Tämä ei nyt ole mikään virallinen lääkäripalsta, mutta osaisiko joku kertoa tai edes arvata mitä minulle on tapahtumassa. Eli..
Erosin n. kuukausi sitten pitkäaikaisesta avoliitosta miehen pettämisen takia ja muutin yksin asumaan. Stressaavan työpäivän jälkeen menin kahden viikon ajan remontoimaan uutta asuntoa ja loppu yön stressasin raha-asioita ja sitä kuinka pärjään yksin.
Ystävät unohtui seurustelun aikana ja nyt olen täysin yksin. Ex:llä on jo uusi, hankki sen jo samana viikonloppuna kun erosimme. Itken kaikki illat hysteerisenä että miten pärjään ja miten aina kaikki voi tehdä näin! Eikö ne kaikki yhteiset hetket tosiaan merkinnyt tämän enempää ja onko minut näin helppo unohtaa, yhdessä yössä...
Nyt olen laihtunut kolmessa viikossa 14 kg, kuukautiset on kestänyt kaksi ja puoli viikkoa, en saa iltaisin unta ja heräilen pitkin yötä ja aamuisin en millään pysty heräämään töihin, saan kamalia raivon puuskia, töissä raivoan työkavereille, hakkaan seiniä ja heittelen tavaroita sekä kotona että töissä yksin ollessani, iltaisin nukkumaan menessä en saa hengitettyä, vaan tuntuu että happi loppuisi, välillä ahmin roskaruokaa ja välillä menee kokonainen päivä etten syö mitään, enkä edes tunne nälkää.
Jos joku voisi jollain tapaa auttaa, olisin niin kiittollinen!
Erosin n. kuukausi sitten pitkäaikaisesta avoliitosta miehen pettämisen takia ja muutin yksin asumaan. Stressaavan työpäivän jälkeen menin kahden viikon ajan remontoimaan uutta asuntoa ja loppu yön stressasin raha-asioita ja sitä kuinka pärjään yksin.
Ystävät unohtui seurustelun aikana ja nyt olen täysin yksin. Ex:llä on jo uusi, hankki sen jo samana viikonloppuna kun erosimme. Itken kaikki illat hysteerisenä että miten pärjään ja miten aina kaikki voi tehdä näin! Eikö ne kaikki yhteiset hetket tosiaan merkinnyt tämän enempää ja onko minut näin helppo unohtaa, yhdessä yössä...
Nyt olen laihtunut kolmessa viikossa 14 kg, kuukautiset on kestänyt kaksi ja puoli viikkoa, en saa iltaisin unta ja heräilen pitkin yötä ja aamuisin en millään pysty heräämään töihin, saan kamalia raivon puuskia, töissä raivoan työkavereille, hakkaan seiniä ja heittelen tavaroita sekä kotona että töissä yksin ollessani, iltaisin nukkumaan menessä en saa hengitettyä, vaan tuntuu että happi loppuisi, välillä ahmin roskaruokaa ja välillä menee kokonainen päivä etten syö mitään, enkä edes tunne nälkää.
Jos joku voisi jollain tapaa auttaa, olisin niin kiittollinen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Nyt rauhoita mielesi ja ota yhteyttä ystäviisi
jos vielä saisit ne takaisin.
Seurustelun aikana ei kannattaisi unohtaa omia
ystäviä koska kaikki on mahdollista elämässä
nykyään ja tuntuu että mikään ei ole pysyvää.
Oireesi ovat ihan normaaleja eron tuomaa tuskaa,
hae vaikka apua lääkäristä tai terveyskeskuk-
sen psykologilta.
Oletan ,että olet nuori aikuinen.
Muista elämäsi on vielä edessä ja tulevaisuus
voi olla onnellinen.
Tilanteesi on nyt tämän hetken tilanne josta si-
nun on selvittävä ja sen jälkeen olet vahvempi.
ÄLÄ KOSKAAN tuudittaudu elämässäsi toisen varaan
ja elä hänen kauttaan vaan pidä omat tukipilarisi
seurustelusta huolimatta,jos suhde kaatuu niin
omat siivet kantavat silti.
Selviytyminen ottaa aikaa ja alitajunta työstää
niinkauan kuin on työstettävää,se voi ottaa aikaa
enemmän kuin uskookaan mutta viimein helpottaa
ja aika tekee tehtävänsä.Hae sairaslomaa jos
olet niin poikki,järjestä menot tulojen mukaan
ihminen pärjää melko pienilläkin tuloilla jos ei
ole lapsia.
Usko pois,että kyllä se exäsikin vielä jonkun
ajan päästä palaa maanpinnalle ...
MUTTA SULLE VOIMIA JA JAKSAMISTA,älä anna periksi
minäkin selvisin kolmen lapsen kanssa vaikka
koville otti.
Koita vaan hitaasti parannella asioita eli että et ahmisi roskaruokaa vaan hyvää ruokaa ja et raivoaisi työkaveriparoille jotka eivät ole sinulle mitään pahaa tehneet.
Anna exäsi tehdä mitä hän haluaa, ehkä se on hänen keinonsa selviytyä, tai ehkä hän ei koskaan sinusta yhtä syvästi välittänyt. Se on nyt sinä ja sinun elämä.
Kuukausi on lyhyt aika toipua etenkin jos liitto oli pitkä. Jostain täytyisi kuitenkin jonkinlaista tasapainoa alkaa löytää.
tunteistasi joko sille ex:älle tai jos se on ihan ääliö, niin puhu läheistesi kanssa tai ystäväsi kanssa tai vaikka jonkun terapeutin kanssa pahasta olostasi, tunteet pitäis saada purettua tavalla tai toisella, muuten ei oikein pääse eteenpäin. Niin kauan asiaa kannattaa jauhaa jonkun kanssa, kun itsekin kyllästyy aiheeseen eli sitten se on loppuunkäsitelty. Tietysti aikaa menee ja myöhemminkin asian saattaa muistaa, mutta sitä kokemusta oppii hallitsemaan ja aika parantaa, usko pois.