tapa saada (jos joku haluaisi) anime-villitys loppumaan olisi minun ja muiden kaltaisteni "vanhojen patujen" (meitä on aika paljon, emme vaan tule ihmisten ilmoille...) ilmaantuminen tapahtumiin ja pärstän kanssa lehtien toimituskuntaan. Siinä kyllä kissatytöt pinkaisisi naukuen kotio jos conin vieraista puolet olisi tällaisia vahoja läskejä ja rumia äijänköriläitä :D (Mekin olimme teinejä silloin joskus ja olemme lukeneet mangaa jo silloin kun nykyiset fanit eivät olleet edes pilkkeenä isänsä silmäkulmassa). Nopein tapa tappaa nuorison kiinnostus johonkin asiaan on osoittaa että jo heidän vanhempansa olivat samanlaisia silloin joskus kauan sitten.
En usko että manga/anime-vyörytys ihan heti loppuu, tai laantuu, mutta tiedän että niinkin vielä käy ja kyseinen kulttuurin laji jää elämään kaiken muun rinnalla - niin kauan kuin se takoo kustantajien kassaan rahaa.
10 vuoden päästä kirpparit on pullollaan mangapokkareita 50 senttiä/kpl - alkaa olla jo nyt. Ja nykyisten nuorten fanien tuleva jälkikasvu kikattaa katketakseen nähdessään äitinsä/isänsä pukeutuneena joksikin karvaiseksi elukaksi eivätkä millään voi uskoa että äiskä/iskä ihan tosissaan kiersi vapaaehtoisesti erilaisilla messuilla moisissa kuteissa.
Niin. Että annetaan fanien fanittaa ja opiskella kieliä. Parempi se kuin juopotella kadulla. Sitten kun fanituksesta tulee jotain niin fanaattista että mummon hautajaisiinkin pitää mennä pukeutuneena sailoriksi, niin voi alkaa kysymään että onko kaikki ihan kunnossa?
manga kirjoja tai katso ohjelmia. Eihä sillein tee. Katsotteko ihan näitä Live action eli näyteltyjä elokuvia?
Esimerkkinä Star Wars, Taru Sormusten Herrasta tosi fanit ovat opetteleen melkeinpä jokaiset pienet yksityis kohdat. Ensi-illassa sit pukeutuivat kaapuihin yms... Tai jopa alkavat tehdä jotain lyhyitä pätkiä ite.
Mut nämä suurin osa suomalaisista manga faneista vain lukevat, mutta eivät ota selvää Japanin historiasta ja kulttuurista. Varmasti loukkaisitte, kun ette kovin paljon tiedä asioista.
Sit kai nämä Ninjitsu, drunken fist, kung fu, shaolin fu ja muut taistelutyylit pitäisi tietää ja laittaa tarinaan näkyville, jos itse haluaa kirjoittaa/tehdä sarjakuvaa tai ylipäänsä aasialaista.
Niin ja samuraimiekat, nunchakut jne... Ja monia muita. Kannattaa ottaa selvää.
Tosta ihtepuolustuksesta tuli mieleen et oon harrastanu kauan eri tyylejä (en osaa päättää vakituista...) ja kun mainitsen siitä harrastuksesta niin heti ekana mun oletettaa olevan manga ja anime fani. KAIKKI mikä vähääkään liittyy ittää nii on sit telkun ja sarjisten kautta (muka...) Ja ku noil kursseil on ollu ja on tullu sellasii DB fannei ja ne alako heti jottai super potkui tekkee. Ja ekana siel ne puhhuu et miten ne hakkaa sit kaikki, helvetti se o IHTEPUOLUSTUS, ei siin hyökätä kaikkien vastaan tulevien niskaa.
Hyvähän se on et tulloo lissää harrastajii mut niitten kuva on vääristyny aikka pahasti ja ne rähmäkäpälät ei ees jaksa tehä punnerruksii vaa heti alkaa potkii toisiinsa ja kyselee "tappavaa iskua". Ja sit samurai miekkaaki kerjää nii moni heti ekana tokana vuonna et itkettää... Kai tää on multaki vaa turhaa valitust ku ärsyttää, niitten tosiaan tulis ottaa selvää eka taustasta ja sit vast väittää et tiettää. (Ne ei ees usko et Wing Tsungin keksi nunna...)
itse olen myös sitä mieltä, että älkää pätekö jos ette oikesti tiedä mistään mitään.
