Ehkäisypetti, jälkiehkäisy petti ja nyt hänen raskaustestiin tuli kaksi sinistä viivaa...
Toivon huomioita, neuvoja ja asiallisia kommentteja Vaikeaan Tilanteeseen...
Olemme kaksi noin 30-kymppistä: keskinäistä tapailua, ON/OFF-suhde, "fuckbuddy". Vuorollaan kumpikin on halunnut oikeasti seurustella, mutta ei molemmat yhtäaikaa.
Viihdymme toistemme seurassa ja nautimme molemmat rakastellessamme mielettömästi.
Emme kuitenkaan kumpikaan pidä yhteiseloa kovin hyvänä vaihtoehtona.
Muutama viikko sitten tuli perinteinen vahinko. Ehkäisypetti, välittömästi haettu jälkiehkäisy ei toiminut ja nyt hänen raskaustestiin tuli kaksi sinistä viivaa...
Minä tunnen kuristavaa tunnetta - " haaveet kaatuu..."
Hän on kertonut miettivänsä lapsen pitämistä, mutta kertonut samalla, että todennäköisesti ei halua minun olevan osana elämäänsä teki abortin tai ei, tai osana lapsen elämää.
Hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja, masentunut ja elämän hallinta huonoa. Välillä hän laiminlyö lapsiaan (4, 5 ja 6 v) ja usein minulle tulee tarve puuttua lasten kohteluun tavatessamme, mutta koska olen perheen "ulkopuolinen", minulle on tehty selväksi, ettei apua tarvita.
Minä voisin ajatella olevani isä, mutta minusta tuntuu, että lapsen tulisi olla toivottu. Tässä tapauksessa pyrimme yhteistuumin välttämään raskautta.
Toivon, että sitten kun saan lapsia, niin lapsen vuoksi hänellä pitäisi olla mahdollisuus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Tässä tapauksessa en näe sellaista mahdollisuutta olevan. Lapsi syntyisi neljänneksi lapseksi mielenterveys-, talous-, ja henkisistä ongelmista kärsivälle äidille. Lapsella "ei olisi isää", koska äiti ei halua.
En halua painosta häntä, mutta mielestäni tässä tilanteessa raskauden keskeytys on paras vaihtoehto. Voinko toivoa sitä?
Mitä asioita minun ja meidän tulisi huomioida omasta puolestani ja hänen puolestaan?
(Toivon, ettei tähän ketjuun kirjoiteta kommenteja tyylillä "abortti on murha ja te olette murhaajia".)
Toivon huomioita, neuvoja ja asiallisia kommentteja Vaikeaan Tilanteeseen...
Olemme kaksi noin 30-kymppistä: keskinäistä tapailua, ON/OFF-suhde, "fuckbuddy". Vuorollaan kumpikin on halunnut oikeasti seurustella, mutta ei molemmat yhtäaikaa.
Viihdymme toistemme seurassa ja nautimme molemmat rakastellessamme mielettömästi.
Emme kuitenkaan kumpikaan pidä yhteiseloa kovin hyvänä vaihtoehtona.
Muutama viikko sitten tuli perinteinen vahinko. Ehkäisypetti, välittömästi haettu jälkiehkäisy ei toiminut ja nyt hänen raskaustestiin tuli kaksi sinistä viivaa...
Minä tunnen kuristavaa tunnetta - " haaveet kaatuu..."
Hän on kertonut miettivänsä lapsen pitämistä, mutta kertonut samalla, että todennäköisesti ei halua minun olevan osana elämäänsä teki abortin tai ei, tai osana lapsen elämää.
Hän on kolmen lapsen yksinhuoltaja, masentunut ja elämän hallinta huonoa. Välillä hän laiminlyö lapsiaan (4, 5 ja 6 v) ja usein minulle tulee tarve puuttua lasten kohteluun tavatessamme, mutta koska olen perheen "ulkopuolinen", minulle on tehty selväksi, ettei apua tarvita.
