On laadittu sääntöjä, joita uskovat kutsuvat syntilistoiksi, ja niitä sääntöjä on näköjään vaikea muuttaa, ts. niitä on nyt niin vaikea kumota.
Apostolitkin ovat säätäneet yhtä ja toista, mikä sitten ajan oloon on muuttunut. Eivät he silloin ajatelleetkaan, ettei heidän säädöksiään saisi muuttaa.
se oppi on pidettävä voimassa, että ihmisten säätämät perinnäistavat ovat hyödytöntä jumalanpalvelusta, ja tästä syystä ei syntiä eikä vanhurskautta voi panna riippumaan ruuasta, juomasta, vaatetuksesta eikä muusta sellaisesta kuten television katselu kiellosta tai hiusten värjäämättömyydestä.
Näin ollen seurakunnan johdolla ei ole mitään valtaa säätää ohi evankeliumin perinnäistapoja siinä tarkoituksessa, että he ansaitsisivat syntien anteeksiantamuksen, että ne olisivat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi, ja että ne koituisivat omantunnon kuormaksi niin, ETTÄ NIIDEN LAIMINLYONTI OLISI SYNTIÄ.
Tämän kaiken tekee meille selväksi vaikkapa vain yksi kohta Apostolien teoista; apostolit sanovat siinä, (Ap.t. 15:9) että sydämet puhdistetaan uskolla. Sitten he kieltävät panemasta iestä opetuslasten niskaan osoittaen, kuinka suuri vaara siitä aiheutuu.
He korostavat niiden rikkomusta, jotka (Ap.t. 15:10) näin rasittavat kirkkoa, sanoen: "Miksi te nyt kiusaatte Jumalaa?" Tämä ukonnuoli ei kuitenkaan hätkähdytä eräitä, jotka väkivalloin puolustavat perinnäissääntöjä ja jumalattomia käsityksiä.
He (seurakunnan johto?) saattavat esittää, että perinnäissäännöistä on hyötyä iankaikkisen elämän saavuttamiseksi (sääntöjä noudattamalla pyrittäisiin pysymään poissa synnin tieltä).
Tokkopa niiden avulla ansaitaan syntien anteeksiantamus? Tokkopa ne ovat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi? Tokkopa ne tekevät sydämiä eläviksi. (Kol. 2:20-23) Kolossalaiskirjeessään Paavali sanoo, ettei perinnäissäännöistä ole hyötyä iankaikkisen vanhurskauden ja iankaikkisen elämän saavuttamiseksi juuri siitä syystä, että ruoka, juoma, vaatetus ja muu sellainen on tarkoitettu katoamaan. Iankaikkisen elämän saa sen sijaan sydämissä aikaan se, mikä on iankaikkista: Jumalan sana ja Pyhä Henki. Selvitelkööt seurakunnan johto näin ollen, millä tavoin perinnäissäännöistä on hyötyä iankaikkisen elämän saavuttamiseksi!
Tällaisten säädösten, kuten meikkaamattomuus kielto, television katselemis kielto jne. soveltaminen käytäntöön on siis jätettävä vapaaksi - kunhan vain vältetään pahennuksen aiheita - jottei niitä pidettäisi välttämättöminä jumalanpalveluksen muotoina.
Näinhän apostolitkin ovat säätäneet yhtä ja toista, mikä sitten ajan oloon on muuttunut. Eivät he silloin ajatelleetkaan, ettei heidän säädöksiään saisi muuttaa. Eiväthän he ole voineet poiketa siitä, mitä he kirjoituksissaan lausuvat, ja näissä he ponnistelevat torjuakseen sen kirkkoa uhkaavan vaaran, että ihmisten säätämät menot käsitettäisiin välttämättömäksi jumalanpalvelukseksi.
Jos seurakunnassa uskovat vetoavat: (Hebr. 13:17) "Olkaa kuuliaiset johtajillenne."
Se vaatii kuitenkin kuuliaisuutta evankeliumille eikä anna perusteita kuuliaisuudelle seurakunnan johtoa ja saarnaajia kohtaan ohi evankeliumin.
Seurakunnan johdon ja saarnaajien ei kuulu laatia perinnäissääntöjä vastoin evankeliumia eikä tulkita perinnäissääntöjään evankeliumin vastaisesti.
Jos he näin menettelevät, ei heitä ole lupa totella, tämän sanan mukaisesti: (Gal. 1:8) "Jos joku opettaa muuta evankeliumia, olkoon kirottu."
