Huvittavaa kun luen näitä käypähoito suosituksia yms masennuksen ja ahdistuneisuuden hoidosta, ja melkein joka tekstissä mainitaan liikunta hoitokeinona... Itse käyn 3-4 kertaa salilla viikossa ulkoilut päälle ja olen silti hyvin paljon masentunut ja ahdistunut. Itsemurha-ajatuksia on päivittäin ja pakotan itseni liikkeelle täältä kotoa, jos tekisin niin kuin haluaisin makaisin yövaatteissa 24h sängyssä. Haluan kuitenkin parantua, enkä tee niin. Totta, että kunnon salitreeni ja sauna päälle niin helpottaa hetkeksi ja on oikeastaan tosi hyvä olla. Mutta pian se kaikki paska sieltä nousee ja taas ahdistaa ja masentaa. Ehkä itsetunto kuitenkin pysyy kohtuullisena, kun on hyvässä kunnossa, silti liikunnan varaan on ihan turha koko hoitoa rakentaa. Tää on mun mielipide.
liikunta ja masennus
siru24
14907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
jännä juttu, että olit juuri aloittanut tällaisen keskustelun: ajattelin itse kysyä ihmisiltä, että mistä saisin dokumenttia Kelaa varten, jossa olisi mustaa valkoisella siitä, että liikunta voi toimia mielenterveyttä edistävästi.
Eräs ystäväni joutuu ehkä aloittamaan uudestaan mielialalääkkeiden käytön, että saa Kelalta korvauksia. Hän kokeili mielialalääkitystä, se ei sopinut hänelle ja nyt hän käy kanssani kuntosalilla ja on paljon paremmassa kunnossa myös henkisesti. Kela on nimittäin sitä mieltä, että ystäväni ei hoida masennustaan, koska on lopettanut lääkkeiden syönnin.
Onko se liikunta vai myös joku muu harrastus, joka voi yhtälailla auttaa masentunutta mielialan kohentumisen muodossa. Tietysti liikunnassa on aina se kunnon kohentumisen pointti, mutta joillekin se lenkille lähtö todellakin vain on pakkopullaa.
Itse huomaan, että kun käyn kuorossa laulamassa, niin sen aikaa masennus on pois, mutta ei se silti ole parantanut masennustani; on kuitenkin ehkä jotenkin pitämässä "päätä pinnalla"...
Kiitos rehellisestä kommentista...
>>> helpottaa hetkeksi ja on oikeastaan tosi hyvä olla. Mutta pian se kaikki paska sieltä nousee ja taas ahdistaa ja masentaa. >>>
-Tuo herätti mielenkiintoni. Haluaisitko kertoa mitä ne asiat sinun kohdallasi ovat, vaikka ihan yleisluonteisesti ja pääpiirteittäin. Liittyvätkö ne asiat sinun kohdallasi lapsuuteen, ihmissuhteisiin, työhön vai mihin ja mikä on mielestäsi se syy ettei niistä pääse eroon? Ja myös se, että onko sinulle ollut lääkitystä ja apua siitä? Olisin kiitollinen vastauksesta, jos haluat ja jaksat vastata...
Eli kyllä, minulla on masennuslääkitys 40mg citalopram/vrk, ja ne ahdistavat/masentavat asiat kumpuavat menneisyydestäni (päihdeperhe, oma varhainen päihteiden käyttö, hyväksikäyttökokemukset, väkivalta) Lääkäri yrittää järjestää minut terapiaan, mutta jonot ovat mitä ovat, toivottavasti pää kestää sinne asti. Tupakkaa en ole koskaan polttanut, alkoholin kohtuukäytönkin lopetin lääkityksen aloittamisen jälkeen kokonaan. Täytyy kyllä sanoa että omalla kohdallani pelkkä urheilu ei ole ollut se avain kysymys, kyllä lääkitykselläkin on merkitystä, mutta ennenkaikkea merkitystä olisi sillä terapialla.