Minä voisin ajatella olevani isä, mutta minusta tuntuu, että lapsen tulisi olla toivottu. Tässä tapauksessa pyrimme yhteistuumin välttämään raskautta.
Toivon, että sitten kun saan lapsia, niin lapsen vuoksi hänellä pitäisi olla mahdollisuus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen. Tässä tapauksessa en näe sellaista mahdollisuutta olevan. Lapsi syntyisi neljänneksi lapseksi mielenterveys-, talous-, ja henkisistä ongelmista kärsivälle äidille. Lapsella "ei olisi isää", koska äiti ei halua.
En halua painosta häntä, mutta mielestäni tässä tilanteessa raskauden keskeytys on paras vaihtoehto. Voinko toivoa sitä?
Mitä asioita minun ja meidän tulisi huomioida omasta puolestani ja hänen puolestaan?
(Toivon, ettei tähän ketjuun kirjoiteta kommenteja tyylillä "abortti on murha ja te olette murhaajia".)
Vastaukset 21
Vanhimmat
Harmi kyllä sinulla ei ole sanottavaa, hän tekee päätöksensä yksin. Mutta voit tukea ja lohduttaa häntä mikäli hän aborttiin päätyy. Luonnollisestikin sinun tulee ilmaista mitä sinä haluaisit tehtävän tilanteessa, mutta jättää päätös vain yksin naiselle.
Aiemmat mielenterveydelliset ongelmat altistavat naisen psyykkisiin ongelmiin keskeytyksen jälkeen. Nyt kun keskustelette avoimesti asiasta voisit varmistaa, että hän tietää aborttiin liittyvät henkiset riskit, noin parikymmentä prosenttia naisista tarvitsee keskeytyksen jälkeen psykiatrista apua, mistään pikkujutusta tai pikku määrästä naisia ei ole siis kyse. Eli varmista, että hän tietää, ettei tee liian hätäistä päätöstä. Psyykkisiä ongelmia helpottaa suuresti sosiaalinen verkosto. Eli älä hylkää ja tue ja ymmärrä toimenpiteen jälkeenkin. Anna kuva, että tuet hänen päätöstään, oli se mikä tahansa ja tue oikeasti. Älä jätä varaa jossittelulle; "olisiko kuitenkin pitänyt valita toisin", vaan yritä puhua ja puhua kaikki jossittelut pois jo etukäteen. Masentunut on suuressa riskissä muutenkin sairastua asian vuoksi, riskiä kasvattaa myös jos on liian hätisesti tehnyt ratkaisun ja se jos ratkaisu on painostettu. (mutta sinähän et painosta suuntaan tai toiseen...)
Adoptio on vaihtoehto, jota kovin moni suomalainen ei mieti lainkaan. Kuitenkin kyseessä on mahdollisuus antaa lapsettomalle parille mahdollisuus tulla vanhemmiksi, mitä he toivovat mutta eivät pysty. Suomalaisia adoptiolapsia ei todellakaan ole liikaa saatavilla. Moni adoptoi ulkomailta, mikä on myös hyvä, mutta erivärisyys voi olla lapselle ongelmallista. Jos lapsesi äiti antaisi lapsensa adoptoitavaksi, mielestäni se olisi paras ratkaisu kaikkien kannalta. Äiti ei joudu ottamaan enempää lapsia hoidettavakseen, kun entisiäkään ei ilmeisesti hoida kunnolla. Joku lapseton pari saisi kokea vanhemmuuden onnen. Lapsesi saisi syntyä ja saisi hyvän kodin ja vanhemmat. Toki lapsestaan luopuminen on äidille raskasta, mutta nähdäkseni tilanteessanne ei ole helppoja ratkaisuja lainkaan tarjolla.
Älä ehdota aborttia ainakaan ennen adoptiota. Katuisit myöhemmin, ettet ole antanut lapsesi syntyä. Hänellä on adoption kautta mahdollisuus hyvään elämään ja olla todella roivottu!
siitä, että adoptio ei koskaan ole vaihtoehto abortille, koska synnyttämästään lapsesta on äärimmäisen vaikea luopua. Lapsesta on paljon helpompi luopua, kun se on vasta parinkymmenen millimetrin pituinen alkio.
Adoptiovaihtoehtoa ei oikein voi mennä ehdottamaan muille kuin sellaisille naisille, jotka eivät esim uskonnollisista syistä voi tehdä aborttia, mutta eivät myöskään voi itse pitää lasta. Tuskin ap:n lapsen äidin tapauksessa on sellaisesta kyse.
Realistiset vaihtoehdot ovat mielestäni seuraavat:
- nainen pitää lapsen ja ryhtyy yksinhuoltajaksi.
-nainen synnyttää lapsen ja antaa sen miehelle. Mies ryhtyy lapsen yksinhuoltajaksi
-pariskunta ei avioidu, mutta ryhtyy yhteishuoltajiksi.
-pariskunta avioituu ja rupeaa yhdessä kasvattamaan lastaan.
-ja viimeisenä vaihtoehtona: Nainen tekee abortin, ja mies maksaa hänelle korvauksia kivuista, säryistä ja henkisestä kärsimyksestä.
Adoptiosta keskusteltiin ja kummankaan mielestä se ei ole vaihtoehto. Se on huonoin vaihtoehto ja tässä tapauksessa en minäkään haluaisi lasta antaa sitten pois.
Jos halutaan auttaa lapsettomia, niin kumpikin olisi mieluummin valmis luovuttamaan munasoluja tai siittiöitä, mutta se keskustelu olisi sitten eri aihepiiriä.
> Realistiset vaihtoehdot ovat mielestäni seuraavat:
> - nainen pitää lapsen ja ryhtyy yksinhuoltajaksi.
Naisen kannalta(arvio): Todella raskasta, sukulaisetkin asuvat kaukana, masentuneisuus ja jatkuva väsymys aiheuttaisivat todennäköisesti erittäin huonon tilanteen.
Miehen kannalta: Olisi tuskaa tietää oman lapsen olevan siinä tilanteessa ja ei voisi asialle mitään.
> -nainen synnyttää lapsen ja antaa sen miehelle. Mies ryhtyy lapsen yksinhuoltajaksi
Tätä ei ole mietitty.
Nainen(arvio): Ei vaihtoehto.
Mies: Liian moni asia menis ihan uusiksi. Voisi ehkä ajatella, mutta naisen mielipiteen tuntevana, niitä ei tarvitse edes miettiä.
> -pariskunta ei avioidu, mutta ryhtyy yhteishuoltajiksi.
Mies: Tässä perheen menoa muutaman vuoden seuranneena, koen hyvin ahdistavana sen, millaista kasvatusta lapsi tulisi saamaan äidin puolelta.
> -pariskunta avioituu ja rupeaa yhdessä kasvattamaan lastaan.
"Lapsen vuoksi yhteen" -parisuhteelle tässä tapauksessa arvioisin huonoa tulevaisuutta onnistumisen suhteen. Pari vuotta aviossa taistelua lasten aikana ei ole hyvä vaihtoehto.
> -ja viimeisenä vaihtoehtona: Nainen tekee abortin, ja mies maksaa hänelle korvauksia kivuista, säryistä ja henkisestä kärsimyksestä.
Abortti on tällähetkellä tosiasioiden ja järkisyiden perusteella paras vaihtoehto.
Tässä tapauksessa ei ole syyllisiä, siis miksi korvauksia?
Miten ja millaisia korvauksia ajattelit?
Ennen miehet olivat ritarillisempia ja maksoivat ainakin sairaalakulut ja mahdollisen ansionmenetyksen. Synnytystapauksissa lapsen isä tuomittiin maksamaan elatusapua parin kuukauden aikana myös lapsen äidille eikä vain lapselle.
Nykyistä käytäntöä en tunne. Mahtaakohan naisilla enää olla oikeutta mihinkään korvauksiin, nyt kun kaikki on muka niin "tasa-arvoista"? Biologisesti mies ja nainen eivät kuitenkaan koskaan ole samassa asemassa.
Minusta kondomia pitää käyttää aina, kun pariskunta ei ole naimisissa keskenään, vaikka naisella olisikin jokin ehkäisy. Myös sinä olet ollut huolimaton eikä vain tuo nainen.
Sinuna muuten miettisin sitä, voisinko itse ryhtyä yksinhuoltajaksi, (ihan uusi ajatus ilmeisesti) mutta olen nainen, joten en tiedä, miten mies kokee asian.
Mikäli päädymme aborttiin, niin se tapahtuu sitten yhteisellä ajatuksella. Raha ei kuitenkaan ole tässä tilanteessa päällimmäisenä mielessä, joten keskeytyksen maksaminen ei ole ongelma.
Tarkennusta aikaisempaan... Ehkäisyä käytettiin, kondomia ja sen petettyä hän totesi että on varmat päivät, mutta varmuuden vuoksi haimme jälkiehkäisypillerit. Ja silti...
Kyllä molempien olisi pitänyt olla vieläkin huolellisempia, mutta se ei muuta nykytilannetta.
Yksinhuoltajaksi ryhtyminen voisi olla minulle (uusi)vaihtoehto, mutta tiedän että jos lapsi syntyy, niin lapsen synnyttänyt äiti ei siitä luovu. Myöskään hänen tilanteensa, vointinsa ja toimintansa tällähetkellä ei kuitenkaan ole niin huonoa, että sosiaaliviranomaiset tms. ryhtyisivät tukemaan asiaa.
tuon naisen aviomies, et mielestäni voi ollenkaan ottaa kantaa koko asiaan. Olet käyttäytynyt tyhmästi, kun olet ollut yhdynnässä ilman kondomia, joten saat syyttää itseäsi ja maksaa kiltisti elatusmaksut, jos äiti päättää pitää lapsen. (Au-lapsesta määrätään yleensä hyvin pienet elatusmaksut, vaikka isä olisi rikas.)
Isyydestä (eli siis käytännössä elatusvelvollisuudesta) ei lakiemme mukaan voi irtisanoutua, jos äiti haluaa kasvattaa lapsen itse. Joskus tuntuu, että olisi parempi, jos niin olisi. Loppuisi ainakin aborttiin painostamiset avomiesten ja ex-rakastajien puolelta.
Jos taas äiti haluaa antaa lapsen adoptioon, kysytään isänkin mielipidettä asiasta, ja haluaako isä ottaa au-lapsensa kasvatettavakseen.
Tarkennusta aikaisempaan... Ehkäisyä käytettiin, kondomia ja sen petettyä hän totesi että on varmat päivät, mutta varmuuden vuoksi haimme jälkiehkäisypillerit. Ja silti...
Kyllä syytän itseäni ehkäisyn epäonnistumisesta, mutta epätodennäköisinkin vahinko sattuu joskus.
Onko tietoa, miten isyyden todentaminen tapahtuu siinä tilanteessa, isä haluaa lapsen merkittävän omaksi lapsekseen, mutta äiti sanoo, että isästä ei ole tietoa ja ko. henkilö ei ole isä?
Adoptio ei ole tässä tapauksessa vaihtoehto.
Oikea mies ei toivo lapsensa abortointia vaan toivoo ja edistää lapsensa hyvinvointia ja elämää.
Puhut "akkamaisesti" ja löperön järjettömästi siitä että "lapsen pitäisi olla toivottu" ja että "lapsella pitäisi olla oikeus turvalliseen lapsuuteen"
Toivo siis lastasi, niin hän on toivottu. Kuka muu lasta toivoisi ellet sinä? Älä yritä tehdä "toivomattomuudestasi" tekosyytä lapsesi surmaamisajatuksille.
