Jokainen ihminen saadaan psykoosiin aivopesulla, eristämällä jne. mutta kun itse itsesi kerran saat psykoosiin liikaa tiettyjä asioita kelaamalla, niin oletkin krooninen psykoosisairas. Eikö kaikkia voisi saman tien sanoa psykoosi-sairaiksi, kun kaikki tavalla tai toisella saadaan kuitenkin psykoosiin? Mitä eroa on siinä että olet itsesi liikaa uskontoja, magiaa, salaliittoja ym. tosissasi liikaa pähkäilemällä saanut psykoosiin? Suurin osa ihmisistä ei vain mieti tälläisiä asioita yhtä syvällisesti, vaikka jos niin tekisivät olisivat monet itsekin psykoosissa.
Itse olin mielestäni ennen psykoosia psyykkisesti terve. Kelasin liikaa psyykkeelle vaarallisia asioita ja jouduin sen takia psykoosiin, mutta nyt olen taas aivan terve psyykkisesti. Tietenkin jos samoja asioita alkaisin yhtä tosissani kelaamaan niin todennäköisesti joutuisin lopulta uudelleen psykoosiin, mutta niin moni muukin yhtä intensiivisesti ajattelemalla. Se onko uskonnollisten, maagisten, salaliittojen miettiminen jo sinällään psykoottista ajattelua onkin jo monimutkaisempi juttu. Suurimmalle osalle ihmisiä kun riittävät arkielämän asiat.
Itse olin mielestäni ennen psykoosia psyykkisesti terve. Kelasin liikaa psyykkeelle vaarallisia asioita ja jouduin sen takia psykoosiin, mutta nyt olen taas aivan terve psyykkisesti. Tietenkin jos samoja asioita alkaisin yhtä tosissani kelaamaan niin todennäköisesti joutuisin lopulta uudelleen psykoosiin, mutta niin moni muukin yhtä intensiivisesti ajattelemalla. Se onko uskonnollisten, maagisten, salaliittojen miettiminen jo sinällään psykoottista ajattelua onkin jo monimutkaisempi juttu. Suurimmalle osalle ihmisiä kun riittävät arkielämän asiat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Yleisesti ottaen mikä tahansa mittaus- tai havaintotulos pitää olla verifioitavissa jotta se olisi validi ja paikkaansapitävä.
Myös psykiatrinen diagnoosi kannattaa verifioida ennenkuin sitä voi ottaa todesta. Menet vaikka jollekin toiselle psykiatrille (jolle et kerro edellisestä psykiatrista mitään), ja mikäli toiseltakin psykiatrilta tulee sama diagnoosi, se on silloin verifioitu ja validi.
Itselleni kävi niin, että 4 psykiatria antoivat kaikki täysin erilaiset diagnoosit (yksi näistä psykoottinen). Todennäköisesti kaikki diagnoosit virheellisiä, eivät verifioitavissa.
ei ole eikä voi olla sairaus.
Ottakaa veri-, virtsa- ja aivokuvat. Onko niissä mitään sairauteen viittaavaa? Jos on, niin kyse ei ole mielen sairaudesta vaan ruumiin. Ja ruumiin sairauksia hoitaa joku ihan muu kuin psykiatri.
..olinhan minä sen viikon-pari aika sekaisin ja selvästi psykoosissa, eli minulla oli merkityselämyksiä sekä harhaisuutta, mutta tarkoitan sitä että en ole mielestäni krooninen elinikäinen psykoosipotilas sen takia että kerran liiallisella itseni aivopeusulla ja itsesuggestiolla sain mielikuvituksen valloilleen. Liiallinen yliluonnollisten asioiden tosissaan pähkäily ja samanaikainen kova stressi olivat päälle liikaa ja aloin luulla merkityksiä todeksi ja oikein etsiä niitä, joita etsin pakotieksi vaikeaan tilanteeseen. Varsinkin kun en voinut arvata että tilanne voisi johtaa psykoosiin. No liiallinen etsiminen alkoi tuottaa löytöjä joista pelästyneenä mieli meni yhä enemmän raiteltaan jolloin merkityksiä alkoi löytyä yhä enemmän. Lääkkeet saivat mielen ja alitajunnan taas rauhoittumaan ja palaamaan normaaliin tilaan. Nyt kun tiedän tapahtuman psykoosiksi, minulla ei ole mitään syytä etsiä näitä merkityksiä enää ja uskoa niitä todeksi.
Vähän sama juttu kuin vaikka spiritismiä kokeillessa jos liikaa alkaa uskoa juttuun, niin voi alkaa kaikenlaista siihen liityvää huomata, vaikka kaiki on pohjimmiltaan omasta päästä ja omista peloista. Mieli ruokkii itseään ja rauhoittuminen vaatii oman aikansa.
joo aika helposti voi flipata psykoosiin kun lähtee "mielen tilelle"..mutta antoisaksi itse olen kokenut erilaisten tajunnantiljojen metsästämisen vaikka olenkin pari kertaa flipannut...olen varmasti onnellisempi kuin olisin jos olisin kelannut vaan arjen perusasioita...only the infinite depth of mans mind can really tell the story.