Mulla ei ole elämää! En kehitä itseäni missään, en harrasta mitään, minulla on vain yksi ystävä, en tunne suvustani ketään muuta kuin isäni. Tuntuu, että epäonnistun kaikessa.
___Miten voisin saada itselleni onnistumisen tunteita?____
Käyn kerran viikossa tanssissa, mutta siellä olen se ulkopuolinen tyttö, vaikka osaankin tanssia. Myös salilla käyn, mutta kovin yksinäistä sielläkin. Minua ei kavaita minnekään. En kehitä itseäni missään! Mitä nyt liikun pari kertaa viikossa, mutta en silleen tavottellisesti! En ole missään hyvä!
Ennen hyvinä aikoina harrastin taitoluistelua,ratsastusta ja olin mukana isostoiminnassa. Nyt en voi harrastaa noitakaan enää kun taitoluistella en osaa(ja ei tosta vaan aleta taitoluistella!),ratsastaa en voi koska minneen tunneille en mene(vuokrahevoseen ei enää rahaa),isostoimintaan olen jo liian vanha.
Mistä revin itselleni kokemuksia jotka jatkaisivat pitää minut elämässä kiinni?
Miksi edes käyn kouluakaan kun minulla ei ole tulevaisuutta minkään suhteen? kuljen vain virran mukana ja odotan muilta käskyjä siitä mitä pitää tehdä... en edes tiedä mitä haluaisin tehdä..se tässä onkin yksi ongelma=(
AUTTAKAA!
___Miten voisin saada itselleni onnistumisen tunteita?____
Käyn kerran viikossa tanssissa, mutta siellä olen se ulkopuolinen tyttö, vaikka osaankin tanssia. Myös salilla käyn, mutta kovin yksinäistä sielläkin. Minua ei kavaita minnekään. En kehitä itseäni missään! Mitä nyt liikun pari kertaa viikossa, mutta en silleen tavottellisesti! En ole missään hyvä!
Ennen hyvinä aikoina harrastin taitoluistelua,ratsastusta ja olin mukana isostoiminnassa. Nyt en voi harrastaa noitakaan enää kun taitoluistella en osaa(ja ei tosta vaan aleta taitoluistella!),ratsastaa en voi koska minneen tunneille en mene(vuokrahevoseen ei enää rahaa),isostoimintaan olen jo liian vanha.
Mistä revin itselleni kokemuksia jotka jatkaisivat pitää minut elämässä kiinni?
Miksi edes käyn kouluakaan kun minulla ei ole tulevaisuutta minkään suhteen? kuljen vain virran mukana ja odotan muilta käskyjä siitä mitä pitää tehdä... en edes tiedä mitä haluaisin tehdä..se tässä onkin yksi ongelma=(
AUTTAKAA!
Vastaukset 9
Vanhimmat
harva muukaan tietää, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä. Kerrot, ettei kukaan kaipaa sinua. Ketä sinä kaipaat? Ala miettiä asioita vähän päinvastoin ja toimi asioiden eteen, jotka haluat muuttuvan. Älä takerru vanhoihin harrastuksiin, vaan etsi uusia. Yksinkin on mukava harrastaa.
vielä muuttuu, mutta itsekin on vähän yritettävä elämänsä suuntaa muuttaa.
Muista, ei aina tarvi olla jossain hyvä, tee asioita mistä nautit ja mitkä nyt on mahdollista; mene vaikka ystäväsi kanssa johonkin reissuun tms. ala hänen kanssa harrastaa jotain, mihin on varaa esim. käy vaikka uimassa, sulkkista pelaamassa, hiihtämässä, jumpassa, kävelemässä, leffassa jne. Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet. Älä vaan lopeta koulua, hanki vähintään joku ammatillinen koulutus, sillä luot pohjaa elämällesi jatkossa, vaikka nyt ei siltä tuntuisikaan. Kyllä elämä muuttuu, vaikka fiiliksesi olisikin nyt tuollaiset.
Mä yritänkin muuttaa, mutta en tiedä miten!
Lähinnä ehkä suurin ongelma on se, että tunnen, että minulla ei ole mitään tukipiiriä kuten ehkä ennen on ollut. Nyt olen omillani ja en osaakkaan enää tehdä päätöksiä kun ennen ne tehtiin puolestani vain ilmoittamalla, että: "Ensi viikolla on sitten se taitoluistelijoiden leiri!ilmoitin sinut sinne jo!"
Nyt olen ihan hukassa itseni kanssa=(
Ja kyllä mun kaveri varmaan lähtisi mun kanssa leffaan,salille tms.,mutta kun me ollaan koulussa jo aina kahdestaan niin ei sitä vapaa-ajalla enää jaksa! Mun pitäisi siis mennä johonkin toimintaan mukaan.
Mikäköhän voisi olla joku vapaaehtoisjärjestö?
Eiköhän ne vapaa-ajan ongelmat siitä helpotu kun keksitte yhdessä paljon mielenkiintoista tekemistä.
se on vasta aluillaan. Joo, toi tukipiiri on tärkeä asia, hyvät läheissuhteet perheeseen tai kavereihin tukee omaa elämää, joten tarvisit siis lisää kavereita. No miten olisi sitten vapaaehtoistyöstä esim. urheiluseurat, pelastuslaitoksella voisko olla jotain (en tiedä), kansanopistojen kurssit (niitähän on vaikka kuinka paljon, eikä maksa paljoa, ja sais uusia frendejä), punainen risti, aatteelliset yhdistykset jne.