Muistakaa, että
apostolitkin ovat säätäneet yhtä ja toista, mikä sitten ajan oloon on muuttunut. Eivät he silloin ajatelleetkaan, ettei heidän säädöksiään saisi muuttaa. Eiväthän he ole voineet poiketa siitä, mitä he kirjoituksissaan lausuvat, ja näissä he ponnistelevat torjuakseen sen kirkkoa uhkaavan vaaran, että ihmisten säätämät menot käsitettäisiin välttämättömäksi jumalanpalvelukseksi.
Nämä perinnäissäännöt erilaisine kieltoineen on muutettava! Eihän apostolitkaan laatineet säännöksiään muuttumattomiksi!
Lähde: Tunnustuskirjat:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XXVIII.html
Apostolitkin ovat säätäneet yhtä ja toista, mikä sitten ajan oloon on muuttunut. Eivät he silloin ajatelleetkaan, ettei heidän säädöksiään saisi muuttaa.
se oppi on pidettävä voimassa, että ihmisten säätämät perinnäistavat ovat hyödytöntä jumalanpalvelusta, ja tästä syystä ei syntiä eikä vanhurskautta voi panna riippumaan ruuasta, juomasta, vaatetuksesta eikä muusta sellaisesta kuten television katselu kiellosta tai hiusten värjäämättömyydestä.
Näin ollen seurakunnan johdolla ei ole mitään valtaa säätää ohi evankeliumin perinnäistapoja siinä tarkoituksessa, että he ansaitsisivat syntien anteeksiantamuksen, että ne olisivat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi, ja että ne koituisivat omantunnon kuormaksi niin, ETTÄ NIIDEN LAIMINLYONTI OLISI SYNTIÄ.
Tämän kaiken tekee meille selväksi vaikkapa vain yksi kohta Apostolien teoista; apostolit sanovat siinä, (Ap.t. 15:9) että sydämet puhdistetaan uskolla. Sitten he kieltävät panemasta iestä opetuslasten niskaan osoittaen, kuinka suuri vaara siitä aiheutuu.
He korostavat niiden rikkomusta, jotka (Ap.t. 15:10) näin rasittavat kirkkoa, sanoen: "Miksi te nyt kiusaatte Jumalaa?" Tämä ukonnuoli ei kuitenkaan hätkähdytä eräitä, jotka väkivalloin puolustavat perinnäissääntöjä ja jumalattomia käsityksiä.
He (seurakunnan johto?) saattavat esittää, että perinnäissäännöistä on hyötyä iankaikkisen elämän saavuttamiseksi (sääntöjä noudattamalla pyrittäisiin pysymään poissa synnin tieltä).
Tokkopa niiden avulla ansaitaan syntien anteeksiantamus? Tokkopa ne ovat sellaista jumalanpalvelusta, jonka Jumala hyväksyy vanhurskaudeksi? Tokkopa ne tekevät sydämiä eläviksi. (Kol. 2:20-23) Kolossalaiskirjeessään Paavali sanoo, ettei perinnäissäännöistä ole hyötyä iankaikkisen vanhurskauden ja iankaikkisen elämän saavuttamiseksi juuri siitä syystä, että ruoka, juoma, vaatetus ja muu sellainen on tarkoitettu katoamaan. Iankaikkisen elämän saa sen sijaan sydämissä aikaan se, mikä on iankaikkista: Jumalan sana ja Pyhä Henki. Selvitelkööt seurakunnan johto näin ollen, millä tavoin perinnäissäännöistä on hyötyä iankaikkisen elämän saavuttamiseksi!
Tällaisten säädösten, kuten meikkaamattomuus kielto, television katselemis kielto jne. soveltaminen käytäntöön on siis jätettävä vapaaksi - kunhan vain vältetään pahennuksen aiheita - jottei niitä pidettäisi välttämättöminä jumalanpalveluksen muotoina.
Näinhän apostolitkin ovat säätäneet yhtä ja toista, mikä sitten ajan oloon on muuttunut. Eivät he silloin ajatelleetkaan, ettei heidän säädöksiään saisi muuttaa. Eiväthän he ole voineet poiketa siitä, mitä he kirjoituksissaan lausuvat, ja näissä he ponnistelevat torjuakseen sen kirkkoa uhkaavan vaaran, että ihmisten säätämät menot käsitettäisiin välttämättömäksi jumalanpalvelukseksi.
Jos seurakunnassa uskovat vetoavat: (Hebr. 13:17) "Olkaa kuuliaiset johtajillenne."
Se vaatii kuitenkin kuuliaisuutta evankeliumille eikä anna perusteita kuuliaisuudelle seurakunnan johtoa ja saarnaajia kohtaan ohi evankeliumin.
Seurakunnan johdon ja saarnaajien ei kuulu laatia perinnäissääntöjä vastoin evankeliumia eikä tulkita perinnäissääntöjään evankeliumin vastaisesti.
