Eli oon ihastunut yhteen nuoreen mieheen, joka opiskelee samassa koulussa kun mä. Mutta en tiä onko mun mahdollista saada sitä itelleni. En tiä onko se kiinnostunut musta. Nään sen koululla joka viikko, enkä vään voi sille mitään että ajattelen sitä usein. Mutta en tiä siitä paljoo mitään.
Toisaalta oo alkanut netissä kirjotteleen toisen miehen kanssa. Muuteman mailin jälkeen se vaikuttaa ihan mukavalle, mutta en oo viä tavannut sitä. Tai ees nähnyt sen kuvaa. Mua vähän epäilyttään ikä (se on mua noin 4,5 vuotta vanhempi). Ja toisaalta myös vähän mietityttää se että ollan tavattu netissä (en oo ikinä aiemmin tavannut ketään netissä).
Eli mitä mun pitäs tän asian suhteen tehdä? Onko kellään hyviä neuvoja?
Toisaalta oo alkanut netissä kirjotteleen toisen miehen kanssa. Muuteman mailin jälkeen se vaikuttaa ihan mukavalle, mutta en oo viä tavannut sitä. Tai ees nähnyt sen kuvaa. Mua vähän epäilyttään ikä (se on mua noin 4,5 vuotta vanhempi). Ja toisaalta myös vähän mietityttää se että ollan tavattu netissä (en oo ikinä aiemmin tavannut ketään netissä).
Eli mitä mun pitäs tän asian suhteen tehdä? Onko kellään hyviä neuvoja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otat nyt vaan ihan rohkeati selvää, onko sulla saumaa sen koulukaverin kanssa. Jos ei ole, panostat täysillä siihen nettituttuun, paskat siitä onko se vanhempi. Jos taas koulukaverisi on susta kiinnostunut, niin sitten pohdi asiaa uudemman kerran.
... tietäysin sen samassa koulussa olevan jätkän olevan kiinnostunut, niin oon melkovarma että tiedän mitä tekisin.
Älä pelkää. Elämästä ei tuu mitään, jos ei uskalla laittaa itseään likoon. Olen sen tässä vuosien mittaan huomannut. Pahin mitä voi sattua, on se että saat siipeesi. Ei tästä elämästä ilman kolhuja selviä kuitenkaan. Mitä pikemmin ottaa turpiin, sitä nopeammin voi alkaa parantua ja siirtyä eteenpäin. Nytkin kun jahkailet tuhlaat aikaa, jolloin voisit mahdollisesti olla onnellinen.
Olen itse onnistunut omaksumaan tämän asenteen silkalla sisulla, vaikka olen ollut joskus hyvinkin ujonpuoleinen. Vasta tuli taas ihmissuhteissa takkiin niin että tuntui, mutta ei auta kuin pudistella pölyt paidasta ja nousta taas tolpilleen. Mitään en kadu. Jos en olisi yrittänyt, olisin jäänyt paljosta paitsi, ja olisin joutunut loppuikäni miettimään: "mitä jos?"