Ristiäisistä!

Vettä niskaan vaan.

sanoisin, että voitte, mutta pappi ei sitä tee.

Toisen vanhemmista pitää kuulua kirkkoon.

Kovin kovin monella tuntuu olevan lapsen syntyessä sama ongelma. Joko molemmat vanhemmista eivät kuulu kirkkoon tai vain toinen. Kummallakaan ei välttämättä ole sen suurempaa halua kuunnella jeesusjuttuja, mutta tokihan juhlat pitäisi ja olisi kiva järjestää, mielellään perinteitä kunnioittavat. Miten tilanteesta selviydytään? Ovatko ristiäiset kirkollisine virrenveisuineen, pappeineen ja jumalajuttuineen pakko ja ainoa järkevä vaihtoehto? No eivät.

Ratkaisu on helppo, uudelle pienelle ihanuudelle voi järjestää upeat ja juhlavat NIMIÄISET.

Nimiäiset on nimi vauvan ristiäisiä vastaavalle juhlalle silloin kun vanhemmat eivät kuulu kirkkoon tai muusta syystä eivät halua järjestää ristiäisiä ja liittää lastaan kirkon jäseneksi. Meille (pariskunta Helsingin seudulta) syntyi ihana pieni tyttövauva kesällä 2005. Molemmat vanhemmista on kastettu ja kuuluneet nuoruutensa kirkkoon, mutta oman ajattelun myötä molemmat ovat kirkosta eronneet. En itse koe jumalaa saati kirkollisia jumalanpalveluksia lainkaan omakseni. Jos kysytään uskotko jumalaan vai sattumaan, eiköhän se se jälkimmäinen ole :) Lapseni saa päättää aikanaan itse oman näkemyksensä.

UPEA NIMIÄISJUHLAMME JA SIVIILIKUMMIT

Järjestimme kotonamme 2kk tytöllemme n. 15-20 hengen juhlat joihin kutsuttiin läheisimmät sukulaiset. Nimesimme kolme kummia (jotka ovat siis siviilikummit), kummi tuttavapariskunta ei myöskään ollut kirkon jäseniä. Juhlan puhujan pyysimme Pro-Seremonioista:

http://www.pro-seremoniat.fi/palvelut/

Mukava puhuja kävi luonamme ja auttoi tilaisuuden suunnittelussa ja puheen saimme etukäteen sähköpostilla katsottavaksemme. Etukäteen kävin hankkimassa vauvalle upean valkean nimiäismekon (hankin Haloselta, myydään "ristiäismekkoina") ja kukat nimiäispöytään (olkkarin pieni pöytämme) Omalla äidilläni oli tallessa omissa ristiäisissäni aikanaan käytetty valkea liina ja vesimalja. Tilaisuus alkoi vieraiden kerääntymisellä olohuoneeseen (vieraiden saapuessa minä olin vauvan kanssa piilossa makuuhuoneessa) jonne vauvan isä laittoi soimaan cd:ltä kauniin vivaldin kevään jonka soidessa itse kävelin vauva sylissäni olohuoneeseen, jolloin vieraat näkivät meidät ensimmäisen kerran. Puhuja piti kivan puheen johon kuului osaksi nimen kertominen (tarkoituksella emme olleet kertoneet kenellekään tytön nimeä etukäteen :) , jonka isä lausui ja laittoi samalla tytölle ihanan kukkakaupasta tilaamani pikkuruisen aidon kukkaseppeleen. Pöydällä oli omissa ristiäisissäni ollut malja (pohjalla kaunista koristehiekkaa) jonka veteen kummit laskivat kummilupauksen lausuttuaan kädessään sytytetyt kelluvat valkoiset kynttilät (mitään päänkastelu vesikasteita ei siis nimiäisissä tietenkään ole). Tilaisuuden lopuksi lausuin itse lyhyen kauniin runon ja allekirjoitettiin Pro-Seremonioilta tulleet kauniit kummitodistukset joista yksi jäi muistoksi pienelle tulokkaalle. Ja siirryttiin vapaaseen seurusteluosioon keittiön tarjoilupöydän ääreen :)

Kaikkiaan tilaisuus oli omasta mielestäni kertakaikkiaan upea ja juhlallinen ja parilla vieraista oli jo tippa silmässä kauniista ja liikuttavasta tilaisuudesta, kuten oli kyllä itselläkin. Vinkkejä omien kauniiden nimiäisten järjestämiseen voi katsoa Pro-Seremonioiden sivuilta (ja myös puhujansa osaavat auttaa mieluisan suunnittelussa):

http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/nimiaiset.phtml

MITEN VIRALLINEN PAPERIPUOLI HOIDETAAN?

