jos kännissä on leppoisa, hyväntuulinen ja seurallinen mutta selvinpäin vittumainen ja jopa väkivaltainen, niin eiköös silloin kannattaisi olla pikkuisen kännissä kokoajan!?
Onko kuivattelu jopa vaarallista, voiko joku jolta viina kielletään ryhtyä vaikka uhmakkaisiin hirmutekoihin!?
Eikö se ole juuri niin, että pahimmalla hermojen naksahtamis hetkellä moni ottaa ns. hermoryypyn ettei vaan sortuisi repimään kenenkään päätä irti? Toki toistepäinhän näitä esimerkkejä on useita! siis otetaan ryyppy ja revitään sitten vasta se pää.
Kuinka moni on tehnyt hyviä päätöksiä kännissä?
Onko kuivattelu jopa vaarallista, voiko joku jolta viina kielletään ryhtyä vaikka uhmakkaisiin hirmutekoihin!?
Eikö se ole juuri niin, että pahimmalla hermojen naksahtamis hetkellä moni ottaa ns. hermoryypyn ettei vaan sortuisi repimään kenenkään päätä irti? Toki toistepäinhän näitä esimerkkejä on useita! siis otetaan ryyppy ja revitään sitten vasta se pää.
Kuinka moni on tehnyt hyviä päätöksiä kännissä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin joo, tuo on sinällänsä jännä juttu. Tosin se on hyvä et jos olisi aina vähä pienessä et on hyvätuulinen, mut pitkäänkö psyyke ja elimistö sitä kestäisi.
Sen pitäisi kai vaan löytää se jokin juttu mitä tykkää tehdä ja osata rauhottua... Filosori päättää ;)
Jotta jos alkoa harvemmin ja kohtuudella käyttää ts. ei ole viina ongelma apua kannattanee lähteä hakemaan mielenterveyspuolelta.
Jos taas alkoholi on henkilölle tärkeä juttu ja on kehittynyt jo riippuvuutta, henkistä nimenomaan. Ei jää pariin kaljaan ottamiset ja juominen näyttelee tärkeää osaa elämässä - päivittäin tai vaikka useamman kuukauden välein mutta säännöllisesti. Silloin on kyse vieroitusoireista. Hoitamaton alkoholismi on kukassa toisin sanoen ja oireista usein kärsii myös ympäristö. Valitettavasti on niin, että alkoholismiin taipuvaisen ihmisen alkoholiongelmaa ei poista se että pistää korkin kii. Siitä se tosin alkaa, toipumien.
Ei tässä koskaan olla väkivaltaisia. Mutta selvinpäin on pinna kireellä useastikin. Johtunee vieroitusoireista ja siitä että elämä nyt on sellaista kuin on. Ei tätä aina jaksa selvänä.
Ammatissani on miettiminen kaikista tärkein asia. Ja alkomahooli sopivasti nautittuna edesauttaa sitä. Parhaat ja kehutuinnat työni olen tehnyt enemmän tai vähemmän kännissä. Siis kotona töitten jälkeen miettiessäni asioita. Työaikana on ihan se ja sama onko kankkusessa vai ei, silloin tehdään vain toteuttamista joka on periaatteessa vain rutiinityötä ammattilaiselle.
Toki liian jurrissa tulee töpeksittyäkin, mutta useimmiten osaan laitaa kännykän kiinni ja tietokoneen pois päältä jos alkaa tuntumaan että mopo on karkaamassa.
Niin, tosiaankin on niin että jotkut saavat hermonsa pitämään paremmin ryypyn avulla ja joistakin tulee jotain räyhääjiä juopotttelu hommeleissa. Ainoa piirre itsessäni mikä mielestäni selkeästi korostuu humalassa on tietynlainen äkkipikaisuus ja nopeus reagoida asioihin salamavauhtia. Näin siis ennen kuin on todella takapuolet olalla.
Elämäni parhaat päätökset olen tehnyt pienessä sievässä: naimakaupat, asuntokaupat, perinnönjaot, laina-asioitten hoitamis päätökset jne.
Toki elämäni typerimmät asiat olen myös tehnyt kännissä: putkareissut, puhelut jotka olisi pitänyt jättää soittamatta, sukulaisten ja ystävien suututtamiset ja ennen naimakauppojani olen pilannut paritkin suhteet.
Mutta sellaista on elämä. Jotkut tekee selvänä hyviä asioita ja samaten tyrivät asioitaan. Itsensä munaaminen on yleisempää selvinpäin kuin kännissä. Mutta Johtuu kai siitä että yleensä ihmiset ovat selvinpäin :)
Kirjailija Unto Seppäsellä on mainio kuvaus kannakselaisista hevoskuskeista kirjassa Iloisten ukkojen kylä. Joku eukoista toteaa miehensä olevan jatkuvasti nyysyssänsä (kuten Tampereella sanotaan), eli ukko on koko ajan mateen nuljakassa - ei kännissä, mutta ei selväkään.
Onkos sellainen tila sitten oikeen mukava? Eikös sitä alkoholia oteta humalatilan vuoksi? Nuljakointi on ainakin terveyden kannalta huono, kun ei palautumisaika tule koskaan.