Yritä vaan oppia tekemään niitä päätöksiä yksin, sillä muuten ei tässä elämässä pärjää. Mäkin olin aikoinaan ihan kipsissä, kun paras tyttökaveri lähti Saksaan, ensin käperryin kotiin, sitten alko rasittaa olla vaan kotona, sitten suutuksissani tempaisin yksin viihteelle ja sen jälkeen kävin useinkin yksin viihteellä, kun siellä olikin ihan kivaa.
Voithan tietty yrittää netistäkin löytää tyttö tai poikakavereita, laita itse ilmoitus tai vastaa joillekin, siitä se lähtee.
...sillä tuntemuksesi ja tilanteesi ovat minullekin tuttuja. Tosin paljon siinä on aaltoilemista, useinkin sen mukaan mitä minulla on ohjelmassa. Olen jostakin saanut neuvon että kannattaa tiedostaa mistä tykkää ja mikä asia tai tilanne tai ihminen tekee hyvän fiiliksen, niin tietoisesti vähän väliä pyrkii niitä asioita kohti. Näin saa pahaa masennusta, ahdistusta, toivottomuutta, turhautuneisuutta korvattua laittamalla tilalle tuollaista, mikä ainakin vähän tekee olon paremmaksi, joksikin aikaa aina. Tässä on aina toivo, että hyvä lisääntyy.
Sinä myös käytit kovasti "en, ei" -alkuisia lauseita ja mietteitä, joka sillai lisää omaakin kielteisyyttä eli synkkyyttäsi itsesi ja asioidesi suhteen, lisää masennusta jotenkin noin fiilistasolla. Jos voit, yritä käyttää vähähemmän ilmaisuja/ajatuksia, joissa kielteinen 'ei' ja pyri korvaamaan 'kyllä' se ja se tästä niin ja niin, ja lisäksi voisit yrittää keksiä sanoa itsellesi 'kiitos', pystyin tähän; lämmitin ruuan, kiitos, että saan syödä hyvin, kiitos, että on lämmin... kiitos postiljoonista, joka taas toi mulle posteja. Siis nähdä kiitollisena pieniä ja isoja asioita ja sanoa niitä puoliääneen. Sekin jo korvaa tuota 'ei'-alkuista fiilistä.
Minulla on ihan samaa 'vikaa', hoen vain itselleni 'en ole tehnyt..., en ole pystynyt, en ole saanut aikaan..., en ollut riittävän nopea... en ollut - yhtikäs - mittään .
Voih Ystävä, tuo EI ole totta, meissä todella on toinenkin, hyvä ja myönteinen puoli. - Joku on myös neuvonut: mene niitä asioita kohden, joista vähänkin tiedät, että ne tekevät sinulle hyvää; ja vastaavasti älä mene ja toimi siihen suuntaan, minkä tiedät, että tekee sinulle huonoa fiilistä, mahdollisesti pahentaa masennustasi. - Halit ja heippa.
Alkaat viettää itsenäistä elämää. Elät itsellesi etkä muille. Koko elämäsi on sinun käsissäsi.
.......................................
"kuljen vain virran mukana ja odotan muilta käskyjä siitä mitä pitää tehdä."
........................................
> siis yrität miellyttää muita, etkä osaa ajatella mitä minä itse haluan?
Opettelec kuuntelemaan itseäasi. Purkamaan omat tunteesi. > Jonkun luennon avulla "Itsensä tunteminen" esim. Taivastaavia.
Järjestötoimintaahan löytyy vaikka mistä. Sinun täytyy vain itse päättää se mikä on sinulle omin. Ei sitä kukaan muu voi päättää. Ei edes paras ystäväsi.
Tutustu hengelliseen elämään. Tietoisena kuitenkin että minä olen MINÄ itse.?
Tutustu itseesi sitä kautta ja tulet huomaamaan oman arvosi ihmisenä.
"Jokainen ihminen on laulun arvoinen"> Veikko L
Joo, mulla on ollut pahana ongelmana muiden miellyttäminen.
No nyt olen jo alkanut järjestämään itselleni ohjelmaa: Tammikuussa aloitan tanssin opistolla,jatkan tanssitunteujani yksityisellä,käyn lenkillä,salilla tapaan ihmisiä(käyn ryhmäliikuntatunneilla)... kyllä tämä tästä!
Ja eilen otin oikein paperin esiin ja aloin kirjoitella mitä MINÄ haluan tehdä. Ei muuten tullut sanan sanaa varmaan 30minuuttiin. Sitten kun keksin yhden(eli tanssin) niin sitä kautta alkoi tulla lisää ja lisää juttuja. Ja kiitos sinulle, joka huomautit ei-sanojeni käytöstä! En ole ennen huomannutkaan kuinka kielteinen olen ollut! Nyt en ole!
Ei tämä muutos tietenkään hetkessä tapahdu, mutta yritän nyt hakea pienimmistäkin asioista niitä onnistumisen kokemuksia ja ennen kuin aloitan niin yritän vain miettiä, että minä pystyn,minä pystyn siihen.
Olisi kiva mennä kaikenmaailman seuroihin, mutta valitettavasti ei niihin enää pääse ikäiseni mukaan(18v. olen).
nuortenseuroihin ! Vai mitä tarkoitat ? Ikäraja?
Mihin sinä liian "lapsi" olet, höpö, höpö. Semmoisen voit sitten saman tien jättääkin, ei liene rakentavaa... vaikken tiedäkään, mitä ajat takaa. *terkuin täti