Vauvan synnyttyä saavat kaikki väestörekisterikeskukselta (riipumatta kuuluuko kirkkoon tai ei) kotiinsa kirjeen jossa kysytään vauvan tulevaa nimeä. Tähän paperiin kirjoitimme koko nimen (voi postittaa ennen tai jälkeen nimiäisiä, ei liity siihen mitenkään) ja vanhempien allekirjoitus. Itse postitimme vasta nimiäisten jälkeen, oli jotenkin kivempi niin. Paluupostissa tuli tytön kelakortti jossa pysyvä henkilötunnus (synnytyssairaalasta saatava tunnus on vain väliaikainen) merkkinä siitä että tyttö on rekisteröity omalla nimellään Suomen väestörekisteriin.

MIKSI VALITA NIMIÄISET RISTIÄISTEN SIJAAN?

Kummien (siviilikummit) ei tarvitse olla kirkon jäseniä. Voivat olla tai olla olematta, ihan sama.
Oman näköinen tilaisuus. Saat järjestää itse juuri sellaiset nimiäiset kuin haluat, et ole pakotettu kirkon vakioristiäiskaavaan.
Saat valita puhujan itse. Voi olla Pro-Seremonioista, sukulainen, tuttu, kenet itse haluat.
Saat halutessasi vaikuttaa puheeseen itse. Pro-Seremonioiden puheen saat etukäteen tarkistettavaksesi, etkä ole pakotettu kuuntelemaan papin puheen mahdollisesti omistasi paljonkin eroavia mielipiteitä tai asioita.
Vapaa musiikki. Ei tarvitse kuunnella virsiä, voit soittaa ihan mitä kaunista musiikkia ikinä itse haluat cd:ltä tai pyytää paikalle vaikka tutun kitaran, pianon, viulun tms. soittajan.
Kukaan ei vaivaannu. Suurin osa suomalaisista vierastaa kirkollista virrenveisuuta ja kädet ristissä papin johdolla rukoilemista, kun asiaan ei uskota itse se tekee olon helposti vaivaantuneeksi. Nimiäisissä tätä ongelmaa ei ole.
Lapsesi tulee säästymään kesätöissään kirkollisverolta ja saa aikanaan valita katsomuksensa itse. Vai liitätkö pienen lapsesi hänen mielipidettään kysymättä automaattisesti myös jäseneksi poliittiseen puolueeseen tai muuhun näkemykselliseen järjestöön? Tuskin.

Toivottavasti tästä nyt olisi vähän apua jollekin ristiäisiä vierastavalle tai asiaa pohtivalle tuoreelle ei-kirkon-jäsen isälle tai äidille.

T. Kesävauvan vm. 2005 äiti

Ps. Keskimääräinen kirkollisveroprosentti on 1,5%. Keskimääräisestä 28 000e vuosituloista tekee 420e vuodessa. 30 vuoden työtuloista 12 600euroa. Ja joku vielä sanoo että kun kirkkohäät ja pappi ristiäisiin ovat ilmaiset..! Tosiaan. www.eroakirkosta.fi

Ainakaan luterilaisessa kirkossa se ei ole mahdollista. Tiedän sellaisia ortodoksipappeja, jotka ehkä kastaisivat lapsen vanhempien pyynnöstä, mutta lasta ei voi kirjata seurakunnan jäseneksi, kun vanhemmat eivät siihen kuulu. Mikään kristillinen kirkko ei nimittäin ota lapsijäseniä, jos vanhemmat eivät ole sen kirkon jäseniä.

Onhan se kaste perisuomalainen "rituaali" luterilaisessa kirkossa, mutta me emme kasta lastamme, pidetään vaan nimiäiset koska en kuulu kirkkoon. Mieheni kuuluu kyllä mutta sain siinä tahtoni läpi ettei kasteta. Raamatussahan ei puhuta lapsikasteesta mitään vaan ihmiset kastetaan sitten kun ymmärtävät sen tarkoituksen ja tekevät sen omasta tahdostaan.