Nämä nipinnapin 10 v otaku muksut käyvät joskus hermoon sillä "mä oon niin otaku" meiningillä, mutta myös nämä vuoden karva "truu fanit" käyvät hermoon kun tietävät kaiken (jos ovat pätemisen taarpeessa rypeviä tärkeilijöitä), joka tapauksessa se, että pukeutuu erilaisesti/japanilaisittain (lolitat yms.) tai opettelee japania ei välttämättä tarkoita, että sillä nyt haluaisi sitä "otakuuttaan" mainostaa.
Itsestäni voin sanoa sen verran, että ninjat ja samurait ovat kiinnostaneet ihan mukulasta asti, mutta varsinainen tutustuminen Japaniin alkoi animen ja mangan kautta siinä jokusen aikaa ennenkuin se alkoi tulla villitykseksi. Animen ja mangan kautta kiinnostus alkoi edetä vielä enemmän samuraihin ja kulttuurilliseen historiaan, josta sitten seurasi kiinnostus nykyiseen (pääosin) nuorten kulttuuriin (musiikki, parapara, lolitat, gogalit yms.) joka näkyy minusta (suhteellisen) selvästi:
On anime sälää seinillä? juu.
Tukka on leikatti "J-rockisti"? juu.
Pukeudun hieman oudosti? juu.
Hyllyssä on animea ja mangaa? juu.
Opiskelen japania? juu.
Kuitenkaan en koe näitä asiopita mitenkään erityisen "cooliksi" tai että minä oisin jotenkin parempi "otaku" kuin joku muu, joka on harrastanut animea minua vähemmän. En myöskään hae tällä sitä että haluaisin nyt kuuluttaa koko suomelle että "hei olen otaku!" pointti on siinä, että minä yksinkertaisesti pidän näistä asioista ja siksi haluan olla tällainen mikä olen. Eihän gootit, hopparit, punkkarit yms. pukeudu omalla tyylillään siksi, että haluavat näyttää sitä muille, vaan siksi että itse pitävät siitä.
Eli ihan näin meidän nuoremman harrastaja porukan puollustukseksi, jos joku opiskelee japania, käy cosplayaten coneissa, elää lolitana tai jotain muuta vastaavaa, ei välttämättä tarkoita sitä että henkilö haluaisi jotenkin erityisesti tuoda asiaa esille/päteä sillä tai "olla jotain erityistä/kummallista"
Aina tarttee enemmän kantoja jotta jotain voi sanoa edes kannanosoitukseksi. Saattaapi olla että liian usein otakuutta tavoitteleva leimataan ylitahtoollaviotakkuuu!:ksi hyvin herkästi. Sama kun tuli nua gootit nii eka katottii vinnoo mut ny on suhkoht positiivisempi asenne. (Kuhan ei emota...) Mut kyl loppujen lopuks aik paljo vaikuttaa muijenki elämään se et mimmonen on niiku "ryhmältään". Mul oli kaveri. Noh, ystävä paremminki. Tosi hyvä ystävä... Mut sit se valihti tuan punkki "ryhmän" ja sit se niiku katkas välit ku en oo samanlainen sen kaa enkä ymmärrä... En mää ny välitä mistään punk tyylist, ei mua oikeen kiinnosta lajitella ihteeni muutaku ryhmään "Minä"... Mut riittää yks lause seleventää maailman.
"Just because I don't care, doesn't mean I don't understand"
Kyl mää ymmärin et se tahto olla erilainen mut et pittää se kaveriporukalla osottaa! Saa olla erilainen jos ossaa hyväksyy toisten erilaisuujen, vaikka ne oiski "normaaleja" tai oikeestaan "ryhmättömiä taviksia". Ei se "ryhmä" sano mimmonen sää oot, se oot sinä joka näytät sen muailmalle.
Tuo on tosi harmillinen homma, että ihmiset valitsee monesti ystäviään sen mukaan, mihin "ryhmään" ne kuuluu. Itse ainakin pyrin siihen, että en valitse ystäviäni sen perusteella miltä he näyttää ja tykkääväkö he samoista asioista minun kanssa. Melkeinpä kukaan ystävistäni ei tiennyt animesta hopeanuolen leikkaamattomia osia enempää, mutta siltikään en antanut asian olla ratkaiseva pointti ystävyydestämme. Tokihan se on kivaa, kun on ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella minun kanssa, mutta minusta sen ei saisi olla se erottava tekijä, jonka perusteella valitaan kehen tutustutaan ja ennenkaikkea niinkuin sinunkin tapauksessa, että kenen kanssa pidetään yhteyttä, jos ollaan kavereita/ystäviä entuudestaan.
Omasta mielestäni kaikki saa tehdä mitä itse haluavat ja kaikilla on oma tyylinsä.