Komea ilmalento kierreportaissa

Minulla todettu etenevä, orgaaninen aivotauti monta vuotta sitten - olen pärjännyt kohtalaisen hyvin kotona kuitenkin.
Nyt hahmotushäiriöt lisääntyneet, kaaduin mm kierreportaissa mennessäni ulos, löin pääni aika pahasti - monta päivää oksensin kun vain yritin sängystä ylös ja EN en mennyt lääkärille = hävetti niin kertoa että aikaihminen kompuroi niin pahasti omissa jaloissaan.
Kipua tuntui takaraivossa, oksensin tosi rajusti noin viikon - nyt on mennyt ohi mutta välistä en tunne alaraajojani.

Minulla on todettu vakavia hahmotushäiriöitä - en erota tuleeko auto/ihminen päin vain meneekö poispäin -
kun näen - vaikka järjelläni tiedän - että asia on toisin = esim johto lattialla - muut näkevät että se on siinä mutta minä valitettavasti koen, että se samperin johto on jossain polvieni korkeudella.
Todella pelottavaa.

Myös ajantunne on huono - eli minulla ei ole sellaista aikakäsitystä kuin muilla.
Olen kohta kuusikymppinen ja elän yksin - pelottaa miten minun käy.

Kunnan kotisairaanhoidosta käytiin testaamassa " taitojani " ja todettiin että pärjään oikein, oikein hyvin kotona.
Jippii.

Todellisuus ei tule esille jossain mmse testissä.
Eli on vaikeata laittaa ruokaa, hahmottaa mitä pitää ostaa kaupasta, rahan käsittely heikkoa kiitos sen kuitenkin, että yritän olla oikein tarkka ei mitään vahinkoa ole päässyt tapahtumaan.

Olen pelolla miettinyt, mitä minulle tapahtuu kun en enää pärjää yksin.
Kunnalta tuli lausunto että ei tarvitse palvelutaloasumista, pärjää oikein hyvin..

No joo, kiitos siitäkin mutta todellisuus on, mikä on.

Sen lisäksi minulla oli vuosi sitten paha aivoinfarkti josta kyllä toivuin ihan hyvin.
Mutta taustalla on pelko, että se tulee uudelleen.
Minulle on kyllä estolääkitys lopun elämääni mutta pelko on siellä jossakin kuitenkin.

Itsekseni ajattelen, että jos olisin satuttanut ihan pahasti pääraukkaani kun kaaduin, en istuisi nyt tässä.

Ajatella, etten kehdannut mennä lekurille.
Joo, voi kuulostaa naurettavalta, mutta niin vain on.

Että ei tässä muuta, rävellän eteenpäin päivän kerrallaan kuten muutkin.
2234
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Lääkärille meno ehdotonta tuossa vaiheessa - eikö kukaan voi auttaa?

Äänestä
  • Aivotärähdys?
    Vakavaa!
    Mene lääkärille.
    Ja HETI.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


JKL:N kirjoitti:

Minulla todettu etenevä, orgaaninen aivotauti monta vuotta sitten - olen pärjännyt kohtalaisen hyvin kotona kuitenkin.
Nyt hahmotushäiriöt lisääntyneet, kaaduin mm kierreportaissa mennessäni ulos, löin pääni aika pahasti - monta päivää oksensin kun vain yritin sängystä ylös ja EN en mennyt lääkärille = hävetti niin kertoa että aikaihminen kompuroi niin pahasti omissa jaloissaan.
Kipua tuntui takaraivossa, oksensin tosi rajusti noin viikon - nyt on mennyt ohi mutta välistä en tunne alaraajojani.

Minulla on todettu vakavia hahmotushäiriöitä - en erota tuleeko auto/ihminen päin vain meneekö poispäin -
kun näen - vaikka järjelläni tiedän - että asia on toisin = esim johto lattialla - muut näkevät että se on siinä mutta minä valitettavasti koen, että se samperin johto on jossain polvieni korkeudella.
Todella pelottavaa.

Myös ajantunne on huono - eli minulla ei ole sellaista aikakäsitystä kuin muilla.
Olen kohta kuusikymppinen ja elän yksin - pelottaa miten minun käy.

Kunnan kotisairaanhoidosta käytiin testaamassa " taitojani " ja todettiin että pärjään oikein, oikein hyvin kotona.
Jippii.

Todellisuus ei tule esille jossain mmse testissä.
Eli on vaikeata laittaa ruokaa, hahmottaa mitä pitää ostaa kaupasta, rahan käsittely heikkoa kiitos sen kuitenkin, että yritän olla oikein tarkka ei mitään vahinkoa ole päässyt tapahtumaan.

Olen pelolla miettinyt, mitä minulle tapahtuu kun en enää pärjää yksin.
Kunnalta tuli lausunto että ei tarvitse palvelutaloasumista, pärjää oikein hyvin..

No joo, kiitos siitäkin mutta todellisuus on, mikä on.

Sen lisäksi minulla oli vuosi sitten paha aivoinfarkti josta kyllä toivuin ihan hyvin.
Mutta taustalla on pelko, että se tulee uudelleen.
Minulle on kyllä estolääkitys lopun elämääni mutta pelko on siellä jossakin kuitenkin.

Itsekseni ajattelen, että jos olisin satuttanut ihan pahasti pääraukkaani kun kaaduin, en istuisi nyt tässä.

Ajatella, etten kehdannut mennä lekurille.
Joo, voi kuulostaa naurettavalta, mutta niin vain on.

Että ei tässä muuta, rävellän eteenpäin päivän kerrallaan kuten muutkin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu