Paavo oli pitkästä aikaa lomaillut kotipuolessa. Oli kuitenkin koittamassa aika palata asuinkaupunkiin. Kalle lupasi lähteä saattamaan. He olivat viettäneet hauskan kaksiviikkoisen yhdessä, pitäneet yhtä lystiä kuin ennenkin, ja eron hetken lähestyessä mieliin hiipi haikeus. Siksi Paavo oli lähes liikuttunut Kallen ajatuksesta viivyttää eroa; eihän koskaan tiennyt milloin se olisi viimeinen. Useampi ikätoveri niiltä kulmilta oli jo menehtynyt, pari sydänkohtaukseen, yksi köyteen, yksi pakokaasuun.
Kallen nuorempi veli Keijo kyyditsi heidät asemalle. Paavolla oli lompakossa meno-paluulippu, Kalle osti lipun Tampereelle ja takaisin ja nousi Paavon perässä junaan. Matka sujui rattoisasti ravintolavaunussa. Liian nopeasti tuli hetki jolloin junan kuulutettiin saapuvan Tampereelle. Siellä Paavolla oli junanvaihto. Kalle päätti jäädä Paavon seuraksi vielä siksi aikaa kun tämän piti odotella jatkoyhteyden saapumista.
Asemaravintolan hälinässä oluen ääressä he alakuloaan peitellen muistelivat riemukkaita kapakkareissujaan joilta aina palattiin yhdessä. Kaveria ei jätetty, ei edes naisen vuoksi.
Kun junan saapumisaika alkoi olla käsillä, Kalle vilkaisi lompakkoonsa ja kauhistui. Hän koetteli kaikki taskut, turhaan: lippua ei löytynyt. Eikä hänellä ollut enää rahaa uuteen. Paavollakaan ei ollut kuin hiluja. Oli alkuilta, pankit olivat jo kiinni eikä kumpikaan - pankin suosituksesta - ollut tullut hankkineeksi pankkikorttia, kuten he toisilleen selittivät.
Paavon junan kuulutettiin saapuvan mutta hän ei voinut jättää ystäväänsä pulaan. Vähät siitä että oma lippu menisi hukkaan, ajatuskin kaverista yksin kaupungin yössä puistatti. Hän ehdotti että he menisivät hotelliin ja hän kävisi sitten aamulla hakemassa pankista rahaa. Kalle suostui ehdotukseen.
He kiersivät lähimmissä hotelleissa mutta kaikissa sanottiin olevan täyttä. Puiston laidassa sijaitsevan hotellin nyrpeähköltä virkailijalta he kuulivat kaupungin koko majoituskapasiteetin olevan käytössä koska kaupungissa vietettiin parhaillaan kansainvälisiä karaokefestivaaleja. Turha oli yrittää minnekään.
Kun miehet olivat aikansa kadulla pähkäilleet mitä tehdä, Kalle keksi että he soittaisivat Keijolle ja suostuttelisivat tämän maksamaan taksin jolla he palaisivat takaisin. Tuumasta toimeen. Keijo huokaili mutta lupautui maksamaan, oli hän maksanut ennenkin.
Pubin kohdalla miehet pysähtyivät kaivamaan taskujaan ja lompakkoaan. Laskettuaan rahansa yhteen he ilokseen huomasivat saavansa vielä yhdet pitkät. Käytyään kulauttamassa tuopilliset he ottivat taksin. Tunnin kuluttua auto hurahti Kallen kotipihaan josta he viitisen tuntia aiemmin olivat lähteneet matkaan. Keijo lampsi sisältä lompakkoaan kaivellen.
Juuri kun miehet olivat nousemassa autosta, Paavon maha yltyi mouruamaan kuin kiimainen narttukissa. Huolestuneena Kalle kääntyi Paavon puoleen ja kysyi nälättikö. Paavo nyökkäsi. Kalle katsoi vetoavasti Keijoon joka huokaisi vielä syvempään kuin puhelimessa, kaivoi lompakkonsa uudelleen esille ja tyhjensi sen sisällön Kallen kouraan.
