Olen 24-vuotias aika lailla terve nuori nainen. Minua on kuitenkin pitemmän aikaa vaivannut eräs kummallinen piirre itsessäni: Joskus olen erittäin itsevarma ja tyytyväinen itseeni, teen tulevaisuudensuunnitelmia, tuntuu, että vain taivas olisi rajana. Olen silloin nokkela ja hauska, sellainen kuin aina haluaisinkin olla.
Mutta... Yhtäkkiä iskee päälle jokin ihme epävarmuus. Häpeän itseäni, ujostelen, olen aivan toisenlainen kun aiemmin.
Se hankaloittaa elämää. Ihmiset varmaan pitävät minua outona, ajattelen silloin, vahvoina hetkinä toisten ajattelut eivät paljon kiinnosta.
Minua on kiusattu yläasteen ajan. Jotenkin se on varmaan vaikuttanut persoonaani.
Elämä on vuoristorataa, aina saan taistella näiden kahden välillä. Häpeän heikkojen päivien epävarmuuttani.
En ole kohdannut vielä ihmistä, joka ymmärtäisi. Ei niin, että olisin monelle puhunutkaan tästä.
Tuntuu, etten ole kokonainen ihminen ollenkaan. Oikeasti, voiko kukaan ymmärtää?
Mutta... Yhtäkkiä iskee päälle jokin ihme epävarmuus. Häpeän itseäni, ujostelen, olen aivan toisenlainen kun aiemmin.
Se hankaloittaa elämää. Ihmiset varmaan pitävät minua outona, ajattelen silloin, vahvoina hetkinä toisten ajattelut eivät paljon kiinnosta.
Minua on kiusattu yläasteen ajan. Jotenkin se on varmaan vaikuttanut persoonaani.
Elämä on vuoristorataa, aina saan taistella näiden kahden välillä. Häpeän heikkojen päivien epävarmuuttani.
En ole kohdannut vielä ihmistä, joka ymmärtäisi. Ei niin, että olisin monelle puhunutkaan tästä.
Tuntuu, etten ole kokonainen ihminen ollenkaan. Oikeasti, voiko kukaan ymmärtää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
jättää syvät jäljet,jotka pääsevät alitajunnasta
pintaan.Voisithan terapiaan hakeutua missä helpotusta saisit.Onneksi kiusaajistasi olet eroon päässyt.
Kuulosti aivan minulta.Olen myös 24-vuotias ja mun elämä on vähän samanlaista kuin kerroit.Olin lapsena ujo ja minua kiusattiin jonkin verran koulussa.Tunsin itseni aina erilaiseksi kuin muut.Aloin seurustelemaan 14-vuotiaana 17-vuotiaan pojan kans ja nyt on todettu että hän käytti mua seks.hyväksi.Kävin melkein vuoden traumaterapiaa ja sain elämänhalun takaisin,mutta kun lopetin,perin kuukauden päästä sama masentunut ja vaihteleva olo tuli takaisin.Mun vanhemmat eivät ole huolehtineet minusta kunnolla kun olin lapsi ja nuori.Jos rahaa ja kattoa pään päällä ei lasketa.Meillä on välit tulehtuneet ja nyt yritän päästä takaisin terapiaan,koska lähdin töihin,olin 4 päivää ja sanoin itseni irti kun työ ei ollut sitä mitä luvattiin ja mua alkoi ahdistamaan niin paljon että itkin vaan illat.Typerys allekirjoitin työsopimuksen ja nyt tulee 3kk karenssi,mutta aivan sama kunhan saan olla 10kk ikäisen vauvani kans kotona vielä.Toinen tyttö on 3,5v ja on päivät päiväkodissa.Mulle ovat ammatti-ihmiset sanoneet että monet mun ongelmat ovat lähtöisin mun lapsuudesta ja kodista ja mulla on todettu pitkäaikainen masennus(lapsesta asti) ja traumoja.Ja minä kun luulin että masentunut ihminen ei pääse aamulla sängystä ylös.Miten minä voin olla masentunut kun melkein kokoajan touhuan jotain.Ja ajatella että minä,joka oli vielä 4,5 vuotta sitten(ennen kuin tapasin mieheni)niin ujo että kuljin tukka silmillä,on nyt niin sosiaalinen että varmaan ihmiset pitävät mua ihan sekopäänä.Mulla on 20 vuoden ajalta niin paljon asiaa että varmaan menee koko elämä et saan puhuttua kaiken...heh!
Minulla on myös lapsia, 2-vuotias ja 5 kuinen. Naimisissa ollaan oltu kohta 5 vuotta. Täytyy hakeutua jonkun psykiatrin juttusille, koska oma tarinani on melko lailla kertomasi kaltainen kotitaustaa myöten.
Paitsi etten ole kokenut seks. hyväksikäyttöä.
Kiitti kun jaksoit laittaa omaa tarinaasikin tänne!
Morjes,
Itselläni on ollut elämässäni hyvin samantapaista. Ilmeisesti sairastan 2-tyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä, joka on valitettavasti krooninen ja perinnöllinen :(
Hei,
Saatat kärsiä joko kahtiajakautuneesta persoonallisuudesta tai vaikeasta dissosiaatiohäirösta. Itselläni on kaksi minää, tietoisia toisistaan ja minulla on tuo dissosiaatiohäiriö. Lue aiheesta lisää ja käy lääkärissä! Häiriö saattaa hävitä itsestään, mutta myös pahentua ajan kanssa.
oisko hyvä jos ne minät rakastuis toisiinsa?