Onkohan kellään muulla ollut kasvuikäisenä seuraavanlaisia kummallisuuksia jotka ovat aikuisena jääneet itsestään pois? Olisi kiva tietää mistäköhän moiset "oireet" jos niitä nyt oireiksi voi edes sanoa, johtuivat ja kuuluivatko ne ihan normaaliin kasvuun.
- "pumpulituppoja" jalkapohjissa. Eli pieniä tunnottomuusalueita jalkapohjissa aina välillä, varsinkin aamulla heräämisen jälkeen.
- tätä on vähän vaikea selittää mutta välillä tuli tunne, että kaikki menee pikakelauksella eteenpäin vaikka olin yksin huoneessa jossa ei tapahtunut mitään. Elämä, aika ja paikka tuntui menevän jotenkin "lujaa", nopeaan tahtiin, sitä voisi verrata huimaamiseen jolloin maailma pyörii. Mutta se ei kuitenkaan ollut huimausta.
- Hämärässä huoneessa tuli tunne, että huone on minimaalisen pieni, ja minä itse todella iso. Kuin olisi ollut jättiläinen nukkekodissa. Tunne, että vaikkapa sängyssä maatessa olisi voinut sormea nostamalla koskea kattoon tai viereiseen oveen tai ikkunaan.
- tätä tulee joskus vieläkin. vierauden tunne. saatoin olla vaikkapa kotona tai muualla jossain ihan tutussa paikassa mutta koin paikan ihan vieraana. Näin ja koin sen jotenkin erilaisena kuin ennen, ihan kuin en olisi koskaan aikaisemmin ollut siellä, vaikka järjellä tiesin olevani tutussa paikassa.
- minulla oli myös lievää pakkotoimintaa. minusta esimerkiksi tuntui, että kun menen huoneeseen, ja jos en koske sen joka nurkkaan huone jää pyöreäksi. Jossain vaiheessa minun oli myös pakko puhaltaa kehukot "tyhjäksi", muljautella silmiäni, sekä puhallella sormien päihin. Kuulostaa huvittavalta mutta näin oli. Kukaan ei näistä tainnut tietää, ainakaan kukaan ei niihin kiinnittänyt huomiota.
Voiko tällainen liittyä neurologisiin häiriöihin jotenkin, onko tuollainen normaalia, vai oliko noi merkkejä jostakin poikkeuksellisesta?
- "pumpulituppoja" jalkapohjissa. Eli pieniä tunnottomuusalueita jalkapohjissa aina välillä, varsinkin aamulla heräämisen jälkeen.
- tätä on vähän vaikea selittää mutta välillä tuli tunne, että kaikki menee pikakelauksella eteenpäin vaikka olin yksin huoneessa jossa ei tapahtunut mitään. Elämä, aika ja paikka tuntui menevän jotenkin "lujaa", nopeaan tahtiin, sitä voisi verrata huimaamiseen jolloin maailma pyörii. Mutta se ei kuitenkaan ollut huimausta.
- Hämärässä huoneessa tuli tunne, että huone on minimaalisen pieni, ja minä itse todella iso. Kuin olisi ollut jättiläinen nukkekodissa. Tunne, että vaikkapa sängyssä maatessa olisi voinut sormea nostamalla koskea kattoon tai viereiseen oveen tai ikkunaan.
- tätä tulee joskus vieläkin. vierauden tunne. saatoin olla vaikkapa kotona tai muualla jossain ihan tutussa paikassa mutta koin paikan ihan vieraana. Näin ja koin sen jotenkin erilaisena kuin ennen, ihan kuin en olisi koskaan aikaisemmin ollut siellä, vaikka järjellä tiesin olevani tutussa paikassa.
- minulla oli myös lievää pakkotoimintaa. minusta esimerkiksi tuntui, että kun menen huoneeseen, ja jos en koske sen joka nurkkaan huone jää pyöreäksi. Jossain vaiheessa minun oli myös pakko puhaltaa kehukot "tyhjäksi", muljautella silmiäni, sekä puhallella sormien päihin. Kuulostaa huvittavalta mutta näin oli. Kukaan ei näistä tainnut tietää, ainakaan kukaan ei niihin kiinnittänyt huomiota.