Taksi porhalsi takaisin maantielle ja kyyditsi miehet kirkonkylään. Pitsan ja oluen ääressä Paavo suunnitteli uutta lähtöä seuraavaksi päiväksi. Kalle lupasi tulla saattamaan.
Kallen nuorempi veli Keijo kyyditsi heidät asemalle. Paavolla oli lompakossa meno-paluulippu, Kalle osti lipun Tampereelle ja takaisin ja nousi Paavon perässä junaan. Matka sujui rattoisasti ravintolavaunussa. Liian nopeasti tuli hetki jolloin junan kuulutettiin saapuvan Tampereelle. Siellä Paavolla oli junanvaihto. Kalle päätti jäädä Paavon seuraksi vielä siksi aikaa kun tämän piti odotella jatkoyhteyden saapumista.
Asemaravintolan hälinässä oluen ääressä he alakuloaan peitellen muistelivat riemukkaita kapakkareissujaan joilta aina palattiin yhdessä. Kaveria ei jätetty, ei edes naisen vuoksi.
Kun junan saapumisaika alkoi olla käsillä, Kalle vilkaisi lompakkoonsa ja kauhistui. Hän koetteli kaikki taskut, turhaan: lippua ei löytynyt. Eikä hänellä ollut enää rahaa uuteen. Paavollakaan ei ollut kuin hiluja. Oli alkuilta, pankit olivat jo kiinni eikä kumpikaan - pankin suosituksesta - ollut tullut hankkineeksi pankkikorttia, kuten he toisilleen selittivät.
Paavon junan kuulutettiin saapuvan mutta hän ei voinut jättää ystäväänsä pulaan. Vähät siitä että oma lippu menisi hukkaan, ajatuskin kaverista yksin kaupungin yössä puistatti. Hän ehdotti että he menisivät hotelliin ja hän kävisi sitten aamulla hakemassa pankista rahaa. Kalle suostui ehdotukseen.
He kiersivät lähimmissä hotelleissa mutta kaikissa sanottiin olevan täyttä. Puiston laidassa sijaitsevan hotellin nyrpeähköltä virkailijalta he kuulivat kaupungin koko majoituskapasiteetin olevan käytössä koska kaupungissa vietettiin parhaillaan kansainvälisiä karaokefestivaaleja. Turha oli yrittää minnekään.
Kun miehet olivat aikansa kadulla pähkäilleet mitä tehdä, Kalle keksi että he soittaisivat Keijolle ja suostuttelisivat tämän maksamaan taksin jolla he palaisivat takaisin. Tuumasta toimeen. Keijo huokaili mutta lupautui maksamaan, oli hän maksanut ennenkin.
Pubin kohdalla miehet pysähtyivät kaivamaan taskujaan ja lompakkoaan. Laskettuaan rahansa yhteen he ilokseen huomasivat saavansa vielä yhdet pitkät. Käytyään kulauttamassa tuopilliset he ottivat taksin. Tunnin kuluttua auto hurahti Kallen kotipihaan josta he viitisen tuntia aiemmin olivat lähteneet matkaan. Keijo lampsi sisältä lompakkoaan kaivellen.
Juuri kun miehet olivat nousemassa autosta, Paavon maha yltyi mouruamaan kuin kiimainen narttukissa. Huolestuneena Kalle kääntyi Paavon puoleen ja kysyi nälättikö. Paavo nyökkäsi. Kalle katsoi vetoavasti Keijoon joka huokaisi vielä syvempään kuin puhelimessa, kaivoi lompakkonsa uudelleen esille ja tyhjensi sen sisällön Kallen kouraan.
Taksi porhalsi takaisin maantielle ja kyyditsi miehet kirkonkylään. Pitsan ja oluen ääressä Paavo suunnitteli uutta lähtöä seuraavaksi päiväksi. Kalle lupasi tulla saattamaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...lukinneesi lukijan tekstiin?
Niin, ettei hän malta jättää kesken vaan jatkaa lukemista kunnes joku välttämättä keskyttää.
Itse kyllä luin tuon kokonaan, mutta en ole ihan varma miksi; ei siinä juur mitään tapahtunut.