Oikeustieteet kovasti kiinnostaisivat, joten olen nyt tullut siihen tulokseen, että oikis voisi se minun juttuni olla. Ensi kevään hakujen aikana laitan paperit Turun yliopistoon ja siitä sitten valmennuskurssin kautta pääsykokeisiin yrittämään. Jos ei pääse, niin ikävä juttu, ensi vuonna uudestaan ja välivuosi hyötykäyttöön.
Tällainen olisi siis suunnitelma. Haluaisin kuitenkin kuulla teidän oikiksessa opiskelevien ja alalla olevien mielipiteitä siitä oikeasta elämästä.
Millaista oikiksessa on? Ovatko kaikki nutturapäistä jakkupukukansaa, joka katsoo kieroon tällaista vähän ylienergistä, käsilaukku olalla sipsuttelevaa pikkuneitiä? Onko oikeasti niin, että opiskelu on ikävää ja alalla on niin paljon työtä tehtävänä, että jokainen oikiksesta valmistunut ja esimerkiksi lakimieheksi päätynyt tekee ensin 10 vuotta hanttihommia, jonka jälkeen saa vähän paremman työn ja sitten uupuukin täysin ja burnout iskee? Mitä muita töitä (siis ihan nimikkeitä, tiedän kyllä, että voi olla valvomassa yritysten toimintaa blabla) oikeustieteellisestä valmistuneella voi olla kuin lakimiehen töitä? Millaista porukkaa oikikseen yleisesti ottaen hakee? Haittaako, jos sitä ruotsia puhuu M:n tasoisesti eikä sitä ole kirjoitettu pitkänä kielenä?
Sisäänpääsy olisi unelmien täyttymys, mutta pelottaa, että teen elämäni suurimman virheen valitsemalla alan, joka vie mehut ennen kuin ehtii kunnon aloilleen edes asettua. Että luen monta vuotta jotain, joka kaavamaisuutensa takia alkaa tympiä turhankin nopeasti.
Täällä on ollut paljon negatiivisia asioita oikiksesta. Onko niitä positiivisia puolia sitten edes olemassa muualla kuin ihmisten ajatuksissa?
Tällainen olisi siis suunnitelma. Haluaisin kuitenkin kuulla teidän oikiksessa opiskelevien ja alalla olevien mielipiteitä siitä oikeasta elämästä.
Millaista oikiksessa on? Ovatko kaikki nutturapäistä jakkupukukansaa, joka katsoo kieroon tällaista vähän ylienergistä, käsilaukku olalla sipsuttelevaa pikkuneitiä? Onko oikeasti niin, että opiskelu on ikävää ja alalla on niin paljon työtä tehtävänä, että jokainen oikiksesta valmistunut ja esimerkiksi lakimieheksi päätynyt tekee ensin 10 vuotta hanttihommia, jonka jälkeen saa vähän paremman työn ja sitten uupuukin täysin ja burnout iskee? Mitä muita töitä (siis ihan nimikkeitä, tiedän kyllä, että voi olla valvomassa yritysten toimintaa blabla) oikeustieteellisestä valmistuneella voi olla kuin lakimiehen töitä? Millaista porukkaa oikikseen yleisesti ottaen hakee? Haittaako, jos sitä ruotsia puhuu M:n tasoisesti eikä sitä ole kirjoitettu pitkänä kielenä?
Sisäänpääsy olisi unelmien täyttymys, mutta pelottaa, että teen elämäni suurimman virheen valitsemalla alan, joka vie mehut ennen kuin ehtii kunnon aloilleen edes asettua. Että luen monta vuotta jotain, joka kaavamaisuutensa takia alkaa tympiä turhankin nopeasti.
Täällä on ollut paljon negatiivisia asioita oikiksesta. Onko niitä positiivisia puolia sitten edes olemassa muualla kuin ihmisten ajatuksissa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä en ainakaan ole katunut hetkeäkään. En todellakaan ihan ekalla kerralla päässyt tiedekuntaan sisälle, töitä se teetti. Enkä todellakaan tunnista itseäni tuosta nuttura-jakkupuku-stereotyypistä. Ihan oikeasti, oikkareitakin on joka junaan (ja myös osa jää asemalle!). Esimerkiksi noin keskimäärin mikään ei ole niin taviksen näköistä porukkaa (ulkoisesti) kuin käräjätuomarit, niitä ei Sokkarin kassajonossa muusta keskiluokasta erota.
Töitä varmasti saa tehdä, lusmuileminen ei opiskelussa tai työelämässä onnistu. En mä nyt niin hirveänä peikkona sitä burnutin mahdollisuutta näe. Vähän tervettä itsekkyyttä peliin niin ei vedä itseään piippuun.
Suosittelen ehdottomasti oikiksen opintoja.
Opiskelen tällä hetkellä, mutta ajttelin suorittaa kaksois tutkinnon eli tämä nykyinen opiskelupaikkani sekä oikkis. Mten tämä käytännössä onnistuu? Tämä nykyinen opiskelupaikkani on pääkaupunkiseudulla ja oikkiksen suorittaisin jossain muulla paikka kunnalla eli miten tämä onnistuu vai onnistuuko tämä mitenkään?
kaksoistutkinto
paikkakunta
oikis
Oikiksessa täytyy osata suomea, ihan oikeasti. Turku ja Lappi ovat vaihtoehtoina, jos ei Helsinki nappaa.
20-30% aloittavista naispuolisista oikkareista on blondiinia sipsuttajaa, Longhampin halvin kassi olalla, kännykkäkorut kilisee ja huulikiillot on paikallaan. Sitten kun he alkavat kasvaa aikuiseksi, tyyli muuttuu vähitellen.
Oikiksessa todella harva lopettaa opintonsa, lähes sisäänottomäärän verran myös valmistuu. Eiköhän se kerro siitä, että ala koetaan omaksi. Opiskelu on moneen muuhun alaan verrattuna ikävää, isoja kirjatenttejä, siitä nyt ei pääse mihinkään ja jos haluaa jatkossakin lähinnä jauhaa purkkapalloja, oikis ei ehkä ole sopivin paikka. Jos haluat tutustua opiskelumateriaaliin, etsi vaikka Mika Hemmon kirjoja kirjastosta tai käy joku avoimen yliopiston kurssi.
Esim. Helsinkiin otetaan joka vuosi yli 200 ihmistä. Siellä on aivan laidasta laitaan porukkaa. Kunnianhimoisempaa ja ei-viherpiipertävämpää kuin esim. humanistisessa, moni katsoo asiakseen pukeutua siistiksi ja suurin osa käy töissä opiskeluaikana. 50% lähtee vaihtoon ja haluaa aktiivisesti parantaa kielitaitoaan.
Juristeja työskentelee verohallinnossa, ministeriössä laatimassa lakeja, muina virkamiehinä, syyttäjinä, oikeusaputoimistoissa, tuomareina, asianajotoimistoissa asianajajana tai lakimiehenä, lakitoimistoissa, yritysten lakimiehinä, konsulttitoimistoissa. Ei heillä ole mitään yhteistä nimikettä, työtehtävätkin vaihtelevat paljon.
Kiitos kovasti vastauksestasi. Tämä vastasi useaan kysymykseeni :) Kiitos myös muille vastanneille. Sai taas vähän uutta ajateltavaa ja vahvistuksen siihen, että lähden nyt ainakin täysillä yrittämään.