ei helvetin helvetti.. olen kärsinyt jonkin asteisesta masennuksesta jo yli vuoden. asiat alkoivat hiljattain järjestyä ja menemään parempaan suuntaan aika pitkälti sen ansioista että aloitin lapsuuden kaverini kanssa harrastamaan nyrkkeilyä ihan kotioloissa. uskomattoman paljon tuollainen joku harrastus tai puuhailu auttaa ihmistä jaksamaan vaikeina hetkinä ja mielialakin nousee mukavasti.
tänään se sitten loppu. kaveri sanoi että alkaa käymään salilla jonkun ystävänsä kanssa. vittujen kevät.. nyt mut on polettu taas tänne suon pohjalle ja oon ihan vitun pettyny jälleen kerran ja tunnen niin suurta vihaa ettei mitään järkeä!! juuri kun kaikki alko näyttämään vähän paremmalta niin tähän se sitten päätyy.. kyllä tällaisissa tapauksissa alkaa usko kadota elämään.. :'(
sori ku en jaksa panostaa tekstiin yhtään enempää, halusin nyt vaan purkaa vähän näitä tunteita johonkin..
tänään se sitten loppu. kaveri sanoi että alkaa käymään salilla jonkun ystävänsä kanssa. vittujen kevät.. nyt mut on polettu taas tänne suon pohjalle ja oon ihan vitun pettyny jälleen kerran ja tunnen niin suurta vihaa ettei mitään järkeä!! juuri kun kaikki alko näyttämään vähän paremmalta niin tähän se sitten päätyy.. kyllä tällaisissa tapauksissa alkaa usko kadota elämään.. :'(
sori ku en jaksa panostaa tekstiin yhtään enempää, halusin nyt vaan purkaa vähän näitä tunteita johonkin..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pystyisitkö lähteä heidän mukaansa myös sinne salille?
Tai mitä jos pyytäisit, että ystäsi edes kerran viikossa tulisi kanssasi nyrkkeilemään? ja siellä salillahan voisit nyrkkeillä!
Tai mitä jos menisit mukaan nyrkkeilyseuraan? Saisit paaaljon uusia ystäviä!
joo eli menin matkaan salille mutta siinähän kävi niinkuin alunperin pelkäsinkin.. kovin ulkopuoliseksi jäin, en nyt kuitenkaan pelkkää ilmaa ollu mutta ei se hirvittävän kaukana ollut.. no, jos se niin on niin sitten on. en minä jaksa enää edes yrittää päästä rinkiin sisään ja kerjätä kenekään huomiota. salillakäyntiä en kuitenkaan lopeta, jotain on kuitenkin aktiivisesti tehtävä.
...tilanteesta eli vastoinkäymisestäsi ulos. Se tuli mieleeni, että ainakin ns. salaa tältä kaverilta se osuus, mikä oli hiukan riippuvaisuuttakin sinun taholta tästä säännöllisestä tapaamisestanne nyrkkeilyn merkeissä. Ajattelin vain, että kun kokee, että joku on riippuvainen minusta esim. just ns. käyttääkseen minua johonkin, mikä häntä auttaa eteenpäin... niin semmonen niinku ahdistaa, tai se ei niinku ole oikeanlaista, vapaata ihmissuhdetta. OLen kokenut tämän molempiin suuntiin itse. Joku tarvii minua oman ahdistuksensa takia tai minä roikun ja tyrkytän itseäni jonkun seuraan oman pahan oloni takia.
Hmmm, tämän 'esipuheen' jälkeen, sanoisin, että rohkeasti vaihdat paikkaa, jossa käyt nyrkkeilemässä. Siis sinne menet ihan 'blancona' ja siellä muodostuu sitten sopiva "pariutuminen". Nyt sinulla on paikka etsiä joku tai joitakin uusia kavereita tähän mieliharrastukseen, nimenomaan.
Sen lisäksi käyt välillä salilla ja tapaat tätä entistäkin nyrkkeily-ystävääsi. Näin tavallaan lisäät ihmissuhteita ja niiden mukanaan tuomia haasteita, mikä on ponnistusta, mutta pitkässä juoksussa auttaa sinua parempaan vointiin, itsetuntoon, ulospäin ja mieleisiin tekemisiin, sosiaalisuuteen. - En tiä, selitän liikaa ja sekavasti, mutta älä hellitä, älä hellitä. Tässä on nyt vain tullut käytännän asioiden puolella muutosta ja ehkä tilapäistä etääntymistä tähän kaveriisi, mutta eihän hän ole mihinkään häipymässä. Täytät nyt tätä 'tyhjää' aukkoa uusilla ja muillakin asioilla.
kiitost pitkästä viestistä. asiaahan tuossa oli, jota pitää tarkasti miettiä. ei tässä kuitenkaan lannistuta.
Ole rehellinen ja avoin tunteistas sille sun kaverille. Kerro miltä susta tuntuu, kun teidän yhteinen treenaus loppui. Ja mainitse jotenkin sivulauseessa, että haluaisit edelleen jatkaa tai mukaan heidän kanssaan salille. Kaverisi ei ehkä heti osaa reagoida oikein, mutta jos hän on ihminen ja omaa kykyä yhtään empatiaan, hänen omatuntoaan alkaa kolkuttamaan ja ehkä hän pyytää sua mukaan tulevaisuudessa.
tai ala harrastaa muuta, uusia ystäviä tulee varmaan ?