Voiko tällainen liittyä neurologisiin häiriöihin jotenkin, onko tuollainen normaalia, vai oliko noi merkkejä jostakin poikkeuksellisesta?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulen ja toivon, että kaikkea tuollaista pidetään normaalina. Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on, että jos tuntemukset tihenevät ja pahenevat, on syytä huolestua. Ja tietenkin apua voi hakea aina, jos tuntemukset häiritsevät liikaa arkista elämää. Joskus pelkkä terveeksi toteaminen auttaa omaa oloa.
Minulla oli lapsena usein tunne, että sängyssä nukahtamisvaiheessa jalat alkoivat kohota pääpuolta ylemmäs. Silmien avaaminen auttoi. Kerran kokeilin, mitä käy, jos annan tunteen jatkua. Olo oli lopulta todellakin sellainen kuin olisin roikkunut ilmassa lähes pää alaspäin. Pelottavaa, mutta myöhemmin kuulin, että aivojen vielä kehittyessä kaikennäköiset oudot tuntemukset ovat yleisiä.
Siskollani oli murroiässä pakkomielteenä kirjoittaa kuulemiaan sanoja ilmaan. Ihan normaali siitäkin tuli. ;)
Vieläkin saatan sängyssä kokea tunteen, että olen kaukana omista jaloistani. Lisäksi yksi jatkuvasti harveneva tuntemus on sellainen, jota on mahdoton kuvata. Tunnen oloni fyysisesti jotenkin erilaiseksi ja yhdistän tunteen lapsuuteen. Aivan kuin koskettaisin vuosien tauon jälkeen jotakin hyvin tuttua materiaalia. En tosiaan kykene sitä selittämään, mutta tunne ei ole kielteinen sen emempää kuin myönteinenkään. =)
No kiva että muillakin tällaisia outoja tuntemuksia on ollut, ettei tarvitse ihan yksi olla outo. =)
Itse mietin tätä asiaa myös sen vuoksi, että altistuin koko lapsuuteni jatkuvasti mm. bensiinin ja tärpätin kärylle. Huoneeni oli sellaisessa tilassa johon pääsi jatkuvasti sekä bensiinin käryt että erilaisten muiden liuoksien, erityisesti tärpätin hajut, eivätkä ne ole varmaankaan aivojen kehitykselle hyväksi. Tuli vain mieleen että entäs jos olinkin koko sen ajan jotenkin vähän pilvessä kun jouduin vastentahtoisesti imppaamaan... Asiaa pahensi se, että huone sijaitsi maan alla eikä sitä voinut tuulettaa koskaan. Epäilen siellä olleen myös homeongelmia koska siellä oli ihan silmillä nähtäviä kosteusvaurioita (huoneessa oli ainakin kolme kertaa tulva) eikä niille koskaan tehty mitään.
Lisäksi kerran huoneen viereisesssä autotallissa tapahtui bensiinionnettomuus jonka jäljiltä koko talo kärysi viikkoja bensalta. Oma huoneeni oli tietysti pahin paikka koko talossa mutta en saanut vaihtaa nukkumapaikkaa joten olin viikkotolkulla ihan pää turtuneena bensan haistelusta. Olen jälkeenpäin miettinyt millaisia terveysvaikutuksia tällä kaikella mahtoi olla minuun, kun tosiaan minulla oli myös näitä omituisia oireita. Olen aina ollut vähän leijaileva tapaus, ja aina on ollut keskittymisvaikeuksia, uneliaisuutta, väsymystä, vaikeuksia pysyä tilanteessa kuin tilanteessa "läsnä". Mietin sitä voisiko tuolla imppaamisella olla jotain tekemistä asian kanssa vai onko se vain persoonallisuuttani.
Voikohan tuollaisesta kemikaalelle altistumisesta jäädä jotain neurologisia jälkiä?
"- Hämärässä huoneessa tuli tunne, että huone on minimaalisen pieni, ja minä itse todella iso. Kuin olisi ollut jättiläinen nukkekodissa. Tunne, että vaikkapa sängyssä maatessa olisi voinut sormea nostamalla koskea kattoon tai viereiseen oveen tai ikkunaan. "
Minulla vastaava oli lapsuudessa kuumeuni, painajainen kun oli korkea kuume. Lähinnä siinä oli jokin muoto, valkoinen massa, joka suhteettomasti suureni tai pieneni ja ihmeellinen ääni, humina tai jokin, taustalla. Myöhemmin koin samanlaisia tuntemuksia aikuisena (niissä jokin ruumiinosana saattoi tuntua suhteettoman isolta ja toinen suhteettoman pieneltä... kuulostaa varmaan omituiselta - neurologi selitti niitä sähköisinä häiriöinä aivoissa.