Jos he näin menettelevät, ei heitä ole lupa totella, tämän sanan mukaisesti: (Gal. 1:8) "Jos joku opettaa muuta evankeliumia, olkoon kirottu."
Muistakaa, että
apostolitkin ovat säätäneet yhtä ja toista, mikä sitten ajan oloon on muuttunut. Eivät he silloin ajatelleetkaan, ettei heidän säädöksiään saisi muuttaa. Eiväthän he ole voineet poiketa siitä, mitä he kirjoituksissaan lausuvat, ja näissä he ponnistelevat torjuakseen sen kirkkoa uhkaavan vaaran, että ihmisten säätämät menot käsitettäisiin välttämättömäksi jumalanpalvelukseksi.
Nämä perinnäissäännöt erilaisine kieltoineen on muutettava! Eihän apostolitkaan laatineet säännöksiään muuttumattomiksi!
Lähde: Tunnustuskirjat:
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/puolustus/XXVIII.html
Vastaukset 9
Vanhimmat
aiheeseen on oheisessa
linkissä;
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000030780357
Huomaa, että Pyhä Henki on alkanut johdattaa uskovaisia, sillä he ovat alkaneet kysellä ja kirjoittaa samoin sanoin kuin tuossa Tunnustuskirjojemme kirjoittajat ja Luther, jotka kyseenalaistivat oman aikansa syntilistat ja ilmaisivat, ettei niitä tule seurata, sillä niiden listojen seuraaminen on "Jumalan kiusaamista", eikä niiden listojen seuraajat ole Kristuksen vapauttamia, vaan ihmisiä, jotka ovat uudelleen antaneet sitoa itsensä ikeeseen.
Tunnustuskirjojen kirjoittajat ja Luther vapauttivat em. tekstillä ihmisiä mm. eri tyyppisistä pukeutumispakoista, ts. oli tiettyjä pappien antamia säädöksiä siitä, miten uskovaisien tuli pukeutua ja mitä pukeutumista välttää jne.
Sellaiset kaikki pappien tekemät säädöksen Luther ja Tunnustuskirjojen kirjoittajat kumosivat ja kirjoittivat, ettei niitä säädöksiä tule seurata, koska niiden seuraaminen on "Jumalan kiusaamista", eikä niiden säänröjen seuraamisella ole mitään hyötyä ihmisille, vaikka papit väittäisivätkin, että niiden laatimien sääntöjen seuraaminen olisi syntien karttamista. Luther oli eri mieltä kuten aloituksessa lukee.
Luther siis oli eri mieltä aikansa pappien kanssa. Ne papit kun siis laativat niitä säädöksiä ja syntilistoja, ja Luther kehoitti ihmisiä, etteivät seuraisi niitä syntilistoja ja säädöksiä.
Jos ja kun SRK on päättänyt korvakorujen olevan kadottava synti, silloin ne ovat. Näin me uskomme.
viisas itämaantietäjä!
nimiin asioita, joita ei tiedä! Ts SRK ei sano, että korvakorut on kadottava synti, VAAN kehoittaa harkitsemaan ovatko ne tarpeelliset. Esim Venäjän uskovaisilla niitä on käytössä.
SRK ja koko vl-yhteisö on julistanut korvakorusyntiä jo vuosikymmenet.
Saat uskoa epäilyksesi anteeksi.
Miten sitten tulisi ottaa saarnaajat ja Srk:n johto puhutteluun em. Tunnustuskirjojen pohjalta?
Mitä se voisi olla käytännössä?
Tiedän, että niin tulisi tehdä, sillä Sana ja Tunnustuskirjat niin käskevät tehdä: se, miten on opetetu ja toimittu, ei ole totisesti oikein Jumalan silmissä, jo tämänkin Tunnustuskirjojen kohdan valossa.
Jos jotenkin uskovaiset voisivat ottaa puhutteluun Srk:n johdon ja saarnaajia, niin mitä jos heidän silmänsä eivät avaudukaan Herran Sanalle?
Mitä sitten tulisi tehdä?
Onko, Jumalaan luottavalle uskovaiselle, ainoa mahdollisuus, että eroaa... Ensin jättää maksamatta Srk:n jutut ja Päivämies ei enää tulisi ja sitten lopettaisi käymästä seuroissa?
Miten tämän kaiken tekisi siten, ettei jäisi yksin?
Kun Jumalan Sana ja Tunnustuskirjat ovat selkeästi sitä vastaan, mitä Srk:n tietyt henkilöt ja saarnaajat ovat opettaneet, niin eihän tätä jatkaa voi näin...
Mitä tehdä, jotta tekisi oikein? Näinkään ei enää voi jatkaa.