Mies tekee voitavansa, vastaa tekonsa eikä valita joutavia.
se että mies haluaa abortin. Sinuna en haluaisi sitä ääneen.
Kyllä se voi loukata, mutta asioista pitää voida puhua, kipeistäkin.
Tässä tilanteessa raskauden keskeytys on yksi vaihtoehto, koska raskautta ei kumpikaan ole halunnut.
Miksi asioista ei saisi puhua ja tiedostaa sekä miettiä eri vaihtoehtoja?
mutta mikään mahti maialmassa ei saa tuota toivettasi toteutettua jos raskautta kantava nainen päättää sitä jatkaa. Tässä asiassa päätöksen tekee yksin se jonka elämään se eniten vaikuttaa, se joka tekee kaiken työn, kantaa raskauden.
Tottakai on molempien osapuolten hyvä puhua avoimesti ja tietää mitä mieltä kumppani on. Niin säästytään tulevaisuudessakin monilta väärinkäsityksiltä :D avoimuus tässä asiassa on susoiteltavaa. Kerro siis toki ajatuksesi naisellesi, mutta älä odota hänen innostuvan keskeytysajatuksesta. Valmistaudu myös siihen, ja kertomaan hänelle että ymmärrät, että hän päättää synnyttää lapsen, ja joko velvoittaa sinut isäksi tai olla velvoittamatta. Ota selvää seurauksista kaikissa vaihtoehdoissa, ja anna hänen ymmärtää että tiedät ne. Kevyt asia abortti ei ole, kuin ei raskauden jatkaminenkaan.
***
Tilannepäivitys: Jatkoa alkuperäiseen viestiin.
Hän päätti että tekee raskauden keskeytyksen. Päätökseen vaikutti varmasti myös minun mielipiteeni, joka oli keskeytyksen kannalla.
Uskon, että päätös on oikea meidän kummankin kannalta nyt, tulevaisuutta ajatellen ja tulevaisuudessa syntyvien toivottujen lasten kannalta.
ette niitä lapsia enää koskaan tämän jälkeen saa!! Jotka ei elämää osaa enempää arvostaa ei ole mitään niin hyvää ansainneet.
sinäkin saat osaksesi sen saman, mitä muillekin toivot.
en ole tappanut ketään.
toivot pahaa toisille.
Sitä samaa siis haluat itsellesi.
Kantakoon lapsensa henkeä ja elämänriistoa tunnoillaan ja kärventävää syyllisyyttä sydämessään loppuelämänsä, kuten sinäkin teet.
Minulla ei sellaista ole enkä aio hankkiakaan.
jos minut on "tuomittu" tähän nykyiseen olo- ja tunnetilaani loppuelämäkseni, niin, kiitos, otan sen mielelläni vastaan :D
huonommin sinulla näyttää asiat menevän, kun joudut katkeruuttasi aborttipalstalla julkituomaan, vaikkei sinulla luulisi olevan palstalla mitään tekemistä :D Minun ei sentään tarvitse syytellä ihmisiä palstoilla, jotka eivät liity omaan elämääni mitenkään :D Voi sinua raukkaa.
pakko se aina jonkun on ettei sun kaltaset traumoissaankieriskelevät pyövelit houkuta epävarmoja äitejä tohon samaan olotilaan.
Nytkin sinä varmaan syytät minun aloittavan solvauksen, jos sanon sinua valehtelevaksi idiootiksi? :D
Niin aina :D Luepa tosiaan taas omat solvauksesi ennen kuin menet pidemmälle suohon :D Tuo viestisihän ei mitään muuta sisältänyt kuin minun solvaamista :D
Mitäs _tekoani_ sinä nyt solvaat? Sitä, että sanoin "toivottavasti sinäkin saat osaksesi sen saman, mitä muillekin toivot"? On muuten peruskristillinen toivotus, joka on tainnut sinulta unohtua :D
Sehän oli varmaan minun osaltani solvaus? :D