Morjes,
Olen itsekin tutustunut hieman tähän aiheeseen, kun masennus sairastan. Masennuksessa dopamiinitasot ovat yleensä alhaiset, eli motivaatio on alhainen. Mutta jos pystyy itsensä motivoimaan, esim. urheilusuoritukseen, niin motivaation lopputuloksena ruumiiseen erittyy endorfiinejä. Tämä tapahtuu siis missä tahansa "haasten voittamisessa", ei tarvitse olla urheilua, voi olla esim. uhkapeliä tms. tai kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Urheilussa erittyy ilmeisesti lisäksi myös endokannibinoideja endorfiinien lisäksi, mikä tekee siitä erityisen "suositeltavaa".
Vastaatat endorfiini- ja endokannabinoidihumalat saa myös esim. kodeiinia sisältävistä särkylääkkeistä, morfiinista/heroiinista ja marihuanasta/hasiksesta. Ja nämä huumet ovat mielestäni kaikista vaarallisimpia ja koukuttavimpia huumeita!! Kannattaa välttää ja varoa.
mutta monipuoliseen ruokavalioon yhdistettynä ja päihteetöntä elämää viettävälle varmastikin auttaa. Kokemuksesta voin kertoa. Ei masennuslääkkeitä, jos haluat masennuksesta lopullisesti eroon. Elämäntapamuutos on ainoa vaihtoehto. Tupakka ja viina ehdottomasti pois kokonaan.
edes nauttinut alkoholia ja tupakkaa en myöskään ole polttanut........ ja silti "sopivien" eläman kriisien yhteensattuminen on vienyt masennukseen.
voi sitä masentua vaikkei käytäkään päihteitä.
kyllä joskus lukenut jostain terveydenhoitokirjasta, että oikein tutkimusten mukaan fyysinen liikunta auttaa henkiseen kestävyyteen ja hyvänolontunteeseen, sillä liikunnan aikana aivoissa erittyy jotain hyvänolon hormoonia. Sen takia liikuntaa suositellaankin esim. stressin ehkäisyyn.
Nyt on mennyt kymmenen vuotta siitä, kun aloitin säännöllisen liikunnan, ja fiilikset on eri mitä oli kymmenen vuotta sitten eli omalta osaltani voin sanoa, että liikunta auttaa. Ja eikä liikunnasta kannata tehdä pakkopullaa, tekee fiilisten mukaa, mutta suhteellisen säännöllisesti kuitenkin.
Kiitos joo, näinhän se varmaan onkin ja omalla kohdallani en kai ole saanut itseäni sen takia liikkumaan, koska vuorokausirytmi on mennyt niin sekaisin, että hyvin usein tulee mentyä nukkumaan vasta n.klo.2 ->. Tämä taas johtuu tietynlaisesta nettiriippvuudesta ja se saattaa johtua siitä että yrittää ikään kuin "paeta" tästä elämäntilanteesta netin maailmaan, jossa keskusteluihin osallistuminen on sellaista virikkeellisyyttä, jota pystyy toteuttamaan melko vähäiselläkin energialla ja pääsee pakoon ajattelemasta kaikkia masennusta edistävä asioita. Vai edistääkö netissä roikkuminen sitä; tietäisikö joku?
Se ei tietenkään ole hyvä eikä terveellinen juttu, että valvottaa itseään, olipa syy ja tarkoitus sitten mikä hyvänsä. Sitten onkin seuraavana päivänä aamutehot niin heikolla tasolla, että hyvä kun jaksaa sängystä nousta, melkein joka aamu vasta, jopa pariinkin tuntiin venähtävän "harkinnan" jälkeen. Toisaalta ns. "normaaliin aikaan" nukkumaan meneminen saattaisi taas palauttaa unihäiriöt ennen aikojaan heräämisen muodossa.
Mutta varmaankin täytyisi jotain muutosta yrittää tehdä näissä päivittäisissä ja öisissä rutiineissa...
Kyllä mä luulen että ne elämäntapamuutokset helpottaisivat sun elämääsi jonkin verran, itselläni on kanssa unihäiriöitä, mutta tarvittaessa käytän unilääkettä (jos pitää herätä varhain ja uneen pääseminen on ongelmallista). Kyllä sellainen normaalissa"arkisessa aikataulussa" kiinnipysyminen on osa sitä kuntoutumista... Mun mielestä. Surettaa että sitä on omalta kohdaltaan on tallannut näitä lapsuuden ja nuoruuden mörköjä syvälle unohdukseen koko ikänsä, ja sitten kun asioiden pitäisi olla ihan hyvin, niin ne pullahtaa pintaa kaikki samalla kertaa ja itseltä loppuu keinot selvitä niistä. Urheilu ja terveelliset elämäntavat pitävät ajatukset edes osittain pois niistä asioista ja virkistävät, mutta eivät ne kyllä mua paranna. "Tavallisesta" masennuksesta kuntoutumisessa niistä saattaa olla enemmän hyötyä.
Itse olen aina harrastanut liikuntaa monipuolisesti. Siitä huolimatta minulla on ollut useampikin masennusjakso elämäni aikana. Pahimpina masennusjaksoina olen vain fillaroinut tai kävellyt, muuhun en ole pystynyt. Tervehtymisen olenkin usein huomannut siitä, että liikuntakin on alkanut enemmän kiinnostaa.
Olen jostain lukenut, että liikunta auttaa lievässä masennuksessa. Tämän voisin allekirjoittaa myös omalla kohdallani.
..siitä me masis-tyypit aina kuulemme. Minulla asia ei millään tahdo lähteä käyntiin, sillä juuri tuo KYNNYS saada lähdettyä ulos - liikkumaan tai salille. Vuorotellen tai voisin reippaasti sauvakävellä salille, jolloin yhteisvaikutus tosi tehokas. Kyllä, auttaa mieliala-asioissa noin vuorokaudeksi, mutta, mutta... minulla masis estää alun, lähdön. En saa asiaa käyntiin. Satoja hyviä uusia alkuja ON, mutta aina ropsahdan, jään kotiin makaamaan, istumaan. Tää on kauheeta! Millä tuon saisi käyntiin, just kuin tässä todetaan; säännöllisyys ja sopiva valinta mitä tekee olisi upeaa. Siitä saisin itseeni tyytyväisyyttä ja masennus sitenkin helpottaisi. Tämä ON kamala tilanne, kun vars. masennus estää tuon, mikä 'lievemmissä' tapauksissa todella auttaa.
Olen samaa mieltä kanssasi, että jotakin perin paljon syvempää me tarvitsisimme! Ei riitä, vaikka hyvä neuvo onkin. Avun tarvitsi olla syvempi ja voimakkaampi, esimerkiksi just siihen, että pääsisimme sinne - liikkumaan.
Mun piti tänäänkin lähteä ip lenkille kunnolla, olin miltei innoissani. Jostakin syystä, en päässyt ovesta ulos, aloin makailla ja nyt on jo yö. Olen hyvin onneton, että päivä meni näin tyhmästi, taas. - Jatkan kamppailua. Jatkan ns. itsekurin treenaamista, kuulostaa ankaraltakin, mutta kuka muu mua auttais' - kuin mää itte :-(
kun saa rakennettua itsellensä säännöllisen päivärytmin, niin kyllä se siitä. Itse en eää ikinä lopeta liikuntaa, kun sain sillä poistettua ihan fyysisenkin vian (meni liikkumattomuudesta keuhkot ns. tukkoon ja yläkropan lihakset, eli hapenottokyky oli tosi huono ja meinasin pyörtyillä tuon tuostakin), eli kun on pakko, niin kyllä sitä alkaa saamaan peffansa ylös tuloista, kun muuta keinoa ei enää ole.
Kiitos kannustuksesta. Tajusin joka sanan myös sen vuoksi, että itsellenikin on näitä vaihdoehdottomia tosi-pakkoja tullut. Kun jonkin raajakivun vuoksi apukeinot loppuvat ja liikuntaa, venyttelyä suositellaan, niin johan tyttö tottelee. - Ikävä kyllä, se on just noin, että vasta pakon edessä! Olen sen oppinut itsestäni ja monista ystävistäni. Miksi ei ennemmin, niin elämä olisi parempaa ja jos mitä tuleekin, niin toipuminen helpompi.
Sinun 'todistuksesi' on tosi-hyvä! Ihan rupes pelottamaan, miten minunkin täällä sohvan ja lepotuolin pohjalla käy... hengityskö